Oon 7 lk tyttö mun ”kaverit” on mulle kavereita van silloin ku ne haluu koulu jutuissa jos saa mennä minne haluu ne vaihtaa paikkaaa
Sit taas jos muut paitsi yks niistä on pois ne tulee mun luokse ja sit ihmettele jos yritän vältellä niitä
Joskus ne on tosi mukavia mut seuraavaks jo taas ihan muuta jos ne on lähistöllä ja oon mun kavereiden kansa NI ne kuiskii tiedän että ne puhuu musta tai mun kavereista tunnillakin ne puhuu musta
Niitä mun ”kavereita ” on kolme vihaan vaan yhä sil usein se kolmas on eri tunnilla sitä en Vihaa toinen jota en vihaa on mun eka kaveri ja nään että se ei haluis olla mulle niin ilkee se kolmas on se joka aina haluu lähtee sen onn tuntenut ekalta asti se on kaikkein pahin
Mä näin kun se kuntaa kokeessa joka oli koneella ja se katto kaikki vastaukset netistä haluaisin kertoa siitä opetttajalla koska se on ei ansaitse 10 mut tiän että sit kaikki vihaa mua jos kerron
Sit se jota vihaan on vaan tunnilla niitten kehan kaa mut välkällä se on muitten kansa
Joudun ole niitten kansa kaikista eniten torstaisin ja perjantaisin ja en ees nää mun parasta keverii kumpaankaan päivänä koska meillä on uus koulu mut kässä on viel vanhalla joka on jossain kilometrin päässä ja en ehi nähdä sitä sen takia koko päivänä vieläkin mulla on torstaina aamulla ihan eripaikasaa ja vielä iltapäivälläkin sama juttu perjantaisin
Sit taas jos muut paitsi yks niistä on pois ne tulee mun luokse ja sit ihmettele jos yritän vältellä niitä
Joskus ne on tosi mukavia mut seuraavaks jo taas ihan muuta jos ne on lähistöllä ja oon mun kavereiden kansa NI ne kuiskii tiedän että ne puhuu musta tai mun kavereista tunnillakin ne puhuu musta
Niitä mun ”kavereita ” on kolme vihaan vaan yhä sil usein se kolmas on eri tunnilla sitä en Vihaa toinen jota en vihaa on mun eka kaveri ja nään että se ei haluis olla mulle niin ilkee se kolmas on se joka aina haluu lähtee sen onn tuntenut ekalta asti se on kaikkein pahin
Mä näin kun se kuntaa kokeessa joka oli koneella ja se katto kaikki vastaukset netistä haluaisin kertoa siitä opetttajalla koska se on ei ansaitse 10 mut tiän että sit kaikki vihaa mua jos kerron
Sit se jota vihaan on vaan tunnilla niitten kehan kaa mut välkällä se on muitten kansa
Joudun ole niitten kansa kaikista eniten torstaisin ja perjantaisin ja en ees nää mun parasta keverii kumpaankaan päivänä koska meillä on uus koulu mut kässä on viel vanhalla joka on jossain kilometrin päässä ja en ehi nähdä sitä sen takia koko päivänä vieläkin mulla on torstaina aamulla ihan eripaikasaa ja vielä iltapäivälläkin sama juttu perjantaisin
Vastaukset 45
Vanhimmat
Oon samassa koulussa (: Oon poika ja multa kyllä saat seuraa. Tuu vaan puhuu. JK hehe keskikerros
Kuka oot milllä luokalla oot
En voi kertoa.
07...
Onko sun koti luokka siel missä on kielletty vai siel missä on kaikee historia ja muuta
Kielet siis
Köh no siis jossain... Ja entäs sul
Tuu ulos
Öö...
Eli se et ollu sä. No siis en haluis kertoo mis mun kotiluokka on, mut kerro sää jos haluut ja jos oikeest tunnet ittes kiusatuks nii mulle voi aina puhuu (:
En mä silleen kiusatuksi tunne mut vähän yksinäiseksi ja ahdistuneeksi mut mun kotiluokka on jk
Okei. No lueskelin tota sun ekaa viestiä läpi niin, jos se kässä on se kaikista pahin, kun sillon et nää sun parhaita ystävii, niin pitäiskö sun ns. soluttautua siksi ajaksi toiseen porukkaan, joka ei yrittäis syrjiä sua? Ja tohon kuiskimisjuttuun selän takana, niin siihen ei voi hirveästi vaikuttamaan muulla kuin puhumalla. Siinäkin on kuitenkin riski siihen, että ne alkaa kuiskii vaan enemmän.
Oon tosi epäsosiaalinen
Hmm no ei sen myöskään pitäisi olla esteenä. Sitten sun pitää just yrittää löytää kavereita netistä ja sit mennä puhuu(?) Nyt puhut täällä anonyymisti niin oot sosiaalinen. Eli sit sun kannattaa rueta snäppäämään (jos sulla on snap) joillekkin samaan kässään meneville ja sit sitäkautta saada vähän varmuutta ja rohkeutta mennä niitten kaa. Mutta noi sun kolme "kaveria", niin ootko sit varma, että ne on sun varsinaisia kavereita. Ehkä jos sul ei oo mikään hirveä tarve olla niitten kaa, vaan voisit olla toisten kanssa, niin ehkä sun pitäis oikeasti vaihtaa kaveriporukkaa. Se on varmaan hankalaa, jos oot epäsosiaalinen ja ahdistunut ja yksinäinen, mutta sit voisit saada parempia kavereita, jonka myötä olisit itsevarmempi, sosiaalisempi ja vähemmän yksinäinen. Tai sitten, jos sekään ei olisi mahdollista, niin yritä puhua pojille. :D
Kyl mä voin ola muittenkin kansa mut joskus ne vaan tulee juttelee mulle sanon nyt sen että en oo ihan kuin muut mun iläset en meikka mulla ei oo ig, tiktokia tai no muutakaan sellasta snappi mulla on ja sit lisäks onn tosi lyhyt ja mun paras kaveri ei Oo siitä tavallisimmasta päästä ja on usein välkillä muiden sellasten kansa jotka ei oo mun kavereita ja ne on outoja joka ei haittaa mua mut sillon vaan pitää olla Tarjanne että ne kolme ei oo lähellä
Okei no mullakaan ei ollu snappii tai igt ennen seiskaa ja se, että et meikkaa ei oo mitenkään huono asia. Ja se, että voit olla joidenkin kanssa, jos ne kolme ei näe on vähän sad tai silleen ): Ois hyvä, jos voisit olla kaikkien kanssa ilman sun kaverien aiheuttamaa painetta. Ja lyhyys ei oo myöskään huono juttu. Ja se, että et oo kuin muut on sekin hyvä juttu. Ainakin mä tykkään erilaisista ja itsetietoisista ihmksistä. Ja outouskin riippuu näkökulmasta.
< \
|
< /
Yritin tehä emojin mut ei nähtävästi onnistunut d=
Vältelen niitä koska en haluu että ne puhuu musta ja mun kavereista
Okei no hmm... Sit en varmaan osaa auttaa sua paremmin ): ehkä me joskus tavataan.
Ehkä jos olllaan samassa koulussa
Oon aika varma et ollaan. Toi kässäjuttu on aika selvä juttu ja uus kouluki... Millos vaihoit uuteen kouluun (ihan vaan, jos haluut kertoo)?
Hiihtoloman jälkeen
No, kyllä mä uskon, että ollaan samassa koulussa. Ehkä me tavataan tietämättämme joskus. No, toivon, että mun hunohkoista neuvoista oli jotakin apua tai, vaikka ei olisi ollut niin sait sentään puhuttua tuntemuksistasi niin ehkä se helpotti vähäsen ahdistusta ja yksinäisyyttä ( ͡^ ͜ʖ ͡^)
Ja chillausta elämään ;P
Varmasti ollaan sitten.
Vaikutat mukavalta ois kiva joskustavat ehkä olllaan jopa joskus puhuttu mut ei vaan tiedetä sitä
Niin säkin vaikutat mukavalta. Ollaan tosiaan voitu puhua joskus. Mä arvelen, että sun kotiluokka on siellä JK, missä on kailkea hissaa ja muuta sun kertoman perusteella.
Ei mun kotiluokka on siel mis on enkut ja muut
Aa okei. No, eiköhän me sitten joskus nähdä. Ja ihan vaan muistutuksena, että sinussa ei oo mitään vikaa tai huonoa. Nyt, kun elämä koettelee niin pitää pysyä vahvan. Kyllä elämä taas vähän ajan päästä alkaa sujumaan paremmin :DD
Veikkaisin että sun koti luokka on siel mis on hissat ja muut
Munki kyl on siel toisaalla...
Riski sul oo pitkä ruotsi
Jag vet inte. Men jag gillar inte tala svenska. Ruotsi on hankalaa.
Se on hankalaa mut jostain syystä mulla se on pitkänä
Jep jep. Ruotsi on silleen ihan siedettävä/ok aine. Mutta mites nyt, kun ois tulossa taas torstai ja perjantai? Onko mikää menny paremmin? Kun olis hyvä asia, jos torstaista ja perjantaista tulis vähän parempia päiviä, kun viikon viimeiset koulupäivät kuitenkin.
Eipä oikeestaan on tehnyt mieli joka päivä vaan esittää kipeetä ja jäädä kotiin huomenna on kässää eikä mulla oo yhtään motii olla vanhassa koulussa kolme tuntii syödä siellä ja kuunnella huonoa suomea
Täl hetkellä oon menossa kässaan ja oon niin ahdistunut että tuntuu että tärisen siitä että mua ahdistaa
): uff... on kyllä sad kuulla. Ja siis se, että ahdistaa niin paljon, että tuntuis kuin tärisis ): Olisin ennen varmaan sanonut, että kannattaa mennä puhumaan esim. vanhemmille, mutta nyt, kun on kasvanut niin en mee itekkään puhumaan ellei oo pakko. No siis toi, että sua ei ahdistaisi niin pitäisköhän sun sitten kuunella musiikkia kässän tunneilla. Siellä on ne kuulosuojaimet niin, jos laitat nappikuulokkeet ja ne päähän niin kuuluu hiljempaa melu ja paremmin musiikki. Toki ne kuulosuojaimet ainaki mulla paino niitä nappikuulokkeita ikävästi, mutta sitten siihen vaan piti tottua.
Tai sitten rupeet tekee jotain aina koulupäivän jälkeen, jotta sit sun mieliala taas nousis ja ahdistus loppuis. Esim piirtämään, kuuntelemaan musiikkia (kovaa🤟), pelaamaan jotain (kännykällä tai jollain muulla), juttelemaan ja olemaan jonkin tai joidenkin kanssa, treenaamaan tai juoksemaan tai kävelemään, jos se on rauhoittavaa tai vaikka meditoimaan 👌-_-👌. Tai harrastamaan jotakin.
Jonku tai joidenkin korjaan
Tee kun just noin sen takii en ehi lukee koikeisiin
Onko suakin ahdistanut joskus pitkä kestoosesti ja millon
Hmm no onhan mulla ollu ahdistusta alakoulussa, kun tuli se vaihe elämässä, että rupesin etsimään kuka oon ja se oli ahdistavaa kyllä. Mutta muuten ei kai silleen pitkään.
Ja ei mulla ole ollut niin vahvaa ahdistusta.
Mun tilanne on nyt parempa ja huonompi
Parempi sen suhteen että se joka oli ilkein mulle niin ei oo enää niin ilkee vaan kilti ja jopa ystävällinen ja pyytä usein niitten seuraan
Ja pahempi sen suhteen että en tie enää kuka oon esitän niin monen seurassa että oon ihan hukassa. Kotona oon erilainen sellainen kun vanhemmat haluu ja joka ikisen ihmisen kansa käyttäydyn ihan eri tavalla en enää tie kuka oon mistä tykkään mulle ei oo omia mieli pisteitä edes
Toivon että luet tän susta oli aijemmin apua
Joo olen täällä kyllä. On hyvä, kun sulla menee paremmin osittain. Ja mukava kuulla, että musta oli apuakin (: Kannattaa arvostaa sitä, että se ilkeä tyyppi sit muuttuukin pikkuhiljaa, mutta se, että et tiedä, että kuka olet niin on harmillista. Oletan sen johtuvan epävarmuudesta aika lailla kaikkien tapauksessa. Kun epäilet ittees tai joskus vihaat niin tulee epävarma olo. Etsimällä etsit ehkä niitä huonoja puolia? Siihen autta aika ja ihmiset. Aika helpottaa tunteita ja ihmiset saavat ajatukset muualle. Ehkä, jos alkaisit avaurumaan aluksi aivan vähän jollekulle tai alkaisit tapailemaan jotakuta poikaa :D (tai tyttöä tai muunsukupuolista), koska muu epävarmuus helpottuisi ehkä?
Tää on vähän personal, mutta aina iltaisin ajattelen kaikkea, mistä en tykkää itessä. Jotenkin päivästä jää aina mieleen ne huonot asiat (esim. se, että haukuin taas melko lailla kaikkia /: ). Esitän itsekkin eri ihmisten seurassa eri ihmisiä, mutta sit jotenkin hyväksyn sen ja toisaalta en. Haluisin olla kaikille jotenkuten ystävällinen samalla lailla kuin perheelle, mutta ei se vaan onnistu. Vaikka yritän niin sit en vaan onnistu ja oon nyt pikkuhiljaa hyväksynyt sen. Luultavasti opettelemalla sietämään esittäminen niin menee helpommin?
Mutta se, että pitää esittää joidenkin kanssa jotain täysin toista niin sellaiset ihmiset oon vaan siirtäny pois mun elämästä kuten osan mun vanhasta kaveriporukasta. Jos sulla on ketään sellaista tuttua (luokkalainen, kaveri...), jonka kanssa sun omat ns. rajat aina ylittyy niin, jos alkaisit olemaan vähemmän heidän kanssa ja etsisit puolituttujen porukoista seuraa?
Mielipiteitä sulla luultavasti on, mutta ehkä sä et tuo niitä esille lainkaan? Aika helpottaisi siinä. Minulla on taas personal tavaraa. Olin epävarmoin itsestäni mitä olin elämässäni ollut kuudennella luokalla. Jokin ei vain ollut hyvim. Jossain vaiheessa sitten rupesin joka välitunti menemään ulkona treenauslaitteille ja tangoille. Aivan joka ikinen välitunti joka päivä monen kuukauden ajan. Samalla minulla oli ystävä kanssani, jonka kanssa rupesin pikku hiljaa puhumaan. Se helpotti ankeaa elämää ja kovetti niin sisä- kuin ulkokuortakin. Elämä alkoi sujumaan paremmin (noin vuodeksi).
En todellakaan uskalla puhuu muille
Varsinkaan nyt kun mokasin ymtosi pahasti ryhmätyön ja koko luokka nauro ja koska mua ahdisti ja hävetti niin nauroin itekki j
Aina voi aloittaa alusta ja maailma on täynnä ihmisiä,kun toinen jättää,toinen ottaa,ihmisen aivot ovat aikuiset vasta 25-vuotiaana,lue vanhoja kirjoja,opit ajattelemaan selkeästi
T:hiihtäjä 47 härmästä