Ensimmäinen kerta tapahtui kun olimme seurustelleet jo kolme kuukautta. Olin kännissä alusvaatteissa hänen sängyssään ja mies tuli luokseni siirsi alusvaaatteni ja aloitti yhdynnän. Itkin tämän koko jutun aikana ja hän jatkoi, kunnes ehkä noin 10min päästä lopetti ja sanoi vain ”sori”. Tämän jälkeen alkoi tämmöisiä tapahtumaan useasti, varsinkin aamuisin hän pakotti itsensä minun sisään, vaikka sanoin että en halua. Yhdessä vaiheessa olin ollut niin kuiva, että emättimeni oli raapaissut pienen osan hänen peniksen ihosta.
Haluaisin puhua hänen kanssaan, mutta hän kieltää kaiken ja sanoo että minulla on taas episodi meneillään. Olen ennenkin ollut vihaienn hänelle ja hän on sanonut että minulla episodi meneillään. Minulla on siis bipolaari, mutta ärsyttää että aina kun yritän puhua vääryyksistä mitä hän on tehnyt minulle, vika on minussa.
Hän myös uhkailu että joudun vankilaan väärän rikosilmoituksen takia. Hän on myös ulkomaalainen ja kerran sanoi minulle, että mies ei voi raiskata vaimoaan. Olin alkanut olemaan niin tottunut hänen käytökseensä tämän suhteen aikana, onneksi olen nyt tajunnut että hän ei ollut hyvä ihminen koskaan ja jätin hänet.
Nyt on todella ahdistunut olo, kun olen käynyt läpi tätä koko suhdetta. En ole kertonut kellekään paitsi siskolleni ja sanoin hänelle, että ei kerro kellekään. En halua pilata hänen elämäänsä, koska vieläkin välitän hänestä, mutta samaan aikaan vihaan häntä. En usko että hän ikinä muuttuu, varsinkin hänen uskomuksien takia (mies ei voi raiskata vaimoaan).
Mitä mieltä olette? Kiitos, jos luit.
Haluaisin puhua hänen kanssaan, mutta hän kieltää kaiken ja sanoo että minulla on taas episodi meneillään. Olen ennenkin ollut vihaienn hänelle ja hän on sanonut että minulla episodi meneillään. Minulla on siis bipolaari, mutta ärsyttää että aina kun yritän puhua vääryyksistä mitä hän on tehnyt minulle, vika on minussa.
Hän myös uhkailu että joudun vankilaan väärän rikosilmoituksen takia. Hän on myös ulkomaalainen ja kerran sanoi minulle, että mies ei voi raiskata vaimoaan. Olin alkanut olemaan niin tottunut hänen käytökseensä tämän suhteen aikana, onneksi olen nyt tajunnut että hän ei ollut hyvä ihminen koskaan ja jätin hänet.
Nyt on todella ahdistunut olo, kun olen käynyt läpi tätä koko suhdetta. En ole kertonut kellekään paitsi siskolleni ja sanoin hänelle, että ei kerro kellekään. En halua pilata hänen elämäänsä, koska vieläkin välitän hänestä, mutta samaan aikaan vihaan häntä. En usko että hän ikinä muuttuu, varsinkin hänen uskomuksien takia (mies ei voi raiskata vaimoaan).
Mitä mieltä olette? Kiitos, jos luit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.