Yksin

Jos uskontoina käsittää noita, niin uus-uskontojahan ne ovat. Kristosofia on vieläpä suomalainen sellainen. Noilta sofioilta kuitenkin puuttuu vakiintunut dogmaattisuus, eikä niissä ole kaikkia perinteisesti uskontoon liittyviä ominaisuuksia. Uskonnon niistä silti saa aikaiseksi, mitä tulee ihmisen omakohtaiseen uskomukselliseen maailmankatsomukseen. Molemmat sisältävät niin paljon käsityksiä, jotka eivät ole "tavallisen" ihmisen havaittavisa eikä todettavissa ja siitä johtuen hyppäys uskonnollisuuteen on helppoa. Seurojen julkisessa muodossa ei vaadita minkäänlaisia uskontunnustuksia tai vastaavasti kukin voi tunnustaa omaa syntymäuskoansa, jos haluaa ja silti olla teosofinen tutkija.

Kristosofian voisi määritellä kristilliseksi teosofiaksi, kun alkuperäisessä teosofiassa, jota esittivät 1800-luvun loppupuolella Olcott ja Blavatsky taas oli enemmänkin buddhalaisuuden tunnustajia. Syvemmiltä periaatteiltaan silti molemmat tunnustavat jokaisessa uskonnossa olevan paljoa vanhasta "Viisaus-Uskonnosta" - joksi teosofit ruukaavat nimittää sitä melkein kadonnutta alkuperäistä uskontoa. Sillä selitetään uskontojen yhtäläisyydet. Heidän mukaan siis jokaisesta uskonnosta löytyy tänäkin päivänä ne perimmäiset totuudet ja mahdollisuudet selvittää elämän ja kuoleman arvoitukset.

Teosofit eivät mielellään käytä itsestään tuota nimeä, koska se viittaa jumal-viisaaseen. Mieluummin he käyttävät nimitystä "teosofisen seuran jäsen."

Uskontojen tutkimus, ja vertaileva uskontotiede on saanut monia lähtökohtia teosofisen seuran työstä, koska useimmat alkuperäisen seuran jäsenet olivat tavallista länsimaista pitemmälle "vihkiytyneitä" eri uskontojen oppeihin. Blavatsky oli myös todella kova polemisoimaan kristillisyyttä, mutta myös spiritualismia ja muita hänen mielestään ulkokultaisia, epärehellisiä tai vääristyneitä uskonnollisia muotoja. Tärkeimmäksi ja lähimmäksi oppikokonaisuuksiksi muodostuivat tiibetiläisen buddhalaisuuden jotkin mystiset opit. Se vanha viisaus-uskonto oli kuulemma parhaiten säilynyt tuolla Himalajan vuorilla ja vanhojen legendojen mukaan monet tunnetut historian nimet ovatkin käyneet juuri Intiassa, Nepalissa ja Tiibetissä hakemassa viisautensa.

Eräässä mielessä teosofia on siis synkretistinen uskonto, jossa yhdistetään vähän kaikkia uskontoja, mutta toisessa mielessä se on eräänlainen liike, joka pyrki näyttämään uskonnoista niiden yhtäläisyydet, eikä siis tahallaan eikä itsetarkoituksellisesti yhdistellyt oppeja omaksi opikseen. Teosofian oma oppi oli mystisestä kirjasta, nimeltä Dzyan. Näin Blavatksyn mukaan ja tuota "kirjaa", sen oppeja ja itämaisia mystisiä mestarihahmoja esimerkkeinä käyttäen muodostui liike nimeltä teosofia. Teosofiset pääkirjat, Hunnuton Isis ja Salainen Oppi olivatkin tuon mystisen opin peilaamista tänäpäivänä voimassa olleisiin uskontoihin sekä tieteisiin ja filosofioihin.

Onnea etsintöihisi. Etsijällä on se hyvä puoli, että aika ei luulisi käyvän pitkäksi =)

Teosofiasta täällä olikin jo kattava katsaus. Kristosofia käsittääkseni on Suomessa Pekka Ervastin oppeja seuraavan ryhmän opin nimi. Toinen Ervastia seuraava ryhmä on Ruusuristi (jota ei tule sekoittaa muun maailman mahdollisiin Ruusuristi-järjestöihin). Pekka Ervast oli alunperin teosofi, hyvin innostunut Blavatskyn opeista. Hänelle tuli jotain riitaa Teosofisen liikkeen kanssa, ja hän lähti omille teilleen (kuten omalla tahollaan myös Rudolf Steiner). Paras Ervastin kirja on mielestäni "Kalevalan avain", joskaan se ei ole välttynyt siltä teosofien 1800-luvun rasistiselta näkemykseltä että mustaihoiset ovat vanhempi ja alkeellisempi rotu kuin esim. valkoihoiset. Tämä noin karkeasti kuvailtuna.