Tympii tajuta oma tyhmyytensä,
pitäiskö olla armollinen itselleen,
mikä meni pieleen, kun mikään ei riittäny elämässä ?
pitäiskö olla armollinen itselleen,
mikä meni pieleen, kun mikään ei riittäny elämässä ?
Elämän pettymykset !
Anonyymi
860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parempi kai olla armollinen. Historiaansa ei voi muuttaa.
ei niin,
vanhuus on raskasta aikaa
sietää itseään,
Eipä tule paljon menneitä ajateltua
ainakaan itsensä kidutusmielessä,
elämä on kidutusta muutenkin kipuineen.
Ei tänään täälläkää,
tänään aurinko paistaa
jostain syystä mieli nyt on jopa iloinen, iloisen riehakas, heh,
tuntuu nyt kuin olisin vapaa jatkamaan elämää,
vaikka nuo perus-sairudet onki vakituisena vaivana,
pitkään onki ollut mieli maassa haluis vain kuolla,
toivottavasti tämä tunne kestää kauan kauan kauan kauan kauan,,,
heh onko elämää edessäpäin vielä yli kahdeksankymppisille,
olen kyllä skeptinen asian suhteen,,,
Mistäpä sen tietää kauanko täällä kituu. Moni kuoli jo 10 vuotta sitten,
vaikka luuli 100-vuotiaaksi elävänsä tai edes 80 vuotiaaksi.
Tuttuni, terve nuori mies, 72v kuoli maaliskuussa ykskaks.
Se eniten harmittaaki
moni
liian moni nuorempi on kuollu jo siinä 50 -60 v välillä
ei ymmärrä miksi niin kauniit terveen näköiset nuoret noin vain äkkiä kuolee
ja meikäläinen elää vaikka kuinka kauvan vielä noitten kipujensa kanssa,
joskus mietin onko se jokin rangaistus luoja mulle antanu, kun joudun elämään vaikka kuinka vanhaksi vaik en haluiskaan,
Vaikka on kivuliasta ja vaikeaa joka ilta ajattelee saako aamulla vielä herätä.
Ihmiset ovat erilaisia,
jotkut haluis jo jättää maalliset vaivat
jotkut haluisi elää maanpäällä ikuisesti,
kaikki täätä lähdemme, tänne ei ole jäänyt vielä kukaan ikuiseen elämään,
järjestystä vaan ei tiedä kuka lähtee ensin,
me puolisoni kanssa olimme just vastakohdat toisillemme,
hän olisi halunnu elää ikuisesti , sanoi kylläki huumori silmäkulmassa
" mä elän kiusallani piiiitkään"
ja
minä sanoin, mä haluun kuolla vaikka heti ja tarkotin sitä,
mutta
toisin kävi, hän lähti ja minä jäin ,
kummasti menee elämän kaari, ne kuolee jotka haluis elää,
ja ne elää vaikka sata vuotiaaksi jotka ei haluis,
mikähän tarkotus luojalla mahtaa olla,
kai jokin tarkotus,