Luokkakokoukseenko?

Tapaamisia on ollut koulun täyttäessä pyöreitä vuosia. Luokkakokouksiakin on ollut muutama.
Hauskaa on ollut joka tapaamisessa, muistella kouluaikoja, ja erilaisia elämän kohtaloita.
Olemme hyvin tunnistaneet toisemme, ei ole kukaan kysynyt keneltäkään,kuka sinä olet?

Muisteluttaa aina jälkeenpäin silloiset tapahtumat, harrastus-, ja monet muut vapaa-ajan vietto mahdollisuudet. Tunnelma kokoontumisissa on ollut suorastaan käsinkosketeltavan nostalginen. Johtuneeko siitä että tuppaan olemaan joskus liiaksi sentimentaalinen.

Mene kiinnostavin mielin luokka tapaamiseen, jos jotakin joudut itsestäsi siellä antamaan, lupaan että saat kahmalo kaupalla takaisin.

on ja hauskaa oli. Ammattikoulun loppumisesta tuli joitakin vuosia sitten kuluneeksi 40 vuotta.
Syksyllä lapsuuteni kansakoulu täyttää sata vuotta. Juhliin menen. Erikseen on vielä ~oman ikäluokkani kokous samojen juhlien aikana.
Kannattaa käydä, ehdottomasti!

olin viime joulukuussa luokkakokouksessa. Olimme tavanneet viimeeksi 16-17 vuotiaina ja voit kuvitella sitä tapaamisen riemua. Suurinosa oli säilyttänyt jotain ulkonäöstään, eli oli tutun näköinen. Kahdelta jouduin kysymään "kuka sie oot". Meitä oli ollut luokassa 36 oppilasta ja nyt 40 vuoden kuluttua paikalla oli 23. Kannattaa mennä

Oppikouluni täytti 50 vuotta 2002. Juhlan yhteydessa eri vuosiluokat järjestivät omia tapaamisiaan. Kovin montaa entistä luokkatoveria ei mukana ollut, neljästäkymmenestä kymmenkunta oli paikalla. Vanhoja asioita oli tosi mukava muistella ja suunnitella seuraavaa tapaamista. Erityisen mukava oli tutkailla, mitä piirteitä oli kenessäkin säilynyt. Huomasin, että puhetapa ja ääni olivat parhaiten tunnistettavissa. - Hiukan tuli ihmeteltyä, että noinko vanhoja nuo kaikki muut jo ovat!

Mene ihmeessä mukaan ja nauti nuoruutesi parhaiden hetkien palatessa mieleesi!