Näin onnistuu koronanlevitys, kansalainen mikä ei piittaa rajoituksista ei voi vastustaa viinan himoa suuntaa askeleensa kohti ketkun baaria,vaikka puolilta öin.. ennen sisäänpääsyä kirjoitat jonkun nimellisen työsopparin ketkun baariin ja kas näin ketkun kaljahanat avautuvat rajallista korvausta vastaan, jos tuo ei ole kusetusta ,niin mikä sitten???
Ketkun naari on koronalinko
Ketkun naari on koronalinko
Vastaukset 23
Vanhimmat
Onko sinulle joskus lopetettu tarjoilu vai mistä moinen meuhkaaminen? Tunnut vaan ottavan kovin henkilökohtaisesti ;) Kaikella kunnioituksella, mutta huvittaa ;)
kyllä on Imatran luvut ollut tapissaan.. pösilö..
Kunnassa Imatra on rekisteröity 118 kappaletta COVID-19 tartuntatapauksia.
Niin vuoden ajalta. Ei ole paljon.
Ok 👍
Eikö tästä tule kohta 1,5V ?
Tammikuussa 2020 ensimmäinen Suomessa mut Imatralla oli ensimmänen vasta paljon myöhemmin.
Aloittajan olisi hyvä miettiä että mitä tahansa ei voi näppäimmistöltään päästää netissäkään. Perättömistä syytöksistä voi joutua vastaamaan. Nyt syytät paikkaa koronalingoksi vaikka mitään todisteita ei sinulla ei ole esittää.
Tuosta mitään syytöksiä tule. Siinähän on riski, että sieltä lähtee leviämään korona,kun yrittäjää ei kiinnosta muu kuin raha...
Älä oo varma. Voit saada syytteen yrityksen toiminnan häiritsemisestä ja joudut maksumieheksi.
Mitä häirintää tuo muka on? Ihan normaalia kritiikkiä ravintolalle mikä ei tee tulosta muutenkaan.
Hänellähän oli tarkoituksena ettei ketään tartte lomauttaa.
Tuo on totta, törkeää lain kiertämistä kun asiakkaita otetaan "töihin firmaan" mikä on peitetarina juottolalle ja sallii koronan levityksen, törkeää sikailua ihmisten terveydellä oman ahneuden takia
Kierrä kaukaa ettei tartu. 🤣
Kännisille keskellä yötä tehdään työsopimus ja ei muuta kun baariin ryyppäämään....voi vittu mitä toimintaa,tehkää joku rikosilmoitus
No tee
😁😁😁
Ei se uskalla tehdä... Sen takia yrittää delegoida homman muille.
Kieltolain aikaan oli salakapakoita.
Eiköhän noita ole nytkin...imatrallakin
Miksi juuri minä?”
Sairaalapappi käy läpi koronaan sairastuneiden kanssa elämän peruskysymyksiä. Moni pohtii, miksi juuri hän on sairastunut koronaan.
– Luulen, että sellainen pohdinta on aika yleistä ja on huoli läheisistä, onko tartuttanut koronan heihin.
Moni potilaista on tosin esimerkiksi teho-osastolla, jolloin hoito on niin intensiivistä, ettei kommunikointimahdollisuutta juurikaan ole. Sairaalapapit kohtaavat tällaisia potilaita tehohoitojakson jälkeen.
Vaikka pelkästään kuolemaa sairaalapapin työ ei ole, myös se on osa esimerkiksi Toiviaisen työtä.
Kuolematkin ovat kuitenkin erilaisia. Ei ole yleispätevää vastausta, miten autettavien läheisten koronasurun käsittely eroaa ”tavallisen” surun käsittelystä.
– Meillä on jotenkin harmonisoitu kuva kuolemasta, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja on valmis kuolemaan. Joskus on niin, mutta joskus kuolema on rujo, Saku Toiviainen muistuttaa.
Jos johonkin korona-ajan kuolemaa voisi verrata, lähimpänä olisi Toiviaisen mukaan normaaliaikaan tapahtuva kuolema, johon ei ole voinut varautua.
– Korona-aikana ihmiset eivät ole voineet olla sairastuneen lähellä. Se ahdistus on myös sitä, että ei nähdä sairastunutta läheistä. Ei voi jakaa sitä tilannetta, kuten esimerkiksi muissa sairauksissa tai saattohoidossa.
Äkkiä muuttuvat tilanteet tekevät kuoleman käsittelystä vaikean myös läheisille.
– On puhelimen varassa. Tilanteet voivat myös vaihdella. Voi tulla kauhean suurena yllätyksenä, kun vastahan sairastunut oli niin toiveikas puhelimessa.
Välttämättä läheiset eivät edes tiedä, miten vaikeassa jamassa sairastuneen terveys on.
– Voi myös olla, että sairastava haluaa suojella läheisiään eikä kerro, miten vaikea tilanne on.
Juttu jatkuu alla olevan kuvan jälkeen.
Saku Toivianen on työskennellyt myös vankilapappina. Yhteistä kaikille työpaikoille on se, että ihminen on usein kriisin hetkellä peruskysymysten äärellä.
Saku Toivianen on työskennellyt myös vankilapappina. Yhteistä kaikille työpaikoille on se, että ihminen on usein kriisin hetkellä peruskysymysten äärellä. HENRI KÄRKKÄINEN
Samanlaisia kysymyksiä
62-vuotias Saku Toiviainen on työskennellyt pappina vuodesta 1984 lähtien.
Ennen nykyistä pestiään sairaalapappina hän on toiminut seurakuntapastorina, toistakymmentä vuotta Helsingin vankilassa vankilapappina sekä perheneuvojana.
Viidellä eri vuosikymmenellä työskennellyt mies sanoo, että lopulta kaikkia tehtäviä on yhdistänyt sama asia: kysymys ihmisyydestä.
– Olemme me missä ympäristössä tahansa, ihmisyys on jopa haavoittavalla tavalla yhteistä. Meille on tärkeää se, että olemme jollekin merkityksellisiä ja pohdimme myös samanlaisia kysymyksiä.
Tällaisia kysymyksiä on esimerkiksi se, miten pystyy säilyttämään oman itsemääräämisoikeutensa pienessä sairaalapedissä tai vankilan sellissä. Myös se mietityttää, miten pärjää ”oman sisäisen maailmansa kanssa”, kun kontakteja ulkomaailmaan on niin vähän.
– Miten läheiseni jaksavat? Mistä jään paitsi, kun en voi olla mukana läheisteni elämässä? Miten minut otetaan vastaan, kun pääsen kotiin? Miten sairaala-aika tai vankeus muuttavat minua? Toiviainen luettelee esiin nousevia kysymyksiä.
Kun koronapandemia on ohi, työ sairaalassa jatkuu. Varsinkin keväällä 2020 kiristettiin sieltä, missä hoitoon ei ollut aivan välttämätöntä päästä.
Myös Toiviainen on pohtinut sitä, mitä tapahtuu, kun korona joskus hellittää. Millaista sairaanhoitoa Suomessa on tarjolla esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua?
– Jotkut nuoret hoitajat haluavat hakeutua muihin hommiin ja kaikki velvoitteet, mitä tähän työhön liittyy. Hoitajat ovat olleet hirveän joustavia. Onko niin, että osa terveydenhuollon resurssia on se, että hoitajat ovat niin joustavia? Mitä tapahtuu, kun he lakkaavat joustamasta? Saku Toiviainen kysyy.
Joku taisi tehdä tutkintapyynnön, onko jo joku pidätetty?
Koronaketku on pidätetty
Imatralla ei muista olekkaan kuin ketkuja joka paikassa.
Joutsenon Isäntä.