Hei! Haluaisin kuulla kokemuksia sinulta, joka olet asunut pienestä pitäen vuoroviikoin vanhempiesi luona. Miten koit tilanteen lapsena? Mitenkä nyt aikuisena? Onko jäänyt traumoja tai hylkäämisen tunnelukkoa?
Minkä ikäisenä vuoroviikoin asuminen aloitettiin?
Tilanne on sellainen, että vasta 2-vuotias lapsi ja vanhempien puolesta vuoroviikoin asuminen olisi tasapuolisin. Mutta mitenkä lapsen kannalta?
Nähdään toisiamme porukalla joka toinen päivä kuitenkin, oli lapsi kumman luona hyvänsä.
Vanhemmilla hyvät välit, ei riitelyä. Sama päiväkoti.
Ei kiitos ilkeitä kommentteja. "Jos on lapsia, ei erota" Elämä ei aina ole ennalta arvattavissa.
Minkä ikäisenä vuoroviikoin asuminen aloitettiin?
Tilanne on sellainen, että vasta 2-vuotias lapsi ja vanhempien puolesta vuoroviikoin asuminen olisi tasapuolisin. Mutta mitenkä lapsen kannalta?
Nähdään toisiamme porukalla joka toinen päivä kuitenkin, oli lapsi kumman luona hyvänsä.
Vanhemmilla hyvät välit, ei riitelyä. Sama päiväkoti.
Ei kiitos ilkeitä kommentteja. "Jos on lapsia, ei erota" Elämä ei aina ole ennalta arvattavissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.