toivoisi, että se toisi parempaa esimerkiksi niille vanhuksille, jotka eivät enää
selviä hyvin kotonaan edes kotihoidon avulla eikä tarjolla ole muuta kuin kyyti päivystykseen ja takaisin yhä uudelleen.
Kaikille hauraille ja monella tapaa tukea tarvitseville olisi suotavaa tulla
parannus. Sellaisiksiha me voimme kaikki muuttua.
selviä hyvin kotonaan edes kotihoidon avulla eikä tarjolla ole muuta kuin kyyti päivystykseen ja takaisin yhä uudelleen.
Kaikille hauraille ja monella tapaa tukea tarvitseville olisi suotavaa tulla
parannus. Sellaisiksiha me voimme kaikki muuttua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Osa vanhuksista on heitteillä. Ei kotihoito ota niin paljon vastuuta kuin sen toivoisi
tai kuuluisi.
Minun tuttavani on monisairas rollaattori-pappa.
Kotihoito ei lopsauta korvaansaakaan
hänen vaihteleville kivuilleen ja oloilleen. Välillä kunto on nolla,
jos ei miinus 100, mutta kotihoito merkkaa kännyynsä ja kotikirjaan: "Hyvä olo"
ja lähtee menemään. Käynti kestää noin vartin.
Jos jotain sattuu, kotihoidossa pyöritellään kai silmiä,
kun viesti on mennyt toimistoon: "Hyvä olo".
Miten se nyt kaatui ja löi leukansa niin että verta valuu eikä pääse ylös ?!
Meidän aikana ei mikään muutu.
Näin mennään kymmeniä vuosia eteenpäin.
Vasta kun tulevat eläkeläiset ovat samassa jamassa kuin heikoimmat nyt,
voi alkaa jotain parannusta tapahtumaan.
Nuoremmat sukupolvet ovat oppineet vaatimaan.
Vanhemmat ikäpolvet ovat erilaisia, vähään tyytyviä.
Me olemme olleet tienraivaajia muille,
rakentaneet yhteiskuntaa
ja tottuneet vastaamaan itse itsestämme "vaatimatta" mitään yhteiskunnalta
kuin ehkä ihan pakon edessä.
Avun pyytäminen tuntuu nöyrryyttävältä.
Se on iskostettu päähän lapsuudessa, että itse vastaat itsestäsi
etkä "kerjää" mistään mitään.