Minun vanhemmat erosivat v.83 äidin mielenterveysongelmien takia ja isä oli löytänyt uuden. Oikeus määräsi meidät isälle (siihen aikaan tosi harvinaista). Isä ei koskaan kieltäny meitä tapaamasta äitiä. Meillä ei koskaan ollu puhetta äidin tai isän viikonlopusta.
Kun äiti halusi meidät nähdä hän yleensä tuli meidän pihaan leikkimään meidän kanssa ja ketä se häiritsi? Eihän isän tarvinnu ulos tulla.
Isä kutsui äidin viettämään joulun meidän kanssa ettei tarttis yksin olla. Isä sanoi aina että on riidat riidelty jo ja lapset ovat yhteistuotantoa. Lapsia ei voi omistaa, ei sitten äiti tai isä.
Puolustan isiä kaikkialla suomessa. On kurjaa katsoa kuinka naiset (yleensä) on ne jotka pitävät lapsia pelinappuloina. Miksi isä ei voi tulla esim. lapsen huoneeseen leikkimään, varsinkin sitten kun molemmilla on jo uusi?
Minä olen jo 28v mutta silti meidän iskä kävi viime kesänä uusimassa ulkolaudoituksen meidän äidin omakotitaloon. Äitipuoleni tietää että isällä on lempeä luonne eikä repiny siitä pultteja. Tyttöni ristiäisiin isä haki mun äidin ja äitipuoleni haki isän vanhan anopin juhliin. Ei mitään ongelmia. Näin se minun mielestä kuuluu toimia jos toimii oikein eikä mitään joka toinen viikonloppu. Siinähän lapset alkaa vierastaa omia vanhempiaan. Ainakin mun kaveri sanoi ettei kehdannu ottaa kaupassa karkkia kun isä pyysi valitsemaan vaikka mieli teki. Vastasi vaan etten syö karkkeja.
Isäni onkin maailman lempein mies. Ei juo viinaa (ei todellakaan ole uskovainen, ei vaan näe siinä itua), ei tappele-menee ulos siinä vaiheessa. Kun minä ja siko tapeltiin sanoi et menkää ulos lyömään koivua ja tulkaa sisään kun olette rauhoittuneet. Jos puhe ei auttanu kantoi ulos tuulettumaan.
Isät olette minulle kullanarvoisia ja minun mielestä osaatte hoitaa asian yhtä tyylikkäästi kuin naiset. Olenhan elävä esimerkki, vaikka autonlaitto on minun heiniä kun mieheni paistaa pihvit. Olen ylpeä teistä ja koittakaa jaksaa onhan taas viikonloppu......
Kun äiti halusi meidät nähdä hän yleensä tuli meidän pihaan leikkimään meidän kanssa ja ketä se häiritsi? Eihän isän tarvinnu ulos tulla.
Isä kutsui äidin viettämään joulun meidän kanssa ettei tarttis yksin olla. Isä sanoi aina että on riidat riidelty jo ja lapset ovat yhteistuotantoa. Lapsia ei voi omistaa, ei sitten äiti tai isä.
Puolustan isiä kaikkialla suomessa. On kurjaa katsoa kuinka naiset (yleensä) on ne jotka pitävät lapsia pelinappuloina. Miksi isä ei voi tulla esim. lapsen huoneeseen leikkimään, varsinkin sitten kun molemmilla on jo uusi?
Minä olen jo 28v mutta silti meidän iskä kävi viime kesänä uusimassa ulkolaudoituksen meidän äidin omakotitaloon. Äitipuoleni tietää että isällä on lempeä luonne eikä repiny siitä pultteja. Tyttöni ristiäisiin isä haki mun äidin ja äitipuoleni haki isän vanhan anopin juhliin. Ei mitään ongelmia. Näin se minun mielestä kuuluu toimia jos toimii oikein eikä mitään joka toinen viikonloppu. Siinähän lapset alkaa vierastaa omia vanhempiaan. Ainakin mun kaveri sanoi ettei kehdannu ottaa kaupassa karkkia kun isä pyysi valitsemaan vaikka mieli teki. Vastasi vaan etten syö karkkeja.
Isäni onkin maailman lempein mies. Ei juo viinaa (ei todellakaan ole uskovainen, ei vaan näe siinä itua), ei tappele-menee ulos siinä vaiheessa. Kun minä ja siko tapeltiin sanoi et menkää ulos lyömään koivua ja tulkaa sisään kun olette rauhoittuneet. Jos puhe ei auttanu kantoi ulos tuulettumaan.
Isät olette minulle kullanarvoisia ja minun mielestä osaatte hoitaa asian yhtä tyylikkäästi kuin naiset. Olenhan elävä esimerkki, vaikka autonlaitto on minun heiniä kun mieheni paistaa pihvit. Olen ylpeä teistä ja koittakaa jaksaa onhan taas viikonloppu......
Vastaukset 28
Vanhimmat
jokaisella oma tapa toimia..syyllistää ei voi ketään
Johtunee myös minkälaisen luonteen taivaan isä on kellekkin luonut. Isäsi sattui saamaan lempeän luonteen. Useimmiten suomalainen mies "ei puhu eikä pussaa". Ja jos nyt pikkasen analysoin tekstiäsi: mikäli isäsi on niin hyvä....miksi hän erosi aikoinaan äidistäsi? miksei hän ollut "niin myötä- kun vastamäessä" tukena? luvannut kun papille oli. Löysi uuden naisen? Eikös isäsi olisi pitänyt koettaa vaan tukea äitiäsi eikä uutta vongata? Yleensä psykologit ja ne "viisaammat" ovat sanoneet että asioista täytyy puhua, tekstissäsi mainitsit että isäsi lähti pois tukalasta tilanteesta vaikka olisi pitänyt jäädä selvittelemään asioita? no tässä muutama analysointi isäkullastasi.
Kyse ei toki ollut kostosta mutta isäni joutui hakemaan äidin kotiin milloin minkäkin miehen kainalosta. Kukaan suomalainen mies ei ois sellaista kestäny, ongelma oli siin et se kuului äidin ongelmaan. Väsyneenä tilanteeseen isä varmaan meinasi tarttua tilanteeseen kun tilaisuus tuli (työkaveri vei jalat alta). Enkä yhtään isääni moiti äiti on todella tunteeton ja kova pakkaus.
En minäkään mistään kostosta puhunut. Olet vaan ollut isäsi kanssa paljon, toki puolustat isääsi. Mutta äiti on äiti. Kyllä äidilläsikin on tunteet. Miksi hän tuli sellaiseksi? Oletko ajatellut sitä? Ehkä isäsi ei antanut huomiota äidillesi? Mutta ero on vanhempien päätös, me lapset emme sitä aina tietystikään hyväksy, emme tajua asioista joita vanhemmat tekevät. Olen itsekin avioeroperheestä, ehkä vieläkään tiedä miksi vanhempani erosivat. Äiti ei halua puhua asioista, enkä voi sitä häneltä enää kysyäkään, asuu vanhustentalossa. Mutta kysyit miksi erotaan, ei se ole niin yksiselitteistä, se on todella vaikea prosessi, niin lasten kuin aikuistenkin kannalta.
Täällä joku yrittää puolustaa tai ainakin kertoa kuinka hyvä isä hänellä on.
Niin sinä syyllistät heti tämänkin isän!! on se kumma juttu,että teitä riittää jotka syytätte isää heti kaikesta vaikka äidillä on ongelmia!!..ai niin sehän on tietysti isän vika.
Koita nyt sinäkin myöntää,että mies voi kyllästyä toiseen ihmiseen joka kohtelee häntä huonosti,samoin kuin naiset miehiin.
"ehkä isäsi ei antanut huomiota äidillesi" huh...kyllä olet naurettava! tyypillinen nainen joka ei löydä naisista ikinä mitään vikaa!!
Se on hyvä että teillä on kaikki mennyt sopuisasti, että kaikki ymmärtävät kaikkia, eikä kukaan hauku ketään!
