Suloista sulostuttajaa,
oi,oot ihana ,hunajaa!
Pörräät ,kuin kimalainen,
siitepölyä ,joka karvanpäässä.
Lennät kukasta kukkaan,
ethän lentäessä ,minua hukkaa?
Kyynel silmässä soisin,
et minun vain oisit?
oi,oot ihana ,hunajaa!
Pörräät ,kuin kimalainen,
siitepölyä ,joka karvanpäässä.
Lennät kukasta kukkaan,
ethän lentäessä ,minua hukkaa?
Kyynel silmässä soisin,
et minun vain oisit?
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos korvannipukoista alas
kielelläni kehoasi kuljen
huulenkaariasikin lipaisen
nännipihoilla viivyttelen
napaa kohden huristelen
viivytellen vielä jatkan
kummullesikin teen retken
hengästyn ja sekoilenkin
reisilläsikin viivähdän
polvistasikin huolehdin
varpaitakaan unohtamatta
Hmmm,,heränny jo oot,oikein miehen
mittaan?
Lasketaan ja ynnätään,montako varvasta,
on neljässä jalassa?
Säärtäkö kaksi
siroa ,kaunista
parinako siinä
pari karvaista,
tajunnut nyt en
siksi vaikenen,
poikamainen oli
teelmäni, anna
kuiten anteeksi,
halaus sinulle,
ja suukko hellä.
Peittoo päälle kas,jäiset jalat huutaa!
Ei lämpene,sikiöasentoon,lähelle itseä.
Jos lämpöä toiset jalat sois?
Miten ihanasti ,silloin nukkua vois?
Käsitin kai väärin
että siellä ois jo
parina karvasäärii
villasukat varmman
talvella auttaisi
häiritsenko sinua
kerrotko kuiskaten
hellästi korvaani
mikä on mielessäs.
Eipä oo näkyny ihanii karvasii
säärii?
On monta hallavuotta jo vieriny?
Kesätki kylmii,laiskoiks kimalaisetki
tullu?
Mut ,jospa tämä kesä ,ois auringoinen?
Töllin pihalla lentelis ,etes yks
kimalainen?
Lohdutukseni sulle,
suru tuttu minulle
oliko läheinen hän
sinua minä ymmärrän
tässä sulle olkapää
tähän nojaan sä jää
aatoksen sinulle suon
hellän lohdun mä tuon
kaikkea pitää kestää
surua miten voi estää
Suruviesti,soi tuulessa,
on poissa elämän liekki.
Nyt hiljaa itken,sydämessä
on kipu.
Väkivaltaa!
Et päässy pois sen alta.
Elämä raskasta toisinaan
silloin suru mielen valtaa
ilonhetket sittenkin
on elämän eliksiiriä!
Kuin pelastva enkeli oot mulle?
Kiitos Osku ,sitä minäki ,tahdon ,
olla sulle.
Kosketit ,niin hellästi,tiesit,
käsissämme ,kauneinki ,voi särkyä?
Rakkausrunoja
kirjoittelimme
äkkiä syöksyi
surun huntu
elämä on
tällainen
eilen ilo
tänään suru
kestäös nyt
kyllä Osku
kuuntelee
Vain hetken lento kesti,sai
siivet kuolettavan iskun?
Tuli kaks iskua,yks täältä
ja toinen ,väkivaltanen kuolema?
Mut ,olen käynyt tulen läpi,
sydämeni on myrskyissä vahvistunnu?
Rukoilen,Isä anna anteeks,sillä he eivät
tiedä ,mitä tekevät?
Tarvitsemme toisiamme,siitä minun ,
on sinua kiittäminen ,Osku.
Iskut rajut
kuin viillot
ne satuttaa
sivaltaa
Ajatuksin
toisiamme
tuemme
rakkaudella
lohdutamme.
En enää tänne runoja rustaa,osaan väistyä.
Sydämessäni oot ja siitä iloitsen.
Kantaahan meitä unelmien kaarisilta,
sielä kohdataa.
Ikävää tunnen
olimme sydämissämme
kait lähentyneet
melkein toisiamme
kosketelleet vai
odotan siis vielä
ainakin unelmien
kaarisillallamme
Sydän verta vuotaa,niin ,minäki koin?
Ei katkasta kaarisiltaa!
Olen usein käyny sillalla ja
toivonut,et kohtaan sinut?
Taas särky sisälläni,oii,miten itken?
Lämmin ,suuri halaus sinulle Osku.
Kuun valossako
siltaa astelit?
auringonvalo
ihanasti lämmittää
tunteet kuumeisesti
sykkimään saa
Halauksesi miten toikaan
lämpöä päivääni
suudelma kuuma
sinulle halauksin.
Runopolulla kohdattiin,ihanasti
sanat alkoi elää?
Sydämen ovesta ihania tuoksuja
toivat,huumaavia!
Ilta-auringon laskussa taas,
kaarisille saavun.
Toivon,et sinut sielä kohtaan.
Hellän suukon tahdon antaa,
kätesi lämmön ,ihmeen?
Onko sanoja enää,kaarisilta,
allamme elää?