Kissanpoika

- mikä tuo on, Virginia kysyi ja osoiti Henryn housun kohdalla olevaa pullotusta.

Ruth ja Helen katsoivat. Jokin siellä tosiaan pullotti, jokin aika iso.

- Tämäkö, Henry sanoi ja katsoi itsekin housunsa etumusta.

- Siellä on kissanpoika, Henry sanoi ja hymyili tytöille leveästi niin että hänen täydellinen hammasrivinsä loisti.

- Eikä, ole Virginia sanoi ja katsoi Henryä. Sinä narraat, Virginia sanoi ja kohotti kätensä kohti Henryn housua.

- Kokeile vaikka, Henry sanoi.

- Virginia pani kätensä Henryn housulle.

- On siellä, Virginia ihmetteli ja tunnusteli kissanpojan selkää

- Anna se meille, Helen huudahti

- Ei vielä, myöhemmin, Henry sanoi ja hymyili

Kun Henry peseytyi, tytöt halusivat olla auttamassa. He kaikki halusivat pestä Henryn kissanpojan. He hieroivat siihen hyvänhajuista saippuaa ja hankasivat sitä sienellä. Lopuksi he kaatoivat sen päälle vettä kannusta.

Kun se oli puhdas, se oli kiiltävä ja siisti. Helen piti siti kaksin käsin ja katsoi.

- Se on kuin suuri tikkukaramelli, minä haluan syyä sen, Helen sanoi ja yritti painaa sitä suuhunsa. Se ei mahtunut. Helen puristeli sitä kaksin käsin ja nuolaisi sen päät. Muutkin tytöt tulivat siihen. He olivat kaikki kontillaan Henryn edessä ja nuolivat tikkukaramellia. Virginia ja Ruthkin yrittivät saada sitä suuhunsa mutta ei se mahtunut vaikka Henry kevyesti painoi heidän päätään kissanpoikaa vasten.

Minä haluan istua sen päälle, Virginia sanoi kun he olivat eräänä aamuna hoitaneet kissanpoikaa ja se oli noussut seisomaan. Virgnia nosti mekkoaan ja koitti asettautua sen päälle.

Ruth ja Helen koittivat sormillaan auttaa Virginiaa ja venyttivät pakaroista sivuille mutta ei se mahtunut. Sitten se yhtäkkiä meni vähän. Ruth ja Helen katsoivat mihin se meni. Tikkarin pää meni Virgnian sisälle.

Muutkin halusivat heti koettaa ja kaikki saivat sen menemään sisälle vähän matkaa. Enempää se ei mahtunut.

Talossa tytöt juoksivat usein Henryn eteen ja menivät kontalleen hameet ylhäällä. He kiemurtelivat ja pyysivät että Henry olisi laittanut kissanpojan pesään.

- Menkää siitä. Ja hameet alas, isänne näkee .

Virgnia oli ollut koko kesän pois enonsa luona Madisonissa. Kun syksy tuli Virginia oli muuttunut. Hän oli kasvanut pituutta ja rinnat olivat tulleet suuriksi.

Kun oli sunnuntaiaamu, tytöt tulivat Henryn huoneeseen. Virgnia oli halunnut näyttää heille jotain. Hän keikisteli Henryn luo ja veti Henryn housut alas.

Virginia otti tikkarin suuhun ja laittoi sen sinne monta kertaa ja niin syvälle että tikkari oli mennä henkeen.

Virgnia riisui hameen ja paidankin ja oli ihan ilkoisillaan. Hän meni kyykkysilleen Henryn reisien päälle ja ohjasi karamellia sisäänsä. Se meni.

Virgnia tuki käsillään Henryn rinnasta ja alkoi nousta ja laskeutua.

- Se mennee, Ruth ja Helen sanoivat kuin yhdestä suusta.
- Mihin se mennee, Helen kysyi?
- Kissankoloon varmaan, Ruth sanoi.

Tytöt näkivät kuinka Virgnia nousi ja laski ja kissanpoika meni koko ajan syvemmälle ja syvemmälle Virginian sisään. Kun se tuli ulos, tikkari oli märkä ja kiiltävä. Virgnian posket punoittivat ja hän hengitti raskaasti.

Virgnia nosti Henryn kädet rinnoilleen.

Tytöt katsoivat kuinka Henry kohottautunut ja suuteli Virginian rintoja.

Virgina asettautui istumaan koko painollaan tikkarin päälle. Kissanpoika oli kokonaan kolossa. Virgnia hymyili. Henry pani silmät kiinni ja huokaisi tyytyväisenä.

Äkkiä Henry nousi ja kiepautti Virginian pois päältään ja asetti hänet mahalleen. Henry otti kissanpojan kiinni ja ohjasi sen kohti märkää Virgnian jalkoväliä.

Hän alkoi työnnellä isoa kissanpoikaa Virginiaan niin että Virginia heilahti joka työnnöllä.

Hernyn vauhti vain kiihtyi ja kiihtyi.

Kuului pauketta ja Ruth ja Helen pelkäsivät että sänky hajoaa. Mitä äiti sitten sanoisi?

Lopulta Henry otti pojan ulos ja ruiskutti Virginian selän päälle valkoista nestettä.