Huh huh. Olipa taas täti-ihminen SDO:n lähihoitajakoulutuksen haastattelijana. Siis oikeasti ?!?
Tenttasi moneen kertaan olenko työtön - eikä uskonut, kun kerroin että EN OLE.
Ilmeisesti sinne ei hae kuin työttömät.
Lisäksi sain vaikutelman, että täti-ihmisen mielestä olisi kovinkin haluttu koulutus.... ja että heillä olisi oikein tuhottomasti hakijoita. :-) Tuskin on, mutta antaa tädin olla uskossaan autuas.
Epämiellyttävä kokemus. Onneksi SDO ei todellakaan ole ainoa ammatillinen oppilaitos tällä seudulla.
Tenttasi moneen kertaan olenko työtön - eikä uskonut, kun kerroin että EN OLE.
Ilmeisesti sinne ei hae kuin työttömät.
Lisäksi sain vaikutelman, että täti-ihmisen mielestä olisi kovinkin haluttu koulutus.... ja että heillä olisi oikein tuhottomasti hakijoita. :-) Tuskin on, mutta antaa tädin olla uskossaan autuas.
Epämiellyttävä kokemus. Onneksi SDO ei todellakaan ole ainoa ammatillinen oppilaitos tällä seudulla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
SDO on juuri tuo Täti kampus. Siellä ne touhuaa.
Joku sanoi, että firma tuottaa miljoonia veronmaksajien piikkiin. Samaan aikaan maksaa tosi pieniä palkkoja ohjaajille ja opettajille. Diakoniaa tehdään firmalle?
Ei ehkä niin hyvä juttu?
Mun ajatuksia - 22 valmistuneena sosiaali- ja terveysalalta/lähihoitaja tulee tässä.
Mulle itselleni koulunkäynti SDO:ssa oli kivaa ja tuntui omalta paikalta. Aloitin ite nuorisopuolelta suoraan peruskoulusta. En tuntenut ketään ennalta ja menikin pitkään ennenkun löysin sopivan porukan. Mulla oli itsellä tavoitteena menestyminen opinnoissa ja kaikki ei ollut tästä samoilla linjoilla, sanotaan vaikka näin.
Opiskelu oli hyvin etä/digipainotteista (tietty koronalla vaikutusta) ja erittäin isossa roolissa oli ns. tiimityöskentely. Eli käytännössä heti opiskelun alkaessa koko luokka jaettiin n. 4-5hlön tiimeihin joissa opiskelu tapahtui. Näitä sit vaihdeltiin kuukasien kuluessa, välillä arpoen, välillä itse valitsemalla.
Otetaan vaikka esimerkki kuinka tiimityöskentely käytännössä toteutui: jokainen tiimi sai tietyn sairauden, josta piti tehdä diaesitys (oireet, perustietoa, ennaltaehkäisy, hoito..) joka esitettiin muille. Välissä oli myös luentoja. Opiskelua kirjasta pänttäämällä ns. yläastetyyliin on marginaalisen vähän, käytännössä ei ollenkaan.
Uskonnollisuutta pohtiville; meillä oli n. 1x vuodessa laulutilaisuus/Jumalanpalvelus. Myös oppilaitospastori vieraili n. 1x kuussa tauolla. Muuten aihe ei näkynyt juuri mitenkään, eikä sitä nostettu esille oppitunneilla.
No kelle mä suosittelisin SDO:ta?
Kuten kerroinkin, tiimeissä työskennellään 90% ajasta. Tähän kannattaa olla varautunut, että pakostakin joudut tekemään vieraampien ihmisten kanssa töitä. Myös näin "nuorisopuolen käyneenä" vastuuta täytyy ottaa opinnoista aivan erillä tavalla kuin yläasteella. Itseopiskelun merkitys on todella suuri ja aiheisiin pitää oikeasti syventyä itse jos haluat menestyä opinnoissa.
En tiedä kuinka käytännöt on muuttunut sitten mun valmistumisen, mutta tällaisia kokemuksia mulla on! Pystyn ja kerron mielelläni lisääkin 😊
Jos ihmisten kanssa oleminen ja tiimityöskentely kovin kuormittaa, työ lähihoitajana ei ole oma ala. Lähihoitaja ei koskaan voi olla mikään sooloilija.