Käärme ja Eeva

Adam kirjoitti:

Käärme ja Eeva

Nainen niin omenainen
paratiisin puulla kujeilee
Käärmeen kanssa oleilee
fallos säärillä kiemurtelee
Älä syö tästä puusta
no mistäs muusta
granaattiomena tuoksuu
viereisessä, en halua siitä
haluan tästä

Langennut enkeli on pukeutunut
Adamin asuun kiiltävänä
käärmeennahassaan,
lupaa luvattua lasta
Ette te suinkaan kuole
tulette vain näkemään
seksuaalisuuden salat
ei veri sinussa turhaan
vuoda
se tuottaa elämää,
ei viiniä
turhaan juoda
humallutaan rakkaudesta

Vaan empii Eeva hetken
teenkö vain pienen retken
ei Adam saa tietää
ja kyllä Jumala sen sietää
pienen pienen seikkailun
Adam lajittelemassa eläimiään
nimeämässä rakkaita pikku
lemmikkejään
minä poikkesin polulta
ihmettelemään kiellettyä
pohtimaan hedelmää outoa
sitä vielä maistamatta niellettyä
loihtimaan turhia aatoksia
odottamaan uusia noutoja

Ette suinkaan kuole, mitä on kuolema
vaan saatte tietää hyvän ja pahan
kuten Jumala
voi Herra jumala, päästä minut pahasta
ja käärmeen kiiltävästä nahasta
käy taisteluaan nainen
tuo niin olevainen ja kiehtoo
tuntematon omenainen

Käärmeen fallos pyörittää
puusta omenaisen auki vyörryttää
kulkee kohti vaginaa klitoriksen
kapinaa, vaan puhkee lempi
ei enää empi, ei enää impi
sisään ulos kuljettaa
käärmeennahka yössä
jo tuntuu pyörrytyskin naisen
lanteen vyössä
Kamalaa, ihanaa, lisää
Isää jumalaa, tahdon tietää
kaiken, kuolla luona kuolevaisten
lisääntyä yhä tämä kohtakti on pyhä
akti naisen olevaisen omenaisen avaa
sisintään käärmeen kierrellessä

Ah, Adam rakas, tule maista,
on se kielletty, mut tule haista
on tämä enemmän kuin maistaa,
se on olla osa kuolevaista ja
samalla tietää kaikki
Ah, Adam ihanain, nain jo kerran
taas sinut sain, ah,
Adam tule vielä kerran
ehdimme vielä sinne luokse Herran

Pimeys laskeutui ylle
ei ennen ollut tullut sinne
pelko ja häpeä uudet tunteet
vaan alaston ruumis ei ollut
enää pyhä, peittää tarvitsi
se, mikä tämä outo tunne on yhä

Adam voi kauheaa,
olen saattanut sinut
ansaan, käärmeen kanssa ollen
miksi et vartioinut minua,
minä ajattelin
vain sinua

Syntyi pojat perätysten ,
toinen käärmeen poikasen
toinen ihmisen Adamin
vaan ei kestänyt vanhan käärmeen katsella
Lusifer valonenkeli pimeyden ruhtinaaksi
muuttui, kuoli enkelinsä, kuoli ihmisensä
tappoi nuoli veljen verestänsä

Vaan nyt vuoti veri yhteinen,
ei vain naisen omenaisen,
vuoti verta miehen mieli
vuoti tappoi ja kouristi
Jo toivoi nainen toivoi mieskin
yhteisesti,
ei kiellettyyn olisi saanut koskea
ei herätellä liian aikaisin rakkautta
ei näyttää sille hehkeitä poskia
kukkimaan olisi saanut sen kumminkin
mies ja nainen yhdessä tuuminkin.

Vaan Luoja miten me jatkamme tästä
luomisillesi lihalle et rajoja
laittanut paljon
mut nekin rajat rikkoi
he yhdessä tuumin
salaa ja pelkäämättä
vaan miten olisi peljännyt
kun ei sellaista tunne erehtymättä

Vaan miten erehtyvää
voi katsella rakastamatta
Luoja lemmikeilleen nimiä antoi
jatkoi ihmisen teillä
pohti hiljaa lopulta
virkkoi, eiköhän tämä tästä
jotain me keksimme kyllä
rangaisematta on paha päästää
ja hyvää pitää olla lasteni yllä
josta joku muu enkeleitä
ei langeneista perkeleistä,
saatais sovitusta suorittamaan
vääriä polkuja oikaisemaan

Pitäähän ihmisen saada
rakastaa pelkäämättä
kokeilla uteliaana
leikkiä paratiisin mailla
uskaltaa ,
erehtyä ja sovitella
anteeksi pyytää ja armahdella
sitähän se on ihmisyys
ja mitä muutakaan on jumaluus,
kuin luovaa leikkiä,
kerätä elämän seittiä,
saalistaa uusia maita,
uusia ajatuksia
ja uusia pieniä retkiä
pieniä pyhiä hetkiä
jakaa toinen toisensa kanssa

Jumalan Poika,
laittaa meikkiä, pukeutuu ihmisen asuun
laskeutuu juutalaiseen vereen
neitsyt Marian kautta
puhtaan kauniin tyttösen,
ei vääristellä, väritella ja väristä
ei vedetä välistä,
kuin veljet ovat tottuneet
käydään totuutta kohti,
totuutta ihmisestä

Mitä onkaan olla yhtenä Luojan luotuna
kaikki elämän kirjot itselleen suotuna
kiusauksen ja muut
itkut ja surut
nälkä ja mahan purut
kulkea meidän teillä
levätä kauniin taivaan kannen alla
olla Isänsä sylissä ja Äiti maan kämmenellä
oppia käsimyksen kautta kuuliaisuutta
ja rakastaa , odottaa ja onnistua
oppia erehdyksistä ja ponnistella
uudestaan ja uudestaan onnistua
oppien Luojaansa kunnioittamaan
jotta kauan saisi elää ja menestyä
ei erossa, vaan yhdessä Jumalansa
ja vanhempiensa kanssa
kodissaan rakastetussa
maassa ja taivahassa
idässä Eedenissä.

Näin kuivuivat myös käärmeen kyyneleet
kyyn eleet
myrkky tappaa, rakkaus ei koskaan kuole,
se vaihtaa vain nahkaansa ja olemustaan, kohdettaan ja puutaan varjoissaan
lupauksen lapsi polkee rikki valheen
käärmeen pään
älkää lapset rakkaat
omenaiset naiset, olevaiset ylväät
kuin lyhtypylväät, antakaa poijat
neisyet olla
älkää häiritkö rakkautta
herätelkö sutta, ennekuin
he/se itse haluaa
silloin se on yhä
arvokas ja pyhä
kun rakastetunne kautta
sen yhdessä tuumin kukkasin
jaatte
ja siitä arvoisen siunauksen saatte.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä