Väitän, ettei kaikkia naisia ole luotu äideiksi.
Minä en ole koskaan halunnut omaa lasta, olen kokenut ajatuksen äitinä olemisesta itselleni hyvin vieraaksi. Lasten seurassa en ole viihtynyt, on ollut aina tosi vaivaantunut olo. Edes lapsenpiikana en ole kertaakaan elämässäni ollut vaikka olen jo 39-vuotias. Nykyään sitä ei minulta kukaan edes kysy, kun tietävät millainen olen.
Nuorempana piti teeskennellä olevansa kiinnostunut ystäviensä ja tuttaviensa muksuista. Nykyään en enää teeskentele. en muista tuttujen lasten nimiä enkä huomaa kysellä koulunkäymisistä, kakkataudeista sun muista lapsijutuista.
En ole kylmä ihminen, minulla on itselläni rakastava normaali perhe, ihanat vanhemmat ja sisko. En ole kokenut traumoja lapsuudessani enkä myöhemmässäkään elämässäni.
Ongelmana nykyään tuntuvat lähinnä olevan muut ihmiset, jotka näkevät hirveästi vaivaa lapsettomuudestani. Monet luulevat, että en ole kyennyt saamaan lapsia. Tosiasiassa minulle on tehty kaksi keskeytystä aikuisiällä. Kummankin abortin jälkeen on tuntunut tosi helpottavalta, kuin olisi päässyt suuresta taakasta eroon.
Olen ollut naimissisa 9 vuotta ja avioliittoni on onnellinen. Heti aluksi tein selväksi, että en halua lapsia. Se sopi miehelleni, ehkä osaksi siitä syystä, että hänellä oli entuudestaan yksi poika, joka on tällä hetkellä jo aikuinen.
Miksi naisella pitäisi olla lapsia? Miksi sosiaalinen ympäristö painostaa naista? Eikö naisella ole olemassaolon oikeutusta, jos hän söhäisee suurta tabua nimeltä lapsihaluttomuus.
Minulla olisi ihan hyvä olo lapsettomana elämisessäni mieheni kanssa, jolleivät eräät ihmiset näkisi suurta vaivaa tilanteestani. Onko todellakin maailman suurin synti sanoa suoraan, ettei pidä lapsista eikä niitä missään nimessä itselleen halua.?
Haluaisin kuulla muiden samanlaisten kummajaisten kokemuksista.
Minä en ole koskaan halunnut omaa lasta, olen kokenut ajatuksen äitinä olemisesta itselleni hyvin vieraaksi. Lasten seurassa en ole viihtynyt, on ollut aina tosi vaivaantunut olo. Edes lapsenpiikana en ole kertaakaan elämässäni ollut vaikka olen jo 39-vuotias. Nykyään sitä ei minulta kukaan edes kysy, kun tietävät millainen olen.
Nuorempana piti teeskennellä olevansa kiinnostunut ystäviensä ja tuttaviensa muksuista. Nykyään en enää teeskentele. en muista tuttujen lasten nimiä enkä huomaa kysellä koulunkäymisistä, kakkataudeista sun muista lapsijutuista.
En ole kylmä ihminen, minulla on itselläni rakastava normaali perhe, ihanat vanhemmat ja sisko. En ole kokenut traumoja lapsuudessani enkä myöhemmässäkään elämässäni.
Ongelmana nykyään tuntuvat lähinnä olevan muut ihmiset, jotka näkevät hirveästi vaivaa lapsettomuudestani. Monet luulevat, että en ole kyennyt saamaan lapsia. Tosiasiassa minulle on tehty kaksi keskeytystä aikuisiällä. Kummankin abortin jälkeen on tuntunut tosi helpottavalta, kuin olisi päässyt suuresta taakasta eroon.
Olen ollut naimissisa 9 vuotta ja avioliittoni on onnellinen. Heti aluksi tein selväksi, että en halua lapsia. Se sopi miehelleni, ehkä osaksi siitä syystä, että hänellä oli entuudestaan yksi poika, joka on tällä hetkellä jo aikuinen.
Miksi naisella pitäisi olla lapsia? Miksi sosiaalinen ympäristö painostaa naista? Eikö naisella ole olemassaolon oikeutusta, jos hän söhäisee suurta tabua nimeltä lapsihaluttomuus.
Minulla olisi ihan hyvä olo lapsettomana elämisessäni mieheni kanssa, jolleivät eräät ihmiset näkisi suurta vaivaa tilanteestani. Onko todellakin maailman suurin synti sanoa suoraan, ettei pidä lapsista eikä niitä missään nimessä itselleen halua.?
Haluaisin kuulla muiden samanlaisten kummajaisten kokemuksista.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Nyt keke on kaiken nähny ja kuullu...joutas kupsahtaa poies...Homoja , lesboja, hulluja..kaikenlaisia kummajaisia olen kohdannut mutta tämä on jo uutta! Nainen joka ei halua lapsia! Vaikka tekovehkeet kunnossa! Ei HELV.....!!
no joko taas typerys annat neuvojasi täälläkin? YÄK
lapset sopivat minulle vain erittäin pieninä annoksina ja vuosi vuodelta sietokykyni laskee.Olen nyt 40 täyttänyt ja tämä kuuluisa Biologinen Kello loistaa poissaolollaan.
Joskus teini-iässä arvelin vielä joskus tulevani äidiksi,sitä sen kummemmin miettimättä.Kiirettä ei ollut.
Kiirettä ei ole vieläkään (sitäpaitsi minun ikäisteni ei enää pitäis ajatellakaan mukuloita).
Olin avoliitossa 10 vuotta ekan mieheni kanssa ja nyt seitsemäs meneillään toisen kanssa.
Kumpikaan ei ole painostanut puoleen eikä toiseen.(molemmat isiä).
Olen havainnut saman asian kuin sinä--jo kauan sitten--nimittäin että lapsettomuuteni häiritsee muita enemmän kuin itseäni.Ja etenkin se,että en halua.
Huvittaa välillä seurata miten ääni muuttuu kellossa kun tajuavat,että pystyisin saamaan mutta ei kiinnosta.
Eli kyllä meitä on useampia,hyvä Epä-äiti,et ole ainoa "kummajainen".
Tätä lapsettomuus palstaa lueskelen toisinaan,kauhuissani ja uteliaana.Etenkin tämä pakkomielle,että omasta pimpistä ulos putkahtanut otus olisi jotenkin erinomaisempi kuin jo syntyneet,nälkäiset ja kodittomat maailman turuilla on minusta egoismin huippu.
Älä sinä välitä sosiaalisesta painostuksesta vaan yritä ottaa se huumorilla.Usein on myös kateutta toisten kommenteissa.Ja usein on lapsia kuvassa mukana jotka eivät ole olleet erityisen haluttuja saati sitten suunniteltuja.Mistä seuraa vaikka mitä..
Minulla on tapana sanoa että olen realisti ja tiedän omat rajoitukseni.Siinä se.Kirjoita lisää jos siltä tuntuu.Terveisin
.
ps.Ota positiivisesti se ,että toiset ovat "huolissaan" elämästäsi ,eipä sun itse sillon tarvitse.
Se on tietysti jokaisen oma asia, miten elämänsä haluaa elää, mutta mielestäni LAPSETTOMUUS ja "lapsettomuus" ovat kaksi eri asiaa, ja niistä ei voi puhua mielestäni samanaikaisesti.
Ja huomaan kyllä tämän "kevytmielisen" suhtautumisen näihin PIMPISTÄ ULOS PUTKAHTANEISIIN OTUKSIIN...
Jokaista ei ole luotu äidiksi tai isäksi on tietysti jossain mielessä tottakin, mutta kaikilla tulisi, jotka siitä aidosti ottavat vastuun, olla mahdollisuus!
Teillä omasta tahdosta lapsettomilla on oikeus omaan valintaanne, mutta kuten itsekin toteatte, että toisten MIELIPITEET ja huolissaan olo on vastenmielistäkin, mutta niimpä samalla lailla kommentit meille jostain muusta kuin omasta tahdosta lapsettomille sellaisten ihmisten kommentit, jotka eivät pysty ymmärtämään meidän tilannettamme, ovat jossakin määrin epämiellyttäviä. Eli et sinäkään halua arvostelua, miltäpä se siis minusta tuntuu, kuhan vaan mietin ja pohdin!
kevytmielistä oli tossa "putkahtaneissa otuksissa"?
Korkeintaan niiden tekotapa?
On kaksi eri asiaa onko tahattomasti lapseton vai tahallisesti. Aika kurjaa tekstiä lukea siitä miten omasta pimpistä putkahtaneet otukset olisivat meidän tahattomasti lapsettomien mielestä parempia kuin muut maailman orvot. Kukaan ei voi käsittää millainen tuska tahaton lapsettomuus todella on. Miltä tuntuu ajatus siitä, ettei saa koskaan olla raskaana, ei ikinä nähdä lapsensa ensimmäisiä minuutteja... Joten tylsämielistä arvostella niitä jotka lapsia haluavat ja käyvät vielä läpi rankkoja hoitoja.
Eihän jokaisen tarvitse olla äiti, ei todellakaan, jokainen tekee omat valintansa. Ja varmasti on kurjaa kuunnella sukulaisten ym painostusta ja ihmettelyä siitä miksei lapsia ole.
että on sentään joku, jolla on samankaltaisia ajatuksia.
Myös minä joskus teininä ajattelin, että sitten kun on lapsia ja naimisissa ja muuta sen kaltaista höpinää tuli mietittyä ja puheltua. Aina ne ajatukset omasta lapsesta kuitenkin vaan alkoivat tuntua vieraammilta, mitä vanhemmaksi tulin.
Nykyisin ystävyys- ja kaveruussuhteet säilytän mieluimmin lapsettomien parien kanssa, tai ainakin sellaisten, joiden lapset ovat jo isoja.
En halua huushollini muksuja sotkemaan ja tonkimaan paikkoja. Minua myös häiritsee, kun ollaan iltaa istumassa ja koko ajan kaikki pyörii pariskunnan lapsen/lasten ympärillä. Lapset ensin hyörivät ja melskaavat, sitten turhautuvat ja alkavat kitistä. Sen jälkeen touhotetaankin vekaroiden viihdyttämiseksi. Paljon rennonpaa on, kun aikuiset ovat keskenään.
Vuosien mittaan kaikki ystävät ovatkin vaihtuneet, hyvin monet juuri lasten astuttua kuvioon. Olen vähitellen siirtynyt takavasemmalle ja lopulta lakannut pitämästä yhteyttä, kun keskustelu on alkanut likkua yksinomaan vaipoissa ja tutteleissa ja ennen niin rennosta mimmistä on tullut sievistelevä kanaemo, jolle yksi pullo keskariakin on jo kauhistus. Miksi niin monista tuoreista äideistä tulee kaikkitietäviä ja ylihuolehtivia tammoja, joiden elämään ei mahdu enää mitään muuta kuin se maailman napa eli oma lapsi? Kai äitiyttä pidetään pyhänä, niin pyhänä ettei tuoreen äidin enää tarvitse reagoida muihin ihmisin, esim. hyviin ystäviinsä. Niin se ystävyys sitten voi loppua. Kukaan toinen ei jaksa elää läpi toisen maidontuoksuista autuutta, varsinkaan, kun sitä tungetaan suut silmät täyteen. Ja tämä ei taatusti ole kateellisen vuodatusta!
Sitten nämä lapsen saaneet parit ovatkin yhtäkkiä niin kypsyneet, että ihan kauhistelevat sitä tyhjyyttä, joka heidän elämässään vallitsi ennen pikku naperoa. Tämän saman "tyhjyyden" monet lapsi-herätyksen kokeneet näkevät vallitsevan vapaaehtoisesti lapsettomien ihmisten elämässä. Minua esim. on säälitty siitä syystä, etten tiedä raukka parka mitä olen menettänyt ja tulen kokemaan yksinäisen vanhuuden ilman pikku jalkojen iloista töminää mummilassa.
Onneksi omat vanhempani ovat niin fiksuja, että eivät ole milloinkaan sanallakaan vihjanneet haluavansa tulla isovanhemmiksi. Niin paljon he ovat tahtoani kunnioittaneet. Sitä paitsi, jos hellyyttään ja lapsenkaipuutaan haluaa purkaa, niin maailmahan on kauhistuttavan täynnä hylättyjä ja onnettomia lapsia, joista kukaan ei välitä. Moniko ilman omaa tahtoaan lapseton muuten haluaisi huolehtia näistä maailman murjomista pienokaisista, vai onko se oma veri ja liha vaan sittenkin parempaa?
on tällä palstalla todella ruma sana.(Luulisi melkein,että se on kokonaan kiellettyä Suomessa)En uskalla enää¨siitä mitään kirjoittaa..
Illanistujaisista on minulla samansuuntaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tuli mieleen mitä
Oscar Wilde oli aikoinaan sanonut:"kulttuuri missä koirat pääsevät kuppilaan mutta mukulat eivät,ei voi olla läpimätä."
Ja lapsivieraista vielä sen verran,että parikin äitiä eivät millään voineet ymmärtää kun meikäläisen kämpiltä ei leluja löytynyt.Eikä ole edes mikroa pilttipuuron kokkaamiseen.Tai HotDogeja pakastin täynnä.
Puhumattakaan nyt siitä,että lipaston laatikoita ei saanut tyhjentää lattialle....
Oletko muuten huomannut esim. työpaikallasi tämän vanhan kuvion,jonka mukaan sinä voit ottaa kantaaksesi kaikenlaisia pikkujuttuja ja mieluiten vapaa-aikanasi ?(koska sinulla ei ole varmaan muuta tärkeää tekemistä tai kiirettä päiväkotiin.)
Sillä lapsi on aina todella pätevä syy,myös tekosyy.
Lähetähän vielä viestiä.
...että lapseton nainen saa työpaikallaan hoidettavaksi paljon "pikkuhommia", kun sitä aikaahan hänellä on eikä tekemistäkään oikein iltasella tahdo löytyä, kun pilttejä ei ole huollettavana.
Sama ajatusmalli pätee kesälomiin. Ennen, kun vielä olin sairaalamaailmassa töissä (nykyään olen yrittäjä) sain "valita" kesälomani sen jälkeen, kun kaikki perheelliset olivat ensin esittäneet oman toiveensa. Sama juttu Joulun, juhannuksen, vapun jne jne suhteen. olin aina töissä silloin, kun muut juhlivat lastensa kanssa. Koskaan kukaan ei niiden vuosien aikana kysynyt, mitä minä haluaisin. Eihän minulla ollut ketään, jonka kanssa olisin viettänyt juhlapyhiä. Tässä tapauksessa se "ketään" tarkoittaa yhtä kuin lapset. Ja se, että en ollut edes naimisissa vielä, vei loputkin toiveet viettää juhla-aikoja esim. ystävieni ja vanhempieni seurassa.
Eräs asia on minua myös vuosien varrella huvittanut. Nimittäin lapsettomuus sulkee pois kaikki oikeudet puuttua esim. kasvatuksellisiin seikkoihin. Kun sinulla ei ole muksuja, niin pidäpä suusi kiinni, tiedät kuitenkin vähemmän kuin äiti, joka äitiyslahjanaan on saanut ylimaallisen kyvyn tietää, mikä hänen lapselleen on parasta. Olen törmännyt, väitän nyt, puhtaasti ainoastaan peitettyyn vihamieliseen reaktioon, jos olen sanonut mielipiteeni jostain kasvatuksellisesta asiasta.
Kyllä eri asioista voi silti tietää, vaikkei niitä henk.koht. olekaan kokenut. Vuosikausia psykiatrisessa työssä toimineena minulla on joitakin näkemyksiä ja kokemuksia kasvatusasioista, mutta niitähän nyt ei voi ilmaista, kun reaktio on "mitä sä tuut neuvoon, et sä tiedä mitään tästä, ei sulla oo lapsii".Niin, että se siitä sitten. harvat asiat ovat tässä elämässä niin tulenarkoja kuin äitityteen liittyvät.
Voi meitä surkeita, jotka emme ymmärrä omaa parastamme!
Kun olen enenmmän tai vähemmän lueskellut näitä juttuja taas, ja tullut siihen tulokseen, että harmi, että teillä on kauhean "negatiivisia" näkemyksiä tästä niin sanotusta lapsettomuudesta. Ystävänne ei voi ymmärtää "neuvojanne", heidän kanssaan ei voi puhua kuin enää pilteistä sun muista vauvajutuista, ja kaiken lisäksi töissäkin olette joutuneet syrjäytetyksi. Kurjaa todella, jos asiat ovat näin menneet, vai onko vain ihmiset kärkkäämpiä puuttumaan sellaisten ihmisten, jotka haluavat elää omasta tahdostaan lapsettomana, asioihin tai sitten itse vaan "näkee" asiat todellisuudessa näin.
