haluan kertoa tämän tarinan, koska se vähä mitä olen näitä keskusteluja seurannut niin kasvattaja on se kaiken pahan alku ja juuri.
Tällä viikolla tiistaina soi puhelin jossa fiksu miesääni kertoi etsivänsä kasvattajaa joka olisi myynyt tai mahdollisesti sijoittanut hänen tyttärensä perheeseen uroskoiran. Kysyttyäni perheen nimeä, voin vain todeta, että kyllä nimenomaan minä olen perheeseen koiran myynyt.
Silloin mies kertoi, että niin valitettavaa kuin se onkin niin tämä nainen on patologinen valehtelija ja perheessä mies pahoinpitelee koiraa (koira 10 kk).
Kun nainen varasi pentua tapasimme useamman kerran ja hänellä kieltämättä sujuva kieli. Hän maksoi varausmaksun ja vielä ennen pennun luovutusta 300 euroa lisää. Kun hän sitten tuli pentua hakemaan ja paperit tehty ja hän istui siinä pesty pentu sylissä, hän sanoi että voi voi kun minulla nyt ei olekaan niitä rahoja, mutta että viikon kuluttua rahat ovat tilillä. En myy pentuja periaatteesta osamaksulla, mutta hän ei ollut edes kysynyt osamaksumahdollisuuttta aikaisemmin. Siinä sitten olin hieman H-Moilasena, että mitäs nyt, mutta ajattelin, että kun hän on maksanut puolet pennun hinnasta, niin hän kyllä hoitaa maksun. Vaan eipä hoitanut, ei vaikka olimme viikottain yhteydessä, selityksiä riitti, ja pentu oli ihana, eikä mistään olis saatu parempaa, mutta kun nämä maksuasioiden selitykset kävivät aina vaan hurjemmiksi, aloin ajatella, että mistä minä voin tietää onko siellä asiat niin hyvin muutenkaan kun hän antaa ymmärtää, joten ennen joulua lopetin rahojen tivaamisen ja ajattelin, että jos jotain ilmenee niin minulla on edelleen omistusoikeus koiraan, mikä nyt sitten olikin minun onneni. Keskustelin poliisin kanssa asiasta jos koira olisi ollut maksettu Suomen eläinsuojelulain perusteella koiraa olisi ollut todella vaikea saada pois, sillä jos koira on hyvin ruokittu ja asiat päällisin puolin kunnossa, asiat ovat eläinsuojelullisesti OK. Niinpä minun kehotettiin ottamaan asianajajaan yhteys ja hakemaan oikeudesta kaupan purkua koiran maksamattoman hinnan ja pahoinpitelyn perusteella. Siihen minun ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä kun annoin vaihtoehdot luovuttaa koira heti minulle tai viikon kuluttua oikeuden päätöksellä poliisille ja minulle sain koiran heti. Nyt koiralla on uusi hyvä koti ja vaikka rahanahne kasvattaja olenkin niin en halunnut koirasta senttiäkään, kun vain tiesin 100 % varmasti että koirasta välitetään ja se saa pelkäämättä touhuta omien ihmistensä kanssa.
Tarinan opetuksena teille haluaisin sanoa sen, että kun näette koiraa pidettävän huonosti, niin älkää heti ajatelko, että kuka vastuuntunnoton rahanahne kasvattaja koiran on sinne myynyt, vaan yrittäkää ottaa selvää mistä koira on ja onko kasvattaja tietoinen asiasta. joka paikassa kun ei voi viikottain käydä katsomassa kuinka siellä eletään. Myyntitilanteessa kasvattajan on muutaman puhelinkeskustelun ja tapaamisen perusteella muodostettava kuva ihmisestä ja sen perusteella tehtävä myyntipäätös, ja vaikka ihmistuntemusta on vuosien myötä tullut, silti näin voi käydä. Onneksi koira oli muuten kunnossa, pelkää vain isoja miehiä, remmiä ja kylpyhuonetta. Mikäli koiralla olisi ollut huono hermorakenne, peli olisi jo menetetty.
Ja lopuksi en ole Issu ;) terveisiä vaan Maisa.
Tällä viikolla tiistaina soi puhelin jossa fiksu miesääni kertoi etsivänsä kasvattajaa joka olisi myynyt tai mahdollisesti sijoittanut hänen tyttärensä perheeseen uroskoiran. Kysyttyäni perheen nimeä, voin vain todeta, että kyllä nimenomaan minä olen perheeseen koiran myynyt.
Silloin mies kertoi, että niin valitettavaa kuin se onkin niin tämä nainen on patologinen valehtelija ja perheessä mies pahoinpitelee koiraa (koira 10 kk).
Kun nainen varasi pentua tapasimme useamman kerran ja hänellä kieltämättä sujuva kieli. Hän maksoi varausmaksun ja vielä ennen pennun luovutusta 300 euroa lisää. Kun hän sitten tuli pentua hakemaan ja paperit tehty ja hän istui siinä pesty pentu sylissä, hän sanoi että voi voi kun minulla nyt ei olekaan niitä rahoja, mutta että viikon kuluttua rahat ovat tilillä. En myy pentuja periaatteesta osamaksulla, mutta hän ei ollut edes kysynyt osamaksumahdollisuuttta aikaisemmin. Siinä sitten olin hieman H-Moilasena, että mitäs nyt, mutta ajattelin, että kun hän on maksanut puolet pennun hinnasta, niin hän kyllä hoitaa maksun. Vaan eipä hoitanut, ei vaikka olimme viikottain yhteydessä, selityksiä riitti, ja pentu oli ihana, eikä mistään olis saatu parempaa, mutta kun nämä maksuasioiden selitykset kävivät aina vaan hurjemmiksi, aloin ajatella, että mistä minä voin tietää onko siellä asiat niin hyvin muutenkaan kun hän antaa ymmärtää, joten ennen joulua lopetin rahojen tivaamisen ja ajattelin, että jos jotain ilmenee niin minulla on edelleen omistusoikeus koiraan, mikä nyt sitten olikin minun onneni. Keskustelin poliisin kanssa asiasta jos koira olisi ollut maksettu Suomen eläinsuojelulain perusteella koiraa olisi ollut todella vaikea saada pois, sillä jos koira on hyvin ruokittu ja asiat päällisin puolin kunnossa, asiat ovat eläinsuojelullisesti OK. Niinpä minun kehotettiin ottamaan asianajajaan yhteys ja hakemaan oikeudesta kaupan purkua koiran maksamattoman hinnan ja pahoinpitelyn perusteella. Siihen minun ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä kun annoin vaihtoehdot luovuttaa koira heti minulle tai viikon kuluttua oikeuden päätöksellä poliisille ja minulle sain koiran heti. Nyt koiralla on uusi hyvä koti ja vaikka rahanahne kasvattaja olenkin niin en halunnut koirasta senttiäkään, kun vain tiesin 100 % varmasti että koirasta välitetään ja se saa pelkäämättä touhuta omien ihmistensä kanssa.
Tarinan opetuksena teille haluaisin sanoa sen, että kun näette koiraa pidettävän huonosti, niin älkää heti ajatelko, että kuka vastuuntunnoton rahanahne kasvattaja koiran on sinne myynyt, vaan yrittäkää ottaa selvää mistä koira on ja onko kasvattaja tietoinen asiasta. joka paikassa kun ei voi viikottain käydä katsomassa kuinka siellä eletään. Myyntitilanteessa kasvattajan on muutaman puhelinkeskustelun ja tapaamisen perusteella muodostettava kuva ihmisestä ja sen perusteella tehtävä myyntipäätös, ja vaikka ihmistuntemusta on vuosien myötä tullut, silti näin voi käydä. Onneksi koira oli muuten kunnossa, pelkää vain isoja miehiä, remmiä ja kylpyhuonetta. Mikäli koiralla olisi ollut huono hermorakenne, peli olisi jo menetetty.
Ja lopuksi en ole Issu ;) terveisiä vaan Maisa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, ainahan väitetään, että se on nimenomaan se kasvattaja, joka tosiaan on sen kaiken pahan alku ja juuri. Ja vaikka miten vuosien varrella olisikin kehittynyt taito tunnistaa ne jyvät akanoista, niin jotkut ostajat osaavat peilata joskus niin hyvin, että sitä lankeaa "ansaan" tahtomattaan. Itsellänikin on "ässän" poismenon jälkeen jäänyt iso tyhjiö, sillä se kertoi ne oikeat todelliset ihmiset, joille voi pennun luovuttaa. Kuulostaa varmaan seliseliltä, mutta se on ihan totta! "ässän" vielä eläessä oli niin tosi helppoa ottaa se tunnistamaan ihmisiä, eikä se milloinkaan pettänyt ja luotin sen vaistoihin 100%!
Kyllähän tässä vuosien varrella niin monta erisorttista ostajaehdokasta on mm. puhelimitse esittäytynyt, ettei tosikaan ja joskus jopa ihan vain muutamat ensimmäiset sanat ovat saaneet niskakarvat nousemaan pystyyn itselläni ja lopputulos onkin sitten ollut kiitos, mutta ei kiitos.
Mielestäni aivan liian usein syyllistetään se kasvattaja katsomatta kuitenkaan laisinkaan itseensä. Se pätee ihan jokaisessa muussakin asiassa, kuin vain maksuissa. Mutta jotta nyt ei taas joku vetäisi niitä herneitä, niin en enempää kirjoita ja sinulle toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin, kuka sitten oletkaan. Vaan oletan, että tunnemme toisemme.