Nuuhkasin sinne ja tänne
ja kauaksikin,missä näin ,
vain taivaanrantaa.
Sinua niin ikävöin,
kyyneleitä hiljaa itkin.
Toivoin silloin,oi jospa
olisimme yhdessä?
Rakas,just tuola!
Missä taivaan kansi ja vesi
toisiaan suutelee?
ja kauaksikin,missä näin ,
vain taivaanrantaa.
Sinua niin ikävöin,
kyyneleitä hiljaa itkin.
Toivoin silloin,oi jospa
olisimme yhdessä?
Rakas,just tuola!
Missä taivaan kansi ja vesi
toisiaan suutelee?
Vastaukset 18
Vanhimmat
runosi oli todella hyvä pidin siitä kovin se oli kaunis
Kiva ,kun tulit kurkistaan
ja runosuonelle juoksemaan.
Hymyn varmaan nosti,nuo monet
rakkaudesta kasvaneet retket?
kiitos ystävä oli kiva lukea hyviä runoja
Olen joutunnu valokeilaan,
taka-alalle nyt meen?
Et muut pääsee auringoon.
Loista aurinko,suo iloa,valoa.
Aina jostan kolon löydän,
jossa voin ja pienen onnen löydän.
Häiriköinkö sua,
vastaa jos et
hyväksy minua,
olet niin tuottelias
etten perässäsi pysy
Minulla kynä tylsä
siksi juttuni
kai myös ikäviä,
rakkaudenluritus
outoa on mulle
Taisin tänään sauhuta,sykettä
rinnassa ja jo kaikkialla?
Rinta rinnan ,sama askel,
mikäs vois olla kauniinpaa?
Ajattele, koski minuun,
kun taasen joku sinuun,
piikin pistävän työnsi,
pöllö olevansa myönsi.
Elä! ja runoile mulle,
ystävä olen yhä sulle,
työnny vain tuuleen,
vedä hymyä huuleen.
Ajattele, koski minuun,
kun taasen joku sinuun,
piikin pistävän työnsi,
pöllö olevansa myönsi.
Elä! ja runoile mulle,
ystävä olen yhä sulle,
työnny vain tuuleen,
vedä hymyä huuleen.
Rakkaus on suurempi ,kuin mikään
muu.
Monet tuulet tääläki puhaltaa?`
Kiitos Osku,et kaivoit taas esiin
nenäliinas.
Rakkauteen katson,sen voimasta
etenpäin kuljen.
On ihanaa rakastaa,
toisinaan rakkautta
itselleen saada.
Lohdutus myös,
olkapää,
nenäliinakin kai.
Suurperheellisenä
sinulla varmaan
kaikkia näitä,
iloja, suruja,
halauksia,
hymyä,
lohduttuttelua.
Siivilleen on lähteneet ja nyt
kuulen kellon tikityksen.
Lehti niin on kääntynyt,ei ole
nenäliinan antajaa ,ei kättä
hellää koskettamassa.
Rakkaus on jäänyt asumaan ,
siinä onki ihmetelemistä?
Toisen ihmisen ikävä ,se asuu,
niinpä unelmissa kuljen kaarisillalle.
Eihän silta voi aina olla tyhjä?
Niin uskon ,toivon ?
Kaarisiltaa elämämme,
väliin silta notkuu,
väliin vain kaksi,
tyhjänäkin kutsuu.
Mihinkäs kätket
tunteesi,
rakkaudenkin?
Lohdutuksen
arvostaa
jos sitä saa
tarvitessaan.
Käsi, kosketus
sanomattakin
paljon sanoo.
Hierojan käsi,
parturin sipaisu,
sisin sen
rekisteröi,
yksinäisellä.
Äitienpäivänä
kaarisillasi
hyörinää,
niin toivon.
Osku,sinusta huokuu,
eletyn elämän tuoksu?
Samaa kieltä puhumme,
ymmärrämme toisiamme?
Ihanaa,et sinussaki kasvaa
unelmien kaarisilta!
Elämän liekki rinnassa roihuu,
niinpä tänäänki sitä kirjoitetaan.
Käsiä helliä ,kosketusta,
suoko kaarisilta?
kaarisilta
itsellemme
unelmillemme.
Hymyilen ,ihailen ,mikä mies?
Aseettomina teemme valtauksen ,
kaarisilta on meidän!
Karkeloimme ,voittajina ,
nostamme lippumme korkealle.
Rakkaus on lippumme,
yhdessä sitä ihailemme.
Sana rakkaus,
paljon käytetty.
Väärinkäytettykin!
Sydämestä lähtevä
rakkaus on herkintä
mitä ihminen tuntea
saattaa.
Tunnen! Tunnet!
Me tunnemme!
Saimaan ylistys
Nuuhkasin sinne ja tänne
kirellä oli joka ainoa jänne.
Ja kauaksikin,missä näin,
mä katselin sun taloon päin
mutt näin vain tummaa santaa
ja palan taivaanrantaa.
Sinua niin ikävöin,
kyyneleitä hiljaa itkin.
Sitten vähän iltapalaa söin
ja porkkanamaatani mä kitkin
Toivoin silloin, oi jospa siis
me olisimme yhdessä?
Muusta piittaan viis
kun ollan käsikädessä
Rakas,just tuolla,
saimaan toisella puolla!
Missä ne ennen kissan pentuja pesi
ja missä taivaan kansi ja vesi
toisiaan suutelee
ja laivat huuletee:
KUOPIJJOOOO KUOPIJJOOO
Pikku Kaarlo
Rehevät on Saimaan ihanat rannat.
Kas kun ei yhtaikaa sielä?
Oisin syöttänny sinua ja sinä minua?