Jännä sinällään, olen itse tahattomasti lapseton, en siis omasta halustani, vaan aika, niin kuin itse aina ruukkaan sanoa, ei ole vielä ollut otollinen. Mutta minulla on paljonkin äitejä ystävinä, joiden kanssa puhutaan ihan kaikista asioista. Ehkäpä oikeasti moni äiti toivoisikin, että puhutaan muista asioista. Ja olen ystäviltänikin kuullut, että on hyvä, että on aikuisia, joiden kanssa puhua muustakin. Oletteko kenties kysyneet ystäviltänne haluasivatko he puhua muusta, kun puhe helposti kääntyy lapsiin.
Ja töissä minua ei kyllä ole koskaan syrjitty. Nyt huomaan, että puhutaan selkäni takana, kuinka kylmäkiskoinen en ole kun en lapsia halua, vaikka todellisuus on jotakin aivan muuta. En kuitenkaan ole halunnut korjata, saa minun puolestani ajatella, mitä lystäävätte.
Mutta toisaalta jokainen eläköön ja ajatelkoon tietysti niin kuin haluaa, ja jokaisella on siihen oikeus tietenkin... tottahan se lopulta on että itse me jokainen viedään elämäämme eteenpäin niin kuin parhaaksi näemme, mutta se on niin helppoa arvostella muita. Kaikkihan se kasvattaa... eikö totta?!
...että äidit puhuvat mielellään lapsistaa, onhan se ihan normaalia jos niitä on. Ja sitä enemmän niistä haluaa puhua, mitä pienempiä kersat ovat.
Mutta käsi sydämellä voin vakuuttaa, että olen tosiaan yrittänyt monien äitien kanssa (entisten ystävieni) puhua muustakin kuin heidän lapsistaan. olen ehdottanut kaikenmaailman juttuja, esim ulosmenoa ilman lapsia ym.ym. Mutta ei, aina puhe ja tekemiset lipsahtavat lopulta muksuihin. Ja kun minua ei se aihe kiinnosta, mikä toiselle taas on koko elämä, niin voi vain arvata, mitä siitä seuraa.
Äidit tykkäävät seurustella toisten äitien kanssa ja lapsettomat taas mielellään hakeutuvat toisten lapsettomien seuraan. Näin ainakin sujuu minun sosiaalinen elämäni. En tuhlaa aikaani sellaiseen, mikä ei minua kiinnosta.
Olen 37-v. nainen, eikä minullakaan biologinen kello tikitä. Olen usein ihmetellyt mikä kaikkia muita riivaa, mikä on se perimmäinen syy lisääntyä? Jos haluan nähdä omia geenejäni, katson peiliin. Se riittää minulle vallan mainiosti.
Minulla kävi niin hyvä tuuri, että mieheni on samaa maata. Hänkään ei halua lapsia. Hänet on steriloitu, joten ei ole edes vaaraa tulla raskaaksi. Vihdoinkin saa harrastaa seksiä pelkäämättä, ei tarvitse miettiä että mitä jos ehkäisy pettää.
Ystäväpiiriini kuuluu sen verran monta lapsiperhettä, että tiedän mitä "menetän". Ei tunnu menetykseltä.
Muiden mielipiteet jätän omaan arvoonsa. Jos joku jankuttaa että minun pitäisi hankkia lapsia, sanon napakasti "Hanki itse!". Yleensä se riittää hiljentämään kenet tahansa.
Tsemppiä ja voimia, Epä-äiti! Kulje rohkeasti omaa tietäsi!
...kyllä tullut iän mukana rutkasti lisää. En ole enää niin herkkä vihjailuille kuin nuorena. Ehkä ripaus häijyyttäkin on saattanut astua kuvioihin, ainakin uskaltaa seisoa oman elämänsä takana tukevammin nykyään.
Myös minun mieheni on käynyt sterilisoitavana, pillerit ja kierukka kun eivät minulle sopineet. Hän sai vieläpä kehuja lääkäriltä, kuulemma harvinaisen miehekäs teko.
Huolia tässä elämässä kyllä tuntuu riittävän, mutta eipä huolia ainakaan kersoista!
Itse olen juuri päinvastaisessa elämäntilanteessa kuin sinä, eli reilu parikymppinen kolmen lapsen äiti. Lapsista huolimatta osaan yhä puhua muustakin, elämässäni on muutakin sisältöä kuin lapset (eikös olekin ihme, vaikka nuorin on alle kuukauden!). Siitä olen kanssasi hyvin samaa mieltä, ettei kenenkään lapsettomuus muille kuulu, oli syy sitten mikä tahansa. Painostaminen on törkeää. Toisaalta myös toivoisin, että meidät "lapselliset" jätettäisiin myöskin perhesuunnittelun osin ainakin rauhaan, lapsilukukaan kun ei oikeastaan ole muiden kuin pariskunnan oma asia. Itselleni on kauhisteltu alusta lähtien sitä, että kyllä mahtaa olla hirveää elää "vahingon" kanssa (joka ei muuten edes ollut vahinko). Toista lasta odottaessa saikin sitten kuulla että nythän teillä onkin lapsiluku täynnä ja voit palata opintojen pariin. Kolmas olikin jo katastrofi, ikävin lausahdus oli "ettekö te aikuiset ihmiset osaa ehkäisyä käyttää". JOten molempi pahempi. Liikaa lapsia on ihan yhtä paha kuin lapsettomuuskin.
Minusta on vain hyvä, että ihmiset tekevät niin kuin itsestä&kumppanista parhaalta tuntuu, jos ei koe itseään sopivaksi äidiksi, niin sitten ei hanki niitä lapsia. Äitiys ei ole mikään naiseuden mitta.
Adoptiosta vielä sen verran, että itse pohdin välillä sitä, että jos en kykenisi omia biologisia lapsia saamaan niin oletettavasti seuraava vaihtoehto olisi adoptiolapsi. Hedelmällisyyshoidot kun lisäävät sairaan lapsen riskiä ja ennenaikaisen synnytyksen ym. ongelmien riskiä. Mun kantti ei sitä ehkä kestäisi, siis ensin niitä raskaita hoitoja jne. Mutta helppo sanoa kun tämä lapsen saanti ei ole ollut mikään ongelma.