Toisilla ei ole asiat niin hyvin. Riidat johtuvat niin monista asioista, että kaikkea ei ihminen voi, eikä tarvi sulattaa.
Ongelmaksi täällä on tullut nämä eron jälkeen miesten uudet naiset! Nämä omistushaluiset, katkerat, mustasukkaiset, äkäiset ja omasta mielestään korvaamattomat eliöt ja ex vaimoa huomattavasti paremmat!
Kukaan heistä ei myönnä syyllisyyttään toisten eroon, ja kaiken lisäksi ex vaimot ovat mielenvikaisia häiriköitä, kun nyxä niin päättää!
Nyky nyxät on omasta mielestään niin valveutuneita lasten kasvattajia, veikkei omia lapsia olisikaan, että tuosta noin vain äidistä tulee yht´äkkiä lapsensa huonosti kasvattanut ihminen, joka on käytökseltään aivan kauhea, mutta hän uusi nainen, on mitä parhainta seuraa vieraalle lapselle, ja silloin hänestä tulee hieno ihiminen aikuisena!
Niin ne ressukat kuvittelee. Se on nykyaikan nyxän virhe, tehdä itsestään parempi kuin onkaan, joten ei entistä aikaa ja nykyistä voi verrata toisiinsa.
Siinä olet oikeassa, että isät ovat kullanarvoisia lapsille aina, mutta jostain kumman syystä nämä nykyuajan nyxät taas onnistuvat sekoittamaan miehen pään omiin älyttömiin ajatuksiin, että miesten on paras unohtaa omat lapset, jottei tule liian läheistä suhdetta heihin!
Ja äidit yrittävät kaiken tarmonsa upottaa siihen, että isät ja lapset saisivat olla yhdessä edes joskus, mutta nyxät on kuin plexi siinä välissä, että se on mahdottomuus eron jälkeen isän tavata omia lapsiaan.
Ei se nykyaikana onnistu. Äideistä tehdään häiriköitä, ja lapsista yököttäviä apinoita. Sellaisia ne nyxät on.
...katkerampi olla?
Enkä otakaan , uutta riesaksi, kun entinen lähti. Mitä hittoa sillä uudella tekee, kyllä noita yhden yön tavaroita on tarpeeksi löytynyt, yh-äidit kyllä jakavat sitä,
nainen on käärmettäkin kavalampi, eikös siitä jo Raamatussa puhuta.
No kun aika koittaa niin kyllä sä kuule otat siihen uuden riesan, nääs kun sitä on tarkoitettu kaksin eikä yksin. Niin ja yh ISÄT jakavat sitä. Ja pitikö sitä omenaa haukata, niin piti tietty! Miehet kuvittelee että ruoho on vihreämpää aidan takana, siksi se Aatami sitä omenaa haukkas!!! Niin ja en ihmettele että sun entises lähti, mäkin olisin...
Kyllä olen katkera lasteni puolesta, että isä on pakotettu jättämään omat lapset! Kovasti olen yrittänyt saada isän tajuamaan että tärkeintä ei ole rikkaus ja yksinäisten naisten rahat, joita kadunkulmilta löytyy, vaan lapset.
Mutta meidän isälle raha merkitsee paljon enemmänm ja siksi vaihtoi lapsensa naiseen jolla on rahaa... Ilmankos pystyy nurisematta maksamaan lasten elatusrahat ja siinä sivussa muutakin ostamaan... selvishän sekin asia.
totta kait!
Mieshän vaihtoi vanhan ja huonomman pois.
Eihän ne ole parempia, vaan eron syvemmän masennuksen vallassa olevien miehen arjen helpottajia.
Ja koskaan kakkonen ei ole ykkönen! Muista se kun seuraavan kerran viet miehen! Ja muista se, että olet myös lapset heittänyt isän mielestä syrjään!
Yritätkös nyt vaihteeksi miehen nimimerkillä? Sama tyyli paistaa läpi aina vaan...
Sitä minäkin olen miettienyt, että miksi hitossa sitä pitää alkaa tappelemaan kaikesta mahdollisesta eron jälkeen? Itse olen eronnut jo vuosia sitten. Minulla ei ole mitään erikoisen lämpimiä tunteita ex:ää kohtaan, mutta koska meillä on yhteiset lapset, ajattelen asioita heidän kauttaan. Eli olemme viettäneet monta joulua-aattoa yhdessä. Lapsille on tärkeää se, että isä ei ole yksin silloin. Ei meilläkään ole mitään kiinteitä tapaamisjuttuja sovittu. Silloin tavataan kun tavataan. Nyt lapset ovat jo niin isoja, että tapaamiset ovat aika harvoin, sopivat niistä isän kanssa. Jos isä on tarvinnut vaikka apua farkkujen lahkeiden lyhentämisessä, olen sen tehnyt. Ei se minua yhtään huonommaksi tee. Viimeeksi vaihtoivat autooni renkaat yhdessä. Ero on tarpeeksi rankka prosessi muutenkin, ei siinä enää mitään tyhmiä riitoja tarvita. Ja sen haluan vielä sanoa suomalaisille naisille: älkää hitossa puhuko pahaa poissaolevasta vanhemmasta lapsen kuullen tai lapselle. Ei ne pennut ole valinneet vanhempiaan eikä niiden syytä ole se, minkälaisia me vanhemmat olemme. Pahan puhuminen tuo vain lisää tuskaa lapsille. Ja tämä on minusta nimenomaan suomalaisen naisen tyyli. Itse en ole siihen langennut ja olen siitä TODELLA YLPEÄ!
Miks yleensä ees erositte? joku muotijuttu vai!!! kun KERRAN KAIKKI ON NIIN PER..LEEN HYVIN TEILLÄ? HALOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO.
No, ehdinkin jo odottaa tuollaista kommenttia. Voidaan sitä erota sovussakin. Yksinkertaisesti meillä ei ex:ni kanssa vaan ollut yhteistä tulevaisuutta. Ei kai se kuitenkaan kiellä huolehtimasta yhteisistä lapsistamme riitelemättä? Mietipä sitä, valopää.
Halusin kertoa et äiti ei siihen aikaan suostunu maksaa elatusmaksua ja meidän isä ei sitä vaatinu joten hän ei äidin apua rahallisesti ole koskaan saanu tai vaatinu.Äiti ei ole lapsenlapselleen ostanu edes kastelahjaa vaikka itse toivoi vaikka mitä joululahjaksi (se menee ihan psykoksi jos tavaroita ei saa). Lupas ostaa tytölle heinäkuussa nuken. Iskä teetti puusepällä ensimmäiselle lapsenlapselle (siskon pojalle) kehdon jonka mekin saatiin lainata (siihen poltetaan nimet pohjaan). Meidän tytsi saa puusepältä nukkekodin joka kestää käyttöä (puuseppä perhetuttu)
En yhtään moiti et jotkut miehet ajattelevat niin kuin tämä isi täällä. Tsemppiä, kyllä siellä ulkona on joku ihminen joka valloittaa sinunkin sydämmen.
Minusta olisi tuntunut taas vähintäänkin oudolta, jos koko perhe olisi viettänyt pyhiä yhdessä sen jälkeen kun äiti ja isä erosivat.
Isäni oli alkoholisti ja juoksi vieraissa naisissa. Silti äitini ei ole koskaan sanonut pahaa asiaa isästä. Tervetullut hän ei ole äitini kotiin, mikä on mielestäni ainoastaan hyvä ja pitäisin sisällepyrkimistä todella outona.
Nykyään isäni on naimisissa ja hiukan rauhoittunut. Välini isään ovat huomattavasti parantuneet eron jälkeen, vaikka kovin läheisiä emme ole vieläkään. Sen sijaan olen onnellinen, että äitini saa elää haluamaansa elämää kuten ITSE tahtoo, ilman että isä roikuskelee kannoilla jatkuvasti...
En minä olisi niinkään välittänyt näistä mm. yhteisistä jouluista, mutta kun lapset nimenomaan halusivat isän meille silloin. Eikä hän meillä koko iltaa istunut. Syötiin jouluruoka yhdessä ja katseltiin pukin tulo ja lahjojen jako. Joskus samaan aikaan sattui olemaan meillä hunningolla oleva pikkuveljeni ja miehet ja pojat kävivät yhdessä saunassa. Tunsin, että olisi ollut liian raakaa kieltää lapsilta isän tulo. Minä olen tehnyt näin, oliko se väärin, en tiedä.
olisiko ollut syynä pelko elatusmaksujen loppumisesta?
Ei tosiaankaan mitenkään ollut tarkotus arvostella teidän mallia. Ilman muuta, jos se oli teille ok niin hyvä niin! Hyvä, että olette ex-miehenne kanssa niin hyvissä väleissä.
Halusin vaan tuoda ihan toisenlaisen todellisuuden ilmi. Siksikin, ettei tämä meidän todellisuuskaan niin kamala ollut; hyvin on tälläkin kaavalla mennyt :)
Ei todellakaan tarvinnut pelätä, että elatusmaksut olisi jäänyt saamatta. Jos hän olisi jättänyt maksamatta, eihän minun olisi tarvinnut muuta kuin ilmoittaa asia eteen. Olisin saanut rahat kunnalta.
Erottiin äijän kans v- 02, suuhteesta on 2 lasta.
Aluksi ei tehty tapaamis sopimusta vaan isä kävi tapaamassa lapsia mun luona, joka kerta lupasi ottaa lapset seuraavan kerran luokseen ja vaikka yöksikin näin ei käyny ikinä.
Tunsin tapaamis tilanteet ahdistaviksi koska ex kävi tapaamassa lapsia milloin sille sopi multa mitään kysymättä ja pölli jopa avaimen et pääsi sisälle omia aikojaan.
Toinen ongelma oli et ex ei poistunu luotani pyydettäessä vaan jäi jopa yöksi tai pitkällisen riidan ja poliiseilla uhatessa poistui yleensä oli jo yö ja aamulla työ päivä mulla.
Homma kusi käsille totaalisesti kun aloin vuoden jälkeen uuteen suhteeseen. Ex rupes kotirauhanhäiritsiäksi ja uhkailemaan mun että lasten henkeä, hajotti mun auton parkkikselle ym mukavaa.
Tästä koitui se et hommasin lähärin ja sen sainki helposti oikeudessa ja määrättiin heti maksimi mittaan eli vuodeksi sekä koskemaan myös lapsia.
Tämä ei häntä häirinny vaan mukaan tuli kovemmat otteet eli hänen kaverit pelotteli miesystävääni ja kävivät öiseen aikaan pelottelemassa mua oveni takana ja kun rivarissa asuin ei olo ollu todellakaan turvallinen varsinkaan kun haulikon kanssa vierailtiin eräs yö ja ikkunasta (Saunan) ammuttiin sisälle.
Lapsia ei Ex ollu tavannu kun en ollu sisälle päästäny. Mentiin siis rosikseen tapaamis oikeuksista.
Sielä määrättiin valvotut tapaamiset jotka toimi jonku aikaa, mutta loppuivat ku ex rikkoi jälleen lähäriä.
Nyt viime tapaamisesta kohta 2v ja ex yritti saada tapaamis asiaa rosikseen, mut eipä menny kun oli psykologin sun muitten lausunto siitä kuin paljon ex käytös on lapsiin nekatiivisesti vaikuttanu .
Päätös oli et ei ole lasten edun mukaista tavata isäänsä.
Onhan ex ollu katkolla viime keväänäkin 2 kertaa joka todistaa et sillä on oikeesti päihde ongelma ja se et se on sen jälkeen ollu oikeuden käynneissä päihteiden alaisena todistaa se et ei katkot ole oikein tainnu toimia?
Meillä ei tapeltu kuin pienen hetken akuutin eron aikana rahasta ja omaisuudesta. Sen jälkeen elämä lähti pikkuhiljaa lutviutumaan. Isä oli joskus lasten kanssa kodissamme ja minä pääsin iltaisin esim. ostoksille, kun työpäivän jälkeen en jaksanut lähteä lasten kanssa. Meillä oli yhteinen sävel, että pienet lapset leikkivät kotonaan eivätkä shoppaile iltaansa kaupoissa. Systeemi pelasi ihan hyvin. Minä parsin ja paikkasin, jos isällä oli jotain tarvetta, auttelin kirjanpidossa ja veroilmoitustenteossa vuosia eron jälkeenkin vielä. Isä korjasi lasten polkupyörät ja säilytti isompia harrastevälineitä luonaan, koska hänellä oli tilaa, meillä ei. Mistään muusta ei ollut kyse kuin jonkinlaisesta ystävyydestä ja yhteisistä lapsista.
MUTTA! Kaikki muuttui äkkiä. Ei mitään yhteistyötä, ei joustoja tapaamisiin (ennen joustettiin puolin ja toisin sovussa lähinnä työvuorojen takia) isän sukulaiset eivät tulleet enää lasten syntymäpäiville, eikä isäkään, vaikka vuosia eron jälkeen kävi. Minä olen ollut aina hyvissä väleissä anoppiini, mutta sekään ei enää onnistu, KOSKA kuvioon tuli exäni uusi naisystävä, ensimmäinen eron jälkeen.
Olen lukenut hiukan epäuskoisena juttuja noita-akka naisystävistä, näistä exien uusista ja miettinyt hiljaa mielessäni, että taitavat jutut olla hieman liioiteltuja, koska aikuiset pystyvät kyllä sopimaan asiat vaikka yhteistalous päättyykin, koska lasten etu on että aikuisilla synkkaa edes välttävästi.
Vaikea on myöntää, että tilanne on nyt tämä. Ensi kertaa elämässäni mietin, miten väärin olen valinnut lapsilleni isän. Exän naisystävä muistuttaa olemassaolostaan lähes päivittäin, tavalla tai toisella. Hän selittää pitkin kyliä, miten me kaikki, lapset ja minä olemme mustasukkaisia hänestä ja minä olen huono äiti, lapset tulisi ottaa minulta pois. Enää hän ei uskalla sentään soittaa, koska uhkasin poliisilla. Sen seurauksena minusta on tehty kunnianloukkausilmoitus poliisille, menen huomenna kuultavaksi. Mielenkiintoista, mitä olenkaan sanonut! Lastensuojeluun he ovat laitettaneet jälleen viestiä jota puidaan ensi viikolla. Edellisestä turhaksi todetusta ilmoituksesta on vuosi aikaa ja uusi naisystävä on ollut vuoden ja 4 kuukautta kuvioissa mukana. Yksin olen ollut lasteni kanssa aina, isän yrittäjyys vei hänet aikaisessa vaiheessa maailmalle, mutta totaaliyh olen ollut vasta vajaan seitsemän vuotta.
Viimeisen vuoden ajan minä olen ollut "äidin irvikuva ja epäkelpo ihminen".
Miksi ventovieras nainen vihaa minua niin paljon?
Anna olla! Mitä sinä piittaa, anna toisten elää rauhassa ja ala elämään omaa elämääsi. Mitä toisen puheista välität. Elä vain lastesi kanssa ja jätä mies ja sukulaiset omiin oloihinsa. Olisiko aika jättää menneisyys ja katsoa tulevaisuuteen ja alkaa elämään?
Koska osasit niin lyhyesti ja ytimekkäästi vastata muihinkin kohtiin, vastaisitko vielä siihen viimeiseen kysymykseen?
Se vaan on niin kummallista että akikki ei sovi edes erovanhemmaksi. Samanlaisia muistoja on omasta eröisästäni.
turhautuminen, syylisyys, pettyminen on paakko purkaa johonkin. Tappeleminen on vanha apu siihen.