Minun aikani

Pieni määrä tätä rakkautta,
sen jälkeen matka läpi elämän.
Ajat liikkuvat kuin itsestään,
elämän suola näkyy silmissäsi;
epätoivo ja viimeiset kyyneleet.

Minun aikani on kaunista ja ikuista,
eikä siitä tiedä kukaan muu.
Tahdon koskettaa kultaista sieluasi,
jakaa tämän kanssasi rakkaimpani.

Kuljen eri ajassa, minun aikani
on jotenkin ikuista.
Niin moni on kadottanut itsensä
ihan itsestään.
Ja silloin mietit,
onko hän todellinen rakkautesi.

Sinä et ole enää siinä,
aika on hävinnyt välistämme.
Miksi se pitää sanoa maailmalle?
Olen halunnut sinua liikaa
ja se kaikki on muuttunut merkittömäksi.

Olen aina etsinyt kysymyksiä,
rakkaudessa on puolia ja lapsia.
Eikä niitä voi erottaa auringosta.
Sinä voisit kutsua minua matkaajaksi
tai rakkaudeksi aikojen alusta.

Annan sinulle käteni
ja sinä vastaat myöntävästi.
Minun aikani on alkanut
ja samalla se on loppunut..

"Omistettu hänelle, jonka rakkauden kadotin"