...nuori nainen. Olet tosiaan päinvastaisella tavalla oman tiesi kulkija. On totta, että Suomessa katsotaan karsaasti monilapsisia perheitä, jos ei muuta niin ainakin lestadiolaisiksi epäillään. Ihannehan on tietysti se kaksi lasta, ja mieluiten vielä tyttö ja poika. Näin täytetään normit.
On hienoa, kun joku tekee tähänkin maahan lapsia, minä kun en siihen ole halunnut ryhtyä, ja kestokykykin on ipanoiden suhteen lähes täysi nolla.On hienoa, että pystyt katselemaan maailmaa avoimin silmin ja luulen, että useimmat äidit pystyvätkin, mutta valitettavan usein tapaa myös näitä ammattiäitejä, jotka marttyyrimaisesti pitävät pystyssä koko yhteiskuntaa (pahimmat tapaukset löytyvät muuten uskonnollisista piireistä).
Älä välitä muiden kauhisteluista vaan anna palaa. Jokaisella tulee olla oikeus päättää itse lastensa määrästä. Saapi olla nolla tai kymmenen, se ei muille kuulu.
Meillä lapissa päin tommoset ämmät on MAHOJA KOPPELOITA jotka ei kelpaa kuin pallien tyhjennykseen, eihän niillä muuta virkaa ole....
Mitääntekemättömiä tyhjäntoimittajia!
Oon aina luullut,että maho on sellanen joka ei pysty saamaan lapsia,ei sellainen joka ei halua.
Kai oon ollu väärässä, sillä sitähän äijät taasen ei voi olla...
epäselvä asia;senkö takia Lapissa on vähän jengiä kun pallit tyhjätään vaan mahoihin?
tuollainen nainen on itse mitättömyys. Ei mitään tekoa äitinä, ainoastaan elinkumppanina ja kassien tyhjennyspaikkana menettelee sillä pimppaa ei ole revitty jotenka sukupuoliyhdyntä voi olla jossain määrin nautittavampaa kuin monta kertaa synnyttäneen kanssa. Oikeastaan miehellä pitäisi olla laillisesti kaksi akkaa, toinen oikea nainen jonka kanssa tekee lapsia ja toinen tällainen "virkaheitto" jota sitten paneskelee. Tosin lapsettomat ämmät tulee vanhoina helvetin kärttyisiksi, kai siitä syystä että tajuavat lopultakin tehneensä väärin kun eivät lapsia synnyttäneet. Siinä vaiheessa sen voi paiskata pihalle. Tällainen lapseton nainen on luultavasti kokenut insestiä lapsuudessaan ja trauma on pysyvä. Yleisesti heillä on sukupuolitauteja, toisilla useampiakin muistona seksihurjasteluista. Mielenkiintoista on myös se että heitä tapaa enemmän kaupungeissa joissa heitä suvaitaan paremmin. Siellä he pitävät suomikuvaa yllä makaamalla esim. ulkomaalaisten kanssa, mitä tummempi sen parempi. Toisille voi tulla jonkinlainen herätys ja he pariutuvat yrittäen lapsia epätoivon vimmalla siinä kuitenkaan onnistumatta sillä sukupuolitaudit ja biologinen kello ovat tehneet tehtävänsä. Kannattaa muistaa että sukupuolielimiä ei voi bodata...
ketään ei oikeastaan kiinnosta sinun vainoharhainen höpinäsi. no, ehkä psykiatriasi.
...esim. Afganistaniin, Irakiin tai vaikkapa Algeriaan. Näistä maista löytyy miehelle kuuliaisia naisia, jotka varmasti synnyttävät niin monta lasta kuin luomakunnan kruunu eli mies haluaa. Ja taatusti nämä naiset ovat kaikessa muussakin erittäin nöyriä ja tottelevaisia, eivät varmaan käy vieraissa, eivätkä nöyryytä Herraansa millään tavalla.
Ja mikä komeinta, näissä maissahan voi hankkia itselleen sellaisen tiukkapimppaisen natusen toiseksi vaimokseen. eli sinulla olisi synnyttävä vaimo ja seksivaimo, voiko mies enempää toivoa!
Ei muuta kuin pers pystyyn ja nokka kohti Mekkaa, kyllä Allah tosi miestä kuuntelee.
Millaiset vanhemmat ansaitsevat tuollaisen lapsen joka ei halua itse lapsia? On varmasti hirveä järkytys kun he tajuavat että heistä ei tule koskaan mummoja eikä vaareja! Varmasti he miettivät ja syyllistävät itseään väärästä kasvatuksesta. Säälittävää.
Eipä voi kun ihmetellä tänkin palstan viestejä. Mikä riivattu siinä on, ettei hminen saisi esittää mielipiteitään siitä, että hän ei lapsia halua? Kammottavia kommentteja. Voiko tän päivän suomessa olla vielä näin takapajuista kansaa? Ikimaailmassa en tahtoisi nähdä näiden negatiivisten kannanottajen naamoja. Elä ja anna toistenkin elää omien mielipiteiden kanssa!
ja kaikkein pahinta että nämä Takapajulat eniten lapsia tekevät ja asenteensa opettavat.
Siis väitätkö että lapsia hankitaan siksi että saisi lapsenlapsia? Häh?? Ja että mielestäsi jokaisen velvollisuus on lisääntyä??
Ihmetyttää tuo ansaitsemishuomautus. Eivät vanhemmat ansaitse lapsiaan. Luuletko että sinulla on oikeus vaatia jälkeläisiltäsi yhtään mitään? Eipä muuten ole. Ei ole lasten syy että heidät on tehty tähän maailmaan. Ei siinä käydä mitään kauppoja. Sinä et ole yhtään viisaampi tai arvokkaampi kuin lapsesi. Vanhuus ja viisaus eivät ikävä kyllä kulje aina käsi kädessä.
Sinä olet säälittävä! Voin kuvitella millaisen kasvatuksen sinä olet saanut, ja miten teet lapsia ihan vain vanhempiesi iloksi. Get a LIFE!
..sinulla jenni ei ole lapsia, etkä niitä tule saamaan. olisit nimittäin todella huono äiti; suvaitsematon ja huonosti kasvatettu.
Olen myös kauhulla lukenut kommentteja, joita keskustelualoitukseni on saanut aikaan. Suurin osa on ilokseni asiallista ja kiehtovaa luettavaa, kiitos siitä sinulle ja monille muille tosi ihmisille. Tämä nimettömänä esiintyminen saa näemmä esille kaikki alkukantaiset ennakkoluulot ja vihat pintaan. Ikävää ja masentavaa. Voi vain sääliä niitä lapsia, jotka maailmaan tulevat näiden tiukkapipoisten aikaansaamina!
...että monet (useimmat) sellaiset ihmiset vääntävät muksuja maailmaan, joiden ei alkuunkaan pitäisi. On jäänyt koulu kesken, elämä tökkii, huumeet kelpaa, elämällä ei ole oikein tarkoitusta, vanhemmat on paskoja jne. Usein on jäänyt ehkäisy miettimättä tai siitä ei muuten vaan välitetä sekavan elämäntilanteen vuoksi.
Sitten niitä lapsia vaan tulee näihin surullisiin lähiöihin. Ja mitä saamme kuulla: yleisen mielipiteen mukaan on hienoa, että Suomi väsää pentuja maailmaan.
Käytännössä nämä lapsiparat elävät isättöminä ja äidittöminä. Heille ei kukaan opeta elämää ja pärjäämistä. Tämäkö on sitten hienoa?
Eräänä päivänä kaupassa jouduin kuuntelemaan erään äidin hermojen pettämistä. Lapset säntäilivät kaupassa sinne tänne ja karjuivat kuin tarzanit, olivat hyvin häiriintyneen tuntuisia. Äiti huusi kaiken aikaa vielä enemmän, kiroili ja komenteli, käytti kaikenkaikkiaan erittäin karkeaa kieltä. Kun kolmikko oli pois lähdössä, pikku-poika , ehkä 4-vuotias sanoi, että mulla on pissa tulossa ja nyt se pissa tuli housuun. Ja mitä kommentoi siihen äiti? Sanasta sanaan näillä sanoin:"Kusitsä jumalauta saatanan kakara housuihis? Arvaas vaan mitä kotona tehdään!!"
Niin, että tehkää vaan suomalaiset lapsia, ei sen väliä, mikä on motivaatio niitä hoitaa ja kasvattaa, sen kun täytätte äidin ja isän tehtävän.
Hienoa keskustelua on täällä käyty asiasta joka jossain määrin on jopa "tabu".
Naiset, jotka eivät lapsia halua, eivät uskalla yleensä asiasta keskutella, koska joillekin ihmisille naisen oma päätös ei tunnu olevan edes vaihtoehto ja näin ollen keskustelua on turha käydä.
On parempi vaieta jottei ole Huono Ihminen.
Minä en lopullista päätöstä tuosta asiasta ole vielä tehnyt, mutta asia tuntuu vuosi vuodelta vieraammalta. En siis halua lapsia.
Olen vielä hyvässä lapsentekoiässä, hieman alle kolmenkymmenen, mutta ulkopuolinen painostus tuntuu olevan hyvinkin voimakasta.
Ehkäisyä ei uskalla kunnallisesta terveydenhoidosta hakea ettei taas saa kuulla tunnin saarnaa siitä miten kiva asia lapsi perheessä on. Käynkin siis yksityisellä jossa minut otetaan vastaan naisena, eikä tulevana äitinä.
Mutta eräs asia minua tässä yhteiskunnan painostuksessa suuresti häiritsee.
Ei riitä että minulle asiasta huomautellaan, vaan myös äitini saa kuulla toisinaan lauseita "eikö sinullakin jo kuuluisi olla lastenlapsia?"
Harmittaa moinen.
Tabuja tässä yhteiskunnassa eivät mielestäni enää ole jo kliseiksi muodostuneet homous, naisten seksuaalisuus tai vaikkapa perheväkivalta. Sen sijaan suuri tabu on se, ettei halua lapsia. Sen huomaa viimeistään silloin, kun asian ottaa puheeksi ihan tosissaan. Aihe nostaa pintaan suuria intohimoja ja melkoisia vihanpurkauksia, mikä on jo nähty tässä keskustelussa.
Omasta halustaan lapseton nainen leimataan helposti huonoksi ihmiseksi, huonommaksi kuin lapsiaan laiminlyövä ja väsähtänyt äiti. Lapseton on epänormaali. Mikä sellainen nainen on, joka ei lapsia halua?
Minä tein "päätökseni" jo vuosia sitten, ja täytyy myöntää, ettei se ollut vaikeaa. Kävin myös aikani kunnallisessa terveydenhoidossa ehkäisyasioissa, ja kerran sitten pyysin sterilisaatiota, taisin olla 29. Lääkäri sai melkein hyperventilaatiokohtauksen, niin paljon hän kauhistui. Myöhemmin sain kuulla, että lääkärillä oli itsellään viisi lasta.Nykyään maksan asiallisemmasta hoidosta.
Sitä en tiedä, miten paljon oma äitini on saanut kuulla vihjailuja, sitä hän ei ole ainakaan minulle kertonut. Äitini ei ole mikään kakaroiden kanssa hössöttäjä myöskään. Joskus hän kertoi, ettei ole juuri muihin kuin omiin lastenvaunuihinsa kurkistellut. Lapsettomuudestani emme ole oikeastaan koskaan keskustelleet, enpä ole sitä ongelmaksi kokenut. Tarkkaan en tietenkään voi tietää, mitä äitini ja isäni ajattelevat. Mutta se on varmaa, ettei äitini ole mikään Ulla Taalasmaa!
Ja eipä onneksi kukaan enää tällaiselta lähes keski-ikäiseltä akalta lapsia odotakaan. Kun tässä ikää tulee lisää, niin myöhemmin alkaa sitten se sääliminen, mitä lapsettomat ikääntyneet naiset ovat kautta aikojen saaneet osakseen.
pidä paikkaansa tuo sanomasi,että "ei lähes keski-ikäiseltä naiselta kukaan lapsia odotakaan".Minusta äitien iät alkavat oleen hälyttävän korkeita (jopa ensisynnyttäjien).Isistä nyt puhumattakaan. Oletko huomannut,että etenkin miehet kuvittelevat pystyvänsä elämään kuinka ja kauan tulematta vanhoiksi?.
tästä on aiemminkin keskusteltu.ei ole oikein reilua järjestää teini-ikäselle eläkeläisperhettä vaan mitäpä egoistit siitä välittää
.ttu!!
että tollanen saa kulkea vapaalla jalalla ? Mistä lyödään vetoa että muija viimeistään 10 v jälkeen alkaa itkemään lapsen perään?! Sitten tällä palstalla on taas uusi valittaja.
...totta se on, että nykyään on himskatin hienoa leveillä sillä, miten vanhana pystyy synnyttämään tai siittämään lapsia. Juorulehdet on väärällään julkkiksia, jotka yli nelikymppisinä haluavat itselleen pikku-taaperon. voi vaan sääliä näitä itsekkyyden ja muoti-ilmiön tuottamia lapsosia, joiden vanhemmat tosiaan ovat, kuten tässä todettiin, eläkeikäisiä silloin, kun lapsi on aikuisuuden kynnyksellä.
Nykyään muksut saavat tulla maailmaan vasta sitten, kun vanhempien "maalliset" asiat ovat kaikin puolin kondiksessa. Sitten joudutaan käymään hedelmällisyyshoidoissa, kun esikoista ei ala kuulua, eikä yhtään ymmärretä, että pennut olisi pitänyt väsätä jo 20 vuotta aikaisemmin.
Kovin on tuttu lause nykyään: "Nyt meillä on aikaa lapselle". Tosiaan uskomattoman itsekästä.
Miehiin on tosiaan myös iskenyt tämä "vaarina iskäksi"-kuume. Luulevat kykenevänsä hyviksi vaipanvaihtajiksi 40-60-vuotiaina. voi se kuukauden pari kestää, mutta kyllä tie vie pubiin sukkelasti, kun uutuudenviehätys katoaa. Mutta se lapsi ei kuitenkaan katoa mihinkään.
siis epä-äiti on jo lähes nelikymppinen, joten eiköhän muksut olisi tehty jo jos niitä olisi halunnut tehdä. On ollut 20 hedelmällistä vuotta aikaa perustaa perhe jos sen olisi halunnut tehdä.
En voi käsittää sitä, miksi toisille on niin vaikeaa hyväksyä muiden ratkaisuja elämän suhteen. Suomessa on jokin kumma pakkoputki, jonka mukaan elämän tulisi kulkea. Ensin opiskellaan, sitten mennään töihin ja koetetaan saada vakityö. Sitten on vuorossa asunto ja vasta sen jälkeen aletaan miettiä lasta. Joka tästä kaavasta poikkeaa on kummallinen ja täysin tuomittava. Varsinkin jos on nainen eikä halua lapsia. Toinen lähes yhtä pahana pidetty asia on nainen, joka tekee ensin lapset ja käy vasta sitten koulut.
Siis haloo!! Jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi näkee! Joku haluaa suurperheen parikymppisenä, toinen keskittyä uraan ja itseensä, ehkä parisuhteeseen. Kumpikaan ei ole ratkaisuna parempi tai huonompi.
...sinulle Mia, olet harvinaisen oikeassa. Piintyneet ovat nämä ikiaikaiset kaavat ihmisen (naisen) elämän arvojen ja tapahtumien jaksottumisesta.
Varsinkin miehille kaavasta poikkeaminen tuntuu olevan ylipääsemattömän vaikeaa hyväksyä. Tässäkään keskustelussa ei ole tullut yhtään järkevää vastausta tai kommenttia yhdeltäkään mieheltä. Sen sijaan kiroilua, melkein "tappouhkauksia", sekä naisen esineellistämistä.
Kaikille naisille siis suuri kiitos, miehet sen sijan voisivat ilmoittautua henkisen kasvun kurssille.
Minuakin ihmetyttää miesten suhtautuminen asiaan. Kuinkahan moni heistä haluaisi Äidiksi, jos se olisi mahdollista?
Hei!
Minä ihailen sinua, pysyt vahvana ja sellaisena kuin olet, huolimatta siitä, että muut painostavat sinua äidiksi ja kysenalaistavat valintasi.
Itse olen vielä nuori, 22 vuotias, joten elämänkokemusta ei ole vielä kovinkaan paljon. Lapsia en ole edes miettinyt, paitsi kerran kun kuukautiset olivat myöhässä. Silloin tein raskaustestin ja helpotus oli suuri kun ei ollut kahta sinistä viivaa ikkunassa. En todellakaan halua lapsia, en ainakaan vielä. Opiskelut on menossa ja elämäni parasta aikaa. Lapset eivät edes mielestäni ole kovinkaan ihania (olen ollut koko syksyn tarhassa osa-aikaisena töissä, opiskeluni sivussa). Monella ystävälläni on nyt jo hirvittävä vauvakuume, riittää että ne näkevät vauvanvaatteitä jotta sama litania alkaa: "Voi kuinka ihanaa olisi jos saisi vauvan. Ne ovat niin söpöjä ja herttasia. Se olisi aivan mahtavaa"
Itse pystyn vaan miettimään kuinka paljon vauvat huutaa ja itkee, vaativat aikaa ja vaivaa, ja ne rajoittavat elämää. En ole valmis sellaiselle, enkä tiedä tulenko koskaan olemaan.
Jos joskus tuntuu siltä että haluan lapsen, ja myös mieheni haluaa, niin sitten jätän e-pillerit pois. Mutta tällä hetkellä minulle riittää ihan hyvin että hoidan oman ja mieheni elämät ja asiat. Meillä menee ihan hyvin ilman kolmatta osapuolta. Never say never, kenties minutkin nähdään 5 vuoden päästä vauvavaatteiden ostoksilla, kukapa tietää :)
Terveisin:
Miina
Kertomuksesi kolahti todella kovaa koska se oli kuin omasta elämästäni. Olen aina ollut samanlainen, lapset eivät minua kiinnosta tai jos jaksan niiden kanssa hetken leikkiäkin niin kyllästyn pian.En edes voisi kuvitella lasten hankintaa ja työelämä on minulle aina ollutkin pääsääntöisesti tyydytystä tuova, tavallaan urani on lapseni. Vielä kun löytäisin miehen joka asian hyväksyy niin olisin todella onnellinen. Hyvää jatkoa ja voimia elämääsi!
...haluaako muksuja vai ei. Jos ei lapset kiinnosta, niiden kanssa ei jaksa peuhata, tuntee olonsa vaivaantuneeksi jne, niin ei se siitä muuksi muuta vanhemmitenkaan. Päinvastoin, aina vaan vähemmän kiinnostaa.
Samoin minulla on työ ollut aina hyvin tärkeää, erityisesti nykyään, kun on yritys hoidettavana. En ole halunnut lapsia sotkemaan kuvioitani.
Kyllä sellaisiakin miehiä löytyy, jotka eivät ihan oikeasti halua pentuja. Yleensä miehet ovat yksioikoisesti sitä mieltä, että tottakai haluan lapsia. Harva kuitenkaan pysähtyy miettimään haluaako todella, vai onko vain "tapana" tehdä omia jälkeläisiä. Tunnen muutamia fiksuja miehiä, jotka ovat miettineet elämäänsä ja tavoitteitaan, ja ovat tulleet massa-ajattelusta poikkeavaan ratkaisuun: ei muksuja.
Missään nimessä sinun ei pidä ryhtyä lapsentekoon pelkästään miehen halujen vuoksi. Elämässä on tehtävä suuret ratkaisut oman tahdon mukaan, ei sen mukaan, mitä yleensä on tapana tehdä. Sinun ratkaisujasi kunnioittava fiksu mies tulee elämääsi varmasti ennemmin tai myöhemmin. Onnea elämääsi ja tärkeään työhösi.
TODELLA SAIRAS TYYPPI!! SIIS MIELETTÖMÄN SAIRAITA NOI SUN KOMMENTIT! Olet HENKISESTI JÄLKEENJÄÄNYT IHMINEN!
Eli kun et tunnu pystyvän perustelemaan mielipidettäsi vaan tulet häriköimään asialliseen keskusteluun olet sinä sairas häirikkö. Caps lockista saat muuten isot kirjaimet pois ettei tarvitse turhaan huutaa.
...on ollut tosi hyvä ja mielenkiintoinen, mutta koskien ainoastaan naisten kommentteja ja mielipiteitä. Miehet sen sijaan eivät ole kyenneet muuhun kuin haistatteluun, kiroiluun, solvaamiseen ja nimittelyyn.
Todella surullista. Olisi kiva, jos joku mies osallistuisi "tulenarkoihin" aiheisiin hieman kiihkottomammin ja aikuisemmin. Koskee siis muitakin aiheita täällä keskusteluissa.
En todellakaan olisi tiennyt, että jotkut aikuiset ovat niin tyhmiä, että syyttävät, säälivät ja kummastelevat sinua siitä, ettei ole lapsia. Itse olen vasta "Pikkutyttö" 12 vuotta, ja perheessäni on kaksi lasta minun lisäkseni, ja asiat hyvin. Meillä on muutamia lapsettomia perhetuttuja, eikä minua ainakaan ollenkaan kummastuta lapsettomuus. Että jotkut aikuiset ovat tyhmiä! Vaikka olen vasta "pikkuinen", uskon näkeväni asiat täällä paremmin, kuin moni muu.
että ollaan tärkeetä.
entäs jos tuttaviisi ei kuuluisi ainuttakaan lapsetonta,olisitkohan yhtä avarakatseinen.?
tai ei kai oikeastaan mikään kummastuta asiassa johon itsellä vielä ei ole mitään kiinnostusta eikä käsitystä
Epä-äiti, kummajainen, epäonnistunut naisena, itsekäs ämmä...
Keke, kummajainen, epäonnistunut ihmisenä, ärsyttävä huru-ukko...
Mielestäni on mukava, että itselläni on sellaisiakin ystäviä, joilla ei ole lapsia.Pääsee itsekkin jutustelemaan ja kuulostelemaan muitakin aiheita kuin lapset.
Ei tulisi mieleenikään kysellä taikka udella toisten lapsentekosuunnitelmia johtuen todennäköisesti omasta 6 vuoden lapsettomuudestamme.
Hyvää jatkoa kaikille lapsien kera tai ilman, itse olen onnellinen lapsettomista(kin) ystävistäni!
löytyyhän edes jonkin verran naisia jotka eivät halua lapsia, sillä minä en halua lasta itsekkään, en siedä lapsen itkua, joten olen päättänyt etten koskaan rupea isäksi.