Seksuaalinen suuntautuminen mietityttää

Fantasioin tytöistä/naisista. Tämä vaivaa mieltäni hyvin usein ja alan joka kerta pohtimaan seksuaalista suuntautumistani... Ajattelenko vain liikaa vai olisiko seksuaalinen suuntautumiseni sittenkin eri, miksi sitä oletin?

Olen 23v nuori nainen ja seurustelen miehen kanssa, olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Parisuhteemme on hyvä monilta osin. Poikaystäväni on empaattisin ja ymmärtäväisin ihminen kenet tunnen, emme koskaan riitele, asumme yhdessä ja pidämme useista samoista asioista. Ainoa asia, jonka kanssa epäröin liittyy joihinkin asioihin lakanoiden välissä. En osaa olla täysin luonnollinen, eikä jotkin asiat tunnu luonnollisilta... Olen puhunut tuntemuksistani poikaystäväni kanssa muutamaan kertaan. Hän ei järkyttynyt, haukkunut tai hylännyt minua, mitä niin pelkäsin, kun suhteemme alussa kerroin asiasta ja epävarmuudestani hänelle ensimmäisen kerran.

(Mainittakoon että seksikokemukseni ovat loppuseltaan aika vähäisiä. Ehkä sain myös jonkinlaisia traumoja, kun exäni keskittyi enemmän omiin haluihinsa ja itsensä tyydyttämiseen, ja yritti painostaa minua esim anaaliin tai suihin ottamiseen, joista olin aikaisemminkin sanonut, etten halua. Vemputin sitten kädelläni hänen kaluaan, kun yhdyntä ei hänen mukaansa onnistunut, lisäksi hänellä oli liian pitkät ja terävät kynnet tyydyttämään minua. Inhosin yli kaiken sitä hommaa... Nykyinen poikaystäväni ei ole painostanut mihinkään, mutta en vain kykene koskemaan hänen penikseensä. Käteni stoppaavat aina navan kohdalle. Koen huonoa omatuntoa siitä, kun tiedän hänen kuitenkin kaipaavan kosketusta silläkin alueella kehostaan...)

Olen pistänyt merkille, että olen oikeastaan aina, lapsuudesta ja nuoruudestani lähtien ihaillut enemmän naishahmoja versus miehiä. Elokuvissa, peleissä, tosielämässä koulussa tai töissä... Koen että se oli vain ihailua... roolimallien, idolien, viisaan ystävän ihailua, mutta ehkä näin myöhemmin ihailusta on tullut myös ihastumisen/rakastumisen kaltaisia huumaavia fiiliksiä. Olen nähnyt unissani enenevissä määrin läheisiä tunnelmia omaavia kohtauksia naishahmojen kanssa. Kohtaukset jäävät mieleeni pyörimään pitkiksi ajoiksi. En vain pääse yli ajatuksesta, kuinka huumaavalta naisen suuteleminen voisi tuntua tai kuinka käteni haluaisivat koskettaa naisvartaloa...

Välillä huomaan pohtivani, että olenko menettänyt mahdollisuuden kokeilla suhteita/intiimejä asioita erillaisten ihmisten kanssa. Seurustelusuhteita ei ole ollut kuin pari ja jokainen on ollut pojan kanssa. Kadunko jos "jämähdän" tähän, enkä ole kokeillut mitään läheistä/intiimiä suhdetta naisen kanssa? Harmittaako "ettei ollut aikaa" tai tilaisuutta kokeilla ja tutustua itseensä asian tiimoilta?
Vakiinnutin nykyisen suhteeni, ennenkuin olin kerennyt tutustua kehenkään muuhun/muihin... Meillä kahdella vain natsasi. Eihän toimivasta suhteesta voi lähteä ja luopua... vai voiko ja onko se viisasta? Toki on avoimen suhteen mahdollisuus olemassa, mutta koen ettei mun luonne sopisi siihen. Haluaisin joskus perustaa perheen. Luonnollisesti se olisi helpompaa miehen kanssa... Toki muitakin keinoja on perheen perustamiseen.

Muistan, että edelliset suhteeni tuli aloitettua poikien aloitteesta, jolloin tuumasin vain että "okei, seurustellaan vaan". Ajattelin kai että se olisi itsestäänselvyys olla jätkän kaa... Mutta niissä suhteissa ei ollut sitä niinsanottua kipinää. Nykyisessä suhteessani kipinää ja tunteita on ollut, mutta ehkä näin yhdessä asuessamme meillekin on tullut se normi arki. Ja niin viime aikoina fantasiani ovat enenevissä määrin kohdistuneet naisiin...

Ajattelen liikaa, mitä muut ajattelevat. Pelkään kuinka tulisin särkemään poikaystäväni sydämen, jos lähtisin. Koen jos jostain syystä joskus lähtisin, syynä olisi todennäköisesti joku naisihastus. Toki minulla ei olekaan nyt ketään ihastusta, kun kouluni/työni ja koronan aiheuttaman eristäytymisenkin vuoksi en ole tutustunut uusiin tyyppeihin ja niin elänhän parisuhteessa, eihän silloin kuuluisikaan katsella muita.

Välillä tuntuu, että aivan masentuisin ajatusteni kanssa... Välitän poikaystävästäni kovasti, mutta usein tunnen kaipaavani jotain muuta... En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.