Mikä ihmeen hinku nykyisin ihmisillä on laittaa kaikille lapsilleen samalla kirjaimella alkavat etunimet? Tai sitten yhden lapsen kaikki etunimet ovat samalla kirjaimella alkavia? Sehän on kuin jossain kennelissä. Tai maalla annettiin ennen samana kesänä syntyneille vasikoille samalla kirjaimella alkavat nimet...
Outoa muotia?
Koiranomistaja
121144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
outoa...Se vaan tuo jonkunlaisen yhteenkuuluvuuden lisän siihen perheeseen.
Meillä ei ala kaikilla samalla kirjaimella mutta silti on mietitty toinen kanava että se yhteenkuuluvuus tulee meidän mielestä.
Jos nimet on Erkki,Michelle ja Hesekiel niin ei tunnu että lapset olisivat samasta perheestä.
Mutta kukin tekee tavallaan ja tyylillään...
Mitä ihmeellistä siinä on? Monissa perheissä niin menetellään.
Meillä lasten nimet alkavat samalla kirjaimella. Mieheni sisarukset alkavat myös samalla kirjaimella, samaten hänen isänsä sisarussarja. Meillä noudatetaan ja kunnioitetaan perinteitä kolmannessa polvessa, ei todellakaan ole mikään muoti-ilmiö.
Pidä sinä vain koiranristiäisiä, jos et omaa lasta saa aikaiseksi. Lemmikeille on omat palstat.
"Pidä sinä vain koiranristiäisiä, jos et omaa lastaa saa aikaiseksi. Lemmikeille on omat palstat". Erittäin loukkaava lausahdus, etenkin jos tämä kyseinen koiranomistaja sattuisi tietyistä syistä olemaan lapseton. Hän ei odottanut kriittisiä lausahduksia nimimerkistä, halusi vain kuulla mielipiteitä tästä muotiilmiöstä. Mielenterveysongelmista kärsiville on omat palstansa.
No, oletpa sinäkin herkkähipiäinen, kun vedät herneen nenääsi jollekin toiselle tarkoitetusta kommentista.
Periaattesta olen sitä mieltä, että koirat eivät ole lapsiin rinnastettavia perheenjäseniä ja minua itseäni loukkaa se, että joku Koiranomistaja määrittelee meille tärkeän perinteen kenneli- tai vasikkakulttuuriksi.
Olet tainnut itse jo vierailla mainitsemallasi palstalla, minä en...
Mielestäni Koiranomistaja2:n kommentti oli ihan asiallinen, sillä sinun huomautuksesi lasten hankkimisesta oli epätahdikas eikä tarvitse olla herkkähipiäinen että siitä huomauttaa. Ja oletpa itsekin aika herkkähipiäinen kun minun kommentistani niin kovasti loukkaannuit että piti alkaa solvata. Minulla ei ole lapsia eikä todennäköisesti edes mahdollisuutta sellaiseen. Olen hiukan huono kirjoittamaan tietokoneella, joten viestini saattoi vaikuttaa provokatoriselta mutta se ei suinkaan ollut tarkoitus.
Olen itse kasvanut maalla suuressa sisarusparvessa ja kun äitini ehdotti kaksosille samalla kirjaimella alkavia nimiä, isä totesi että "eihän nuo mitään vasikoita ole". En tiedä lapsuudestani yhtään perhettä, jossa tätä "kenneli- ja vasikkakulttuuria" (tämä on sinun ilmauksesi) olisi harjoitettu eli kyllä se pääosin on joku nykyajan ilmiö. Ihan hienoa että teillä on tällainen pitkäaikainen perinne, mutta ei se entisaikaan mikään kovin yleinen juttu ole ollut. Siksi kiinnostaisi miten tämä ilmiö on laajennut.
Minun isäni on syntynyt maaseudulla vuonna 1939 seisenhenkisen sisarusparven nuorimmaisena. Isällä ja hänen veljillään on /on ollut V:llä alkavat nimet ja siskoilla A:lla alkavat.
Heidän äitinsä (minun edesmennyt mummoni) etunimet alkoivat H -kirjaimilla, samoin tyttösukunimensä. H.H.H. syntyi 1800-1900 luvun vaihteessa ;)
Näköjään lapsettomilla ja koiranomistajalla on yksinoikeus ylenkatsoviin kommentteihin ja toisten mielenterveyden arviointeihin. Pahoitteluni, jos loukkaannuit. Provosoiduin nimimerkistäsi ja asenteestasi.
Mutta alkuperäiseen asiaan. Harrastan sukututkimusta ja aiheen johdosta etsiskelin näitä samalla alkukirjaimella alkavia sisarussarjoja. Aika paljon niitä löytyi, vanhimmat 1910-luvulta ja tasaisesti eri vuosikymmeninä. Yleisimmillään ilmiö on tainnut olla suurissa ikäluokissa, joiden rippeisiin miehenikin kuuluu.
Historiasta sen verran, että almanakan nimivalikoima on ollut 1800-luvulla ruotsi-saksa-latinapainotteinen. 1910-luvulla alkoi kansallisliike, joka suomensi sukunimiä ja todennäköisesti silloin almanakan etunimivalikoimaan tuli kalevalaisia ja kansanomaisia nimiä. Kun "hyväksyttyjen" nimien valikoima kasvoi, alettiin perheissä ristiä lapsia muillakin nimillä kuin Matti ja Maija.
Yksittäisten perheiden nimivