Tekemistä gerbiilien kanssa

Gerbiilit eivät sinällään kaipaa ihmisseuraa, mutta se ei tietenkään tarkoita etteikö niihin voisi luoda hyvää suhdetta. Eli sinällään ei ole mitään tiettyä aikaa jota PITÄÄ viettää niiden kanssa.

Puuhakkaana eläimenä oleellisinta on että purut ovat tarpeeksi syvät että pikkukaverit pääsevät kaivelemaan ja rouskuttamaan pahvia.
Jos gerbiilien kanssa haluaa yhteistä tekemistä, voi keksiä niille hyviä aivopähkinöitä. Meidän gerbiilit eivät ole kovin fiksuja tyyppejä mutta ruoka saa niidenkin aivot raksuttamaan. Itse sekoittelen ruuat aina kipon sijaan puruihin. Herkkuja voi piilottaa vaikka päästä kiinni taiteltuun vessapaperirullaan tai tiivisti sisäkkäsen laitettujen rullien keskelle. Tai juoksuttaessa pieneen kuppiin ja päälle taiteltu pahvi, joka gerbiilin täytyy hoksata siirtää että saa herkun. On kiva seurata kuka gerbiileistä hoksaa ensiksi minne herkullisen hajuinen pähkinä on piiloutunut. Muutamille olen opettanut helppoja temppujakin. Palkkiona tarpeeksi pienitty pähkinä että sen syö nopeasti. Aina palkkaa heti kun tekee halutun asian ja toistoja päivittäin muutama. Opetin Kepan menemään piltti-purkin kannen päälle. Eli palkka aina kun itse hoksasi mennä sen päälle ja lopulta meni ite suorilta aina kun nostin kannen juoksuaitaukseen. Gerbiilit unohtaa temput tosi nopeasti. Hyödyllisen tempusta saa kun opettaa että herkkua saa aina kun menee johonkin tiettyyn astiaan. (Tällöin astiaa ei saa käyttää kuin silloin kun tiedossa on jtn gerbiilistä mukavaa) Jos gerbiili karkaa nii tulee takaisin aika kiltisti astiaan ;)

Tempuissa tärkeää ettei gerbiiliä pakota, vaan itse hoksaa mitä hommassa haetaan.