Helsingin Sanomat ristikko 3157

Löysin logon. Sain F 22 järkevän ratkaisusanan, mutta kuva on niin suttuinen, että siitä ei kunnolla asiaa hahmota. Kuva on melkein kuin psykologien käyttämässä mustetahratestissä, josta jokainen voi kuvitella ihan mitä haluaa.

Logo W jäi selvittämättä, mistä firmasta on kyse.

VW 23 nainen on ollut 3125:stä lähtien kolmatta kertaa Lehdon ristikoissa. Sain tietää, että kyse on edesmennyt kirjailija. Nyt selvisi.

Kyllähän F22 kaltaiset "mustetahrakuvat" jakavat mielipiteitä. Toisille tuottavat iloa kun sutusta sai sentään hahmotettua, mitä se esittää. Toiselle tulee toisenlainen elämys. Chatiin tuli seuraava kommentti:

"Onnistumisen ilo jäi vähiin kun niin surkea kuva. Pahinta aikoihin."

Sain juuri ja juuri tästä sutusta tolkun. Minusta tässä on kyllä suttuisuuden ääriraja. Valokuvien sisällön pystyi juuri ja juuri hahmottamaan ilman, että täytyi arvata tai päätellä, mitä se esittää.

Edellisen ristikon turkkia en hahmottanut yhdeksi turkiksi, vaan päättelin, että kuvassa olisi ollut monta turkkia. Kuvan perusteella oli mahdoton hahmottaa, mitä oli naisen kasvojen ympärillä.

Kun valokuvasta pitää päätellä, mitä se esittää, mennään mielestäni ylisuttuisuuden puolelle. Suttujen rakastajat ehkä siitäkin pitivät, koska kuvasta ei voinut suoraan päätellä mitä se esittää. Kasvojen ympäristö oli lähinnä mustetahratasoa. Mutta pitäisikö kuvien olla lähes mustetahratasoa? Jos pitää, kuvien laadulla ei ole alarajaa ollenkaan. Kuvien "laatua" ei siten voisi arvostella lainkaan.