Otsikko ja nimimerkki taitavatkin ongelmani jo kertoa...
Siis, tapasin etelänreissulla ihanan paikallisen miehen, tutustuimme kun olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa. Aluksi ei tapahtunut mitään, juttelimme ja kerroin etten ole vapaa vaan huonossa avioliitossa, vielä toistaiseksi. Miestäni en ole koskaan aikaisemmin pettänyt eikä nytkään pitänyt, mutta yhtenä päivänä asiat vaan ajautuivat siihen pisteeseen...
Kauheinta tässä on se, etten tuntenut edes morkkista jälkeenpäin, vaan jatkoimme tapaamisia lomani loppuun asti. Mies oli todella ihana, keskustelimme paljon kaikesta eli suhteemme ei todellakaan ollut pelkkää seksiä.
Lähtöpäivänä vaihdoimme puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet ja olemme olleet yhteydessä tiiviisti. Mies sanoo pitävänsä minusta valtavasti, mutta en ole niin tyhmä että uskoisin kaiken tuosta vaan. Hän on kyllä ihan "tavallinen" kaveri ja "tavallisissa" töissä, eikä missään turistirysässä baarimikkona tms., eli ei työkseen iske lomailevia naisia. :) Niin, me tapasimme ensi kerran ihan ruokaravintolassa...ei missään discon lihatiskillä.
Kuitenkin, ongelmani on tämä...
En ole edelleenkään päässyt irti avioliitostani, onhan se aika vaikeaa niin monen vuoden jälkeen. Kuitenkin haluaisin muutoksen asioihin ja elämääni, koska kuten lomarakkautenikin sanoi, "olet vielä nuori ja sinulla on oikeus onneen". Miten saisin voimaa ottaa itseäni niskasta kiinni jotta voisin lempata ukkoni??
Tähän väliin pakko sanoa etten tee tätä uuden tuttavuuteni takia koska hän ei ole syy liittomme ongelmiin, hän ainoastaan sanoi ettei kannata roikkua huonossa suhteessa koko ikäänsä.
(Aviomieheni ei tiedä hänestä mitään, häntä ei kiinnosta kenen kanssa puhun puhelimessa tai kenelle lähettelen sähköpostia.)
Kuitenkin, jos joskus saan itseni tästä vapaaksi, hän sanoi haluavansa tavata minut uudestaan. On valmis tulemaan suomeenkin lomalle jos en itse pääse sinne. En tiedä onko meillä mitään mahdollisuuksia onnistua ja haluanko edes niin vakavaa suhdetta hänen kanssaan jos vasta olen lopettamassa edellistä...
Kertokaapa kokeneet voiko tuollainen kaukosuhde toimia pidemmän päälle. Tuskin näkisimme enempää kuin kolme-neljä kertaa vuodessa. Olisiko parempi vain yrittää kuolettaa tunteet ja pitää hänet ystävänä ja kenties "lomapanona" vai pitäisikö katsoa miten pitkälle hän on valmis menemään kiintymyksemme tähden.
En tahdo hypätä suoraan suhteesta suhteeseen, mutta tavallaan kiinnostaisi tietää mitä meillä voisi olla. Olen oikea ongelmapesä, jos joku ymmärsi mitään kirjoituksestani, olkaa hyvä ja kommentoikaa. Hyviä neuvoja otetaan vastaan ilomielin! :)
Siis, tapasin etelänreissulla ihanan paikallisen miehen, tutustuimme kun olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa. Aluksi ei tapahtunut mitään, juttelimme ja kerroin etten ole vapaa vaan huonossa avioliitossa, vielä toistaiseksi. Miestäni en ole koskaan aikaisemmin pettänyt eikä nytkään pitänyt, mutta yhtenä päivänä asiat vaan ajautuivat siihen pisteeseen...
Kauheinta tässä on se, etten tuntenut edes morkkista jälkeenpäin, vaan jatkoimme tapaamisia lomani loppuun asti. Mies oli todella ihana, keskustelimme paljon kaikesta eli suhteemme ei todellakaan ollut pelkkää seksiä.
Lähtöpäivänä vaihdoimme puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet ja olemme olleet yhteydessä tiiviisti. Mies sanoo pitävänsä minusta valtavasti, mutta en ole niin tyhmä että uskoisin kaiken tuosta vaan. Hän on kyllä ihan "tavallinen" kaveri ja "tavallisissa" töissä, eikä missään turistirysässä baarimikkona tms., eli ei työkseen iske lomailevia naisia. :) Niin, me tapasimme ensi kerran ihan ruokaravintolassa...ei missään discon lihatiskillä.
Kuitenkin, ongelmani on tämä...
En ole edelleenkään päässyt irti avioliitostani, onhan se aika vaikeaa niin monen vuoden jälkeen. Kuitenkin haluaisin muutoksen asioihin ja elämääni, koska kuten lomarakkautenikin sanoi, "olet vielä nuori ja sinulla on oikeus onneen". Miten saisin voimaa ottaa itseäni niskasta kiinni jotta voisin lempata ukkoni??
Tähän väliin pakko sanoa etten tee tätä uuden tuttavuuteni takia koska hän ei ole syy liittomme ongelmiin, hän ainoastaan sanoi ettei kannata roikkua huonossa suhteessa koko ikäänsä.
(Aviomieheni ei tiedä hänestä mitään, häntä ei kiinnosta kenen kanssa puhun puhelimessa tai kenelle lähettelen sähköpostia.)
Kuitenkin, jos joskus saan itseni tästä vapaaksi, hän sanoi haluavansa tavata minut uudestaan. On valmis tulemaan suomeenkin lomalle jos en itse pääse sinne. En tiedä onko meillä mitään mahdollisuuksia onnistua ja haluanko edes niin vakavaa suhdetta hänen kanssaan jos vasta olen lopettamassa edellistä...
Kertokaapa kokeneet voiko tuollainen kaukosuhde toimia pidemmän päälle. Tuskin näkisimme enempää kuin kolme-neljä kertaa vuodessa. Olisiko parempi vain yrittää kuolettaa tunteet ja pitää hänet ystävänä ja kenties "lomapanona" vai pitäisikö katsoa miten pitkälle hän on valmis menemään kiintymyksemme tähden.
En tahdo hypätä suoraan suhteesta suhteeseen, mutta tavallaan kiinnostaisi tietää mitä meillä voisi olla. Olen oikea ongelmapesä, jos joku ymmärsi mitään kirjoituksestani, olkaa hyvä ja kommentoikaa. Hyviä neuvoja otetaan vastaan ilomielin! :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vieras kulli pillun herkku. Niin se vaan on.
Voihan sen noinkin sanoa, mutta kommenttisi on siinä suhteessa ihan perseestä ettet tajunnut sitä todellista ongelmaa, en kaipaa näsäviisaita vastauksia pettämiseeni vaan tohon koko juttuun pitäisi saada ratkaisu. Sinä olet kommenttisi perusteella tuskin oikea ihminen neuvomaan näissä asioissa. Ikää 15v.??? :)
Toi sama pätee muuten myös toisinpäin jos et tiennyt...
Tee niinkuin tunnet olet varmaan aikuinen nainen.elämä on lyhyt.Miksi riiput huonossa avioliitossa ja kulutat energiaasi siihen ,jos ei ole toisille mitään annettavaa.Ehkä tämä uusi ihminen antaa sinulle rohkeutta ratkaisuun.Eihän se merkitse hyppäämistä heti uuteen suhteeseen.Ero on raskas asia mutta monta kertaa helpotus.ELÄMÄ on sinun käsissäsi ei kenenkään muiden.onnea SINULLE.
Ilman muuta sun kannattaa jättää miehesi,perheesi ja koko sukusi sen turkin gigolon takia. Älä turhaan tunne syyllisyyttä vaan tee niin huoran kuuluu tehdäkin.
Hmm... Mistähän lähtien suhde ulkomaalaiseen tarkoittaa sitä, että nainen on samantien lähdössä sinne asumaan ja jättää tosta vaan kaiken nykyisen taakseen? Jos tiedät vain sellaisia naisia voin todeta ilokseni etten kuulu heihin.
Ja mitä tuohon perheeseen tulee, meillä ei ole lapsia, eli jos mieheni jätän niin siinähän se meidän perhe sitten olikin, kukaan meidän kahden lisäksi ei siitä kärsi.
Olisi myös kiva tietää että milloinkas sanoin miehen olevan TURKKILAINEN? Älä yritä lukea rivien välistä jos ei älysi riitä. On niitä miehiä ja lomakohteita paljon muuallakin...
Huorittelu kuulostaa todella fiksulta kuten kirjoituksesi muutenkin. Ei ihme jos sulla on aikaa ja mielenkiintoa lueskella näitä juttuja, sillä tuskin kukaan muija kotonaan tollasen tason juttua kuuntelisi. Taitaa kateuden peikko kalvaa kun on ulkomaan pojat vieneet kaikki naiset...
Jos jollakulla on oikeasti jotain fiksuja kommentteja, otetaan niitä vastaan...
Siis antaa suomalaisten naisten hakea se ihana miehensä sieltä Turkista ja haetaan me miehet se ihana vaimo sieltä Thaimaasta ja kaikki ovat onnellisia. Miksi ihmeessä tästä asiasta jaksetaan loputtomiin väitellä. Meidän on nyt aika tulla ulos sisäsiittoisesta metsästämme Siperian länsireunalta. Muualla Euroopassa tätä pidetään täysin normaalina eikä kukaan moralisoi tai paheksu.
Jos omasta miehestäsi puhut jo tuolla tavoin että miten voisin lempata hänet pihalle tyyliin, niin ehkä tuossa vaiheessa ei tunteita enään ainakaan arvostusta toista kohtaan ole jäljellä joten olisi syytäkin erota!!! ja mitä lomaromanssia kohtaan tulee, itsekkin lomaromanssin kokeneena ja todellakin viisastuneena, ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä ne sanoo, joukossa voi tietenkin olla helmiäkin mutta harvoin..kannattaa ehkä ensin selvittää täällä omat ongelmat ennenkuin rupeaa suunnittelemaan elämää jossain muualla maailmaa salarakkaan kanssa!
Tässä aisassa on turha kuunnella muita, tee niinkuin sydän sanoo. Näitä katkeria/mustamaalaajia löytyy pilvin pimein, jotka jaksaa kritisoida kun suomi-nainen alkaa kiinnostumaan muun maalaisesta. Samalla tavallahan myös suomi-miehet käy mm Thaimaassa hakemassa vaimoja jne ja niitä ei sitten kukaan muka voi arvostella, ei ainakaan toinen suomi-mies, vaan asia katsotaan vain hyvällä.
Toki neuvon että kannattaa katsoa ja tutustua kunnolla, näinhän sitä tehdään täällä suomenmaallakin. Joten kuuntele itseäsi ja tunteitasi, ja jos tuntuu niin anna palaa.
Hyvää jatkoa elämääsi!
Tuli kommentteja jos jonkinlaisia, sinun ainakin oli sieltä asiallisimmasta päästä.
Miehen kanssa on otettu asiat taas käsittelyyn, tällä kertaa kunnolla ja lopullisesti. "Salarakkaani" ei ole eron syy kuten jo aiemmin kerroinkin, joten hänen kanssaan selvitellään juttuja myöhemmin kunhan olen tästä joskus palautunut... Olemme lähes päivittäin yhteyksissä ja hän tietää alkavasta eroprosessistani mutta ei ole painostanut millään tavalla päätöksissäni kuten ei kuuluisikaan.
Jahka saan tämän "sotkun" siivottua, tutustumme ehkä paremmin, mutta vielä ei ole tullut mieleen yhteinen elämä saman katon alla...jos tulee koskaan. Katsotaan rauhassa. Pidän hänestä kyllä, mutta en viitsi enempää pelleillä kun on hommat vielä kesken täällä.
Niinhän se on että arvostelijoita löytyy aina vaikka minkä päätöksen tekisi, mutta kiitos kaikista kannustavista sanoista ja aurinkoista kesän odotusta kaikille!
Kummallista kun käsittelette kumppania ajatuksissanne (miestä) kuin esinettä.. (mitä sille tulis tehdä), tai ( minne sen laittaisin)vi hyvä ihme kun kertoisitte rohkeasti että etsitte itseänne elämän poluilla ja se vain harmittaa kuinka paljon sen etsimen aiheuttaa harmia muille. Josta olette huolissanne, eihän miehiä laiteta ja tehdä ym vaan mies kyllä osaa liikkua ja ajatella sekä sijoittua niinkuin taspainoinen nainenkin, myös sitoutumaan vastuuseen toisenkin tunteista.
Muista olla tarpeeksi kriittinen koskien kykyäsi tunnistaa mies, joka sinut onnelliseksi tekee. Sinulla lienee muistissa tuorein virheesi eikä parin viikon lomaihastuksesikaan oikein vakuuta; tuskinpa tunnet tuota uuttakaan miestä kovin hyvin. Onnea ja menestystä...
Tiedän miltä tuntuu elää vailla rakkautta ja kosketusta. Olen onnellinen että löysit rakkautta. Ilman sitä on kuin eläisi vain puolittain.Meitä on paljon ihmisiä jotka elävät "säästöliekillä" jopa vuosia olosuhteiden pakosta.Toivottavasti nyt on yksi vähemmän. Toivon sinulle kaikkea hyvää mitä sitten päätätkään tehdä ja olen vilpittömän iloinen puolestasi.
voi hyvä luoja että nainen voi olla tyhmä!
älä mollaa omias, mollaa nyt vaan mamuja.mihin puolelle oikein kuulut, olet rasisti ja vielä omiaskin vihaat -olet siis luopio, mutta varmaankaan et ymmärrä mitä se tarkoittaa, sulla on kuules paljo opittavaa, älä tule paksuniska punanaama haukkuun meitä suominaisia muista se.
hullu saa katos olla muttei tyhmä.
Ei mun mielestä voi ketään tuomita näistä jutuista.Olen sen verran kotipsygoloki että tuo lomarakkaus sai alkuperäisen kirjoittajan todella tajuamaan että avioliitto on kuollut,rakkaus on loppunut.Ehkäpä myös mies on samaa mieltä,ei vaan halua riitaa ja sitä kaikkea mitä nyt eroon liittyy.Eihän se ole varmaan koskaan helppoa haudata monen vuoden yhteiseloa ja muistoja. orpo on olo varmaan.
tyhmästä akasta.
Niin kauan kun tapailette silloin tällöin eli lomilla ja jne. Mitä pidempi välimatka, sen parempi ja kestävämpi suhde.
Kun ja jos muutatte yksiin, lopahtaa kaverin eksoottisuuskin. Näin se vaan on.
Alkuperäisen viestin kirjoittajan tyylistä käy ilmi epävarmuus, niin avioliittoa kohtaan kuin uutta suhdettakin. Kirjoittaja todennäköisesti haluaa luopua kiinteästä suhteestaan, ei vaan saa aikaiseksi irrottautua siitä. Tähän tilanteeseen tulee kuin tilauksesta "ymmärtävä", komea, jne tyyppi. Voisiko kirjoittaja ajatella viettävänsä lomaa miessuhteista? esim. puoli vuotta kattelua, vaikkakin sitten etelän lomakohteissa. Varteenotettavia löytyy myös kotimaasta, tosin jos siltä tuntuu niin antaa mennä vaan.
Asiallinen kommentti ja vielä poimittu täysin oikeita asioita kirjoituksestani.
Epävarmuus avoiliittoani, taikka sitten sen lopettamista kohtaan johtunee joko siitä että jollain tasolla yhä välitän miehestäni (vaikka tekstistä sitä tuskin helposti huomaa??), tai sitten vanhan jättäminen taakse kaikkinen yhteisine tapoineen ja juttuineen pelottaa...
Tämä mies jonka tapasin lomalla on edelleen ollut minuun yhteydessä, mutta olen tietoisesti välttänyt keskustelua mahdollisesta tulevaisuudesta eikä hänkään sitä ole esille nyt ottanut. Vaihdamme kuulumisia ja ikävöimme toisiamme, mutta hän tietää tilanteeni ja sen, että minulla on vaikeaa, ehkä ei siksi halua painostaa.
En missään vaiheessa ajatellut heittäytyä suoraan avioliitosta uuteen suhteeseen, varsinkin kun kyseessä on mies jota en kuitenkaan sen paremmin tunne. Muutto ulkomaille hänen luokseen tai hänen muuttamisensa minun luokse ei kuulosta tippaakaan järkevältä ennenkuin voimme olla varmoja siitä että jutullamme olisi kestävä pohja. En pelkää yksinäisyyttä, olen täysin kykeneväinen asumaan yksinäni, saattaisin jopa nauttia siitä pitkästä aikaa. :)
Lomaromanssista sain lisämaustetta elämään ja ehkä ystävän tai jotain muutakin, sen aika näyttää. Ehkä se olikin ihan paikallaan, antoi tarvittavan potkun persuksille jotta sain laitettua asiat liikkeelle täällä kotona. En jätä miestäni jonkun puolituntemattoman takia, voisiko nyt sanoa että asiat kirkastuivat minulle lopullisesti sillä reissulla.
En ole ollut pitkään aikaan enää onnellinen avioliitossani ja luultavasti ilman lomaromanssiani kituisin siinä vielä hetkisen kauemmin. Tämä oli kuitenkin edessä joskus ja hyvä että se nyt sitten alkoi. Jos parin vuoden päästä kun on hommat selvät täällä uskaltaisi aloittaa jotain uusia virityksiä... :)
Kotona tai ulkomailla, sillä ei ole väliä koska helmiä löytyy sekä täältä että sieltä lämpimän välimeren pohjalta...kokonaisuus ratkaisee ja vasta pitkän tarkastelun jälkeen päätetään... :)
Eihän sinulla ole mitään ongelmaa.
Todennäköisesti et ole tartuttanut mieheesi mitään tautia, koska jos olisit, asiat olisi jo selvinneet.
Lähes varmasti suhde tuohon etelän mieheen vaatii kyllä kaksikin avioeroa, sillä ihme jos tuo mies ei ole itsekkin aviossa.
Eroa siististi ja fiksusti, äläkä vaan missään nimessä kerro miehellesi suhteestasi, sillä silloin häneltä saattaa löytyä vielä sen verran luontoa, että kuittaa asian jotenkin sinulle.
Mikäli uusi suhteesi onnistuu, muuta sinä sinne, älä raahaa sitä miestä tänne.