Yksinhuoltajuus

Lasten huoltajuudesta riitelemisessä ei ole hitunenkaan järkeä jos lasten äiti on yhtään kykeneväinen huolehtimaan lapsistaan.

Minä erosin liki kymmenen vuotta sitten naisesta, joka oli muuten ihan fiksu, mutta kykenemätön elämään harmonisessa parisuhteessa. Elämämme oli täyttä helvettiä tuon despootin kanssa, jopa lapseni pyysivät toisinaan äitiään rauhoittumaan sanoen että isi ei jaksa katsoa sinua loputtomiin. Jossain kohtaa oli pakko laittaa kantapäät yhteen, yhteiselo oli liian raastavaa.

Lastenvalvojalla ilmoitin suoraan, että luovun huoltajuudesta. Sekä exä että lastenvalvoja yrittivät inttää ettei siinä ole järkeä eikä se ole vaihtoehto. Pidin pääni ja sanoin etten halua riitaisan avioliiton jälkeen jatkaa riitoja lasten tapaamisista tai yhtään mistään lapsiin liittyvästä, haluan paskasta eroon lopullisesti. En halua enää ikinä sopia exäni kanssa riitojen säestämänä mistään asioista. Lopulta sain haluamani, riidat exäni kanssa loppuivat sen sopimuksen allekirjoittamiseen.

Kun teimme sopimusta lasten tapaamisista, exäni ilmoitti että hän on läheisriippuvainen eikä haluaisi sopia mitään tapaamispäiviä vaan hän olisi yhteyksissä kun kaipaa vähän omaa aikaa. Sovittiin kuusi tapaamispäivää kuukaudessa, aina ei ollut sitäkään, mutta ei sen niin väliä. Tapailin lapsiani satunnaisesti ja välimme ovat pysyneet hyvin lämpiminä.

Exäni kävi pitkään terapiassa, voi käydä edelleenkin, en tiedä kun en puhu lasteni kanssa heidän äidistään. Olen ollut ex-appivanhempiini toisinaan yhteydessä ja sitä kautta tiedän vähän exäni myöhemmistä käänteistä. Elämänlaatuni kohosi heti eron jälkeen ja olen nauttinut elämästäni, en ole hetkeäkään katunut päätöstä erota ja luopua lasten huoltajuudesta.

Viestini on, jos huomaat olevasi liitossa "sukellusveneen" kanssa, joka yrittää vetää sinutkin pinnan alle, niin on viisainta katkaista siihen kaikki siteet. Vain sillä voi pelastaa itsensä.