Opiskelee sellaista alaa, mitä oikeasti RAKASTAA puhtaasti sen itsensä takia, eikä yhtään esim. mahdollinen hyvä palkka tulevaisuudessa mielessä? Alaa, joka on kutsumus?
Kuinka moni on oikeasti löytänyt "intohimonsa"?
Anonyymi
6214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On kyllä upeaa, kun saa opiskella alaa, joka itsessään on hyvin kiinnostava ja juuri se oma juttu. Mutta eihän se riitä, sen alan pitäisi sitten valmistumisen jälkeen tarjota myös toimeentulo! Muussa tapauksessa opiskelulla on vain harrastuksen arvo.
Itse opiskelin maisterin tutkinnon alalta, joka oli minulle paras mahdollinen, jopa intohimo, ja on sitä vieläkin. Lisäksi saan riittävän toimeentulon alan töillä, mutta en mitään rikkauksia. Minulle alan työ ja elämä sinänsä on suuri rikkaus. Raha on vain väline.
Kyllä se tuli jo nuorena jotenkin itsestään selkäytimestä , että puuseppä tahdon olla ja varsinkin mallipuuseppä.
No nyt on sitä tehty lähes koko työikä ja en kadu. Palkalla olen elänyt ja varmoja työpaikkoja saanut eli työttömyyttä en ole kokenut.
Koti missä asunut on itse valmistetuin kalustein joka palkan lisää...
Kyllä on runsaasti työpäivän hetkiä ollut kun ei malttaisi lopettamaan.
Maanantai-aamullakin todella virkeänä työtä jatkamaan-fiilisis.
Kaikella kiinostavallakin on se loppunsa eli 43v. mallipuusepän työtä alkaa riittämään, minä teen jatkossa vain koriste-esineitä puusta.
Ihana kirjoitus! Kiitos!
Olisin halunnut opiskella kokiksi, mutta nuoruuden tarpeet veivät muihin töihin.
Yhä edelleen silti haaveilen ruoanlaittaja tai erityisesti -maistajan urasta, jossa voisi käyttää taitojaan ja taipumuksiaan erilaisten makuelämysten luomiseen.
Ihan parasta olisi, jos siihen yhdistyisi sosiaalinen kanssakäyminen. Tämä korona-aika on ollut tässä suhteessa kauheaa kidutusta. Mieluummin tätä tekisi sielunkumppanin kanssa.
Ilmeisesti moni ei ole löytänyt
Niin ei varmaan.