Ihminen on kuin meren pinnalla ajelehtiva vaahto,kun tuuli puhaltaa,se katoaa niin kuin sitä ei koskaan olisi ollut...minä ajelehdin tällä hetkellä surun aallokossa...toivon vain että jaksaisin nousta pinnalle...
Itkee
sydän
6861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaatii aikaa..mutta se pitää tehdä, uusia myrskyjä on tulossa..tee se siksi hyvin. Kenenkään ei tarvitse olla yksin..paha tunne pitää saada sisältä ulos..siksi pitää puhua..jonkun kanssa.
ei ole kaukana, nyt pinnan varmaan peittää surun sameus, mutta sameus häviää aikanaan ja olet taas pinnalla. Niin kuin Japanitar kirjoitti, aikaa se ottaa, mutta selviät varmasti. Ole lujalla mielellä, kyllä päivä taas paistaa.
" valoa vaikka en näekkään, sen tiedän loistavan". Voimia sinulle sinne suruusi, olipa se mitä laatua tahansa.
Kiva nähdä sinuakin..ja hyvää päivän jatkoa..:))
Siellä on vene varmaan lähellä ,jossa on ihmisiä ehkä samoin tuntein.sieltä varmaan heitetään sulle köysi avuksi.
sinulle ja minut löydät aina surusi keskellä.Sillä hyvät ystävät on sitä varten jotka kannnattavat sinua kun itse tuntee olevansa heikoilla.surua emme voi mitenkään poistaa, sen on jokaisen itse kohdattava ja käsiteltävä,vaan voimme olla jakamassa sitä sinun kanssasi.
Rakkaudella sinulle :Muikkumies
Sinulle ja lämpöisiä ajatuksia sinne elämänvesille:o)