Se voisi mennä näin:
Karkasin ja eksyin
tai joka tapauksessa
odotin mökin portailla. Pelotti. Ihmettelin, mihin kaikki katosi? Mukavat ihmiset, ruoka ja hellyys? Ei jälkeäkään.. vain minä.
Synnytin metsään lapseni. Olimme kaikki peloissamme. Oli kova työ hoitaa niitä 4 vauvaa. Niillä oli koko ajan nälkä. Metsästin, metsästin, metsästin ja metsästin. Syksy meni siinä. Olin itsekin vielä lapsi. Mihin kaikki leikki katosi?
Kun talvi teki tuloaan, alkoi paleltaa. Meillä oli kova nälkä. Menimme nälissämme ansaan, loukkoon. Pian olimmekin jossain häkissä muiden kissojen ympäröiminä. Lapseni pelkäsivät. Koitin puolustaa niitä sähisemällä, murisemalla.
Ne vietiin pois. Minun pienet vauvani. Yöllä ne tulivat uniini ja kertoivat, että kaikki on hyvin. Ne olivat taivaassa niittyjen ympäröimänä leikkimässä ja onnellisina. Ikävöin, ikävöin, ikävöin, ikävöin.
Minua käytiin katsomassa.. kukaan ei huolinut, kunnes yksi tyttö haki minut kotiinsa. Olisivat muuten laittaneet minut sateenkaarimaahan lasteni luo, sanoivat.
Aloin kuntoutua. Opin luottamaan. Ne olivat kärsivällisiä. Minusta välitetään. Minua rakastetaan. Olen vieläkin ujo, mutta rohkaistun joka päivä lisää. Sain uuden mahdollisuuden elää.
Mikset sinäkin antaisi onnettomalle palan taivasta?
Karkasin ja eksyin
tai joka tapauksessa
odotin mökin portailla. Pelotti. Ihmettelin, mihin kaikki katosi? Mukavat ihmiset, ruoka ja hellyys? Ei jälkeäkään.. vain minä.
Synnytin metsään lapseni. Olimme kaikki peloissamme. Oli kova työ hoitaa niitä 4 vauvaa. Niillä oli koko ajan nälkä. Metsästin, metsästin, metsästin ja metsästin. Syksy meni siinä. Olin itsekin vielä lapsi. Mihin kaikki leikki katosi?
Kun talvi teki tuloaan, alkoi paleltaa. Meillä oli kova nälkä. Menimme nälissämme ansaan, loukkoon. Pian olimmekin jossain häkissä muiden kissojen ympäröiminä. Lapseni pelkäsivät. Koitin puolustaa niitä sähisemällä, murisemalla.
Ne vietiin pois. Minun pienet vauvani. Yöllä ne tulivat uniini ja kertoivat, että kaikki on hyvin. Ne olivat taivaassa niittyjen ympäröimänä leikkimässä ja onnellisina. Ikävöin, ikävöin, ikävöin, ikävöin.
Minua käytiin katsomassa.. kukaan ei huolinut, kunnes yksi tyttö haki minut kotiinsa. Olisivat muuten laittaneet minut sateenkaarimaahan lasteni luo, sanoivat.
Aloin kuntoutua. Opin luottamaan. Ne olivat kärsivällisiä. Minusta välitetään. Minua rakastetaan. Olen vieläkin ujo, mutta rohkaistun joka päivä lisää. Sain uuden mahdollisuuden elää.
Mikset sinäkin antaisi onnettomalle palan taivasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
pisti miettimään onko meidänkin Lilli kokenut tuon saman ennen meille pääsyään..Kamalaa miten jotkut ihmiset voivat olla julmia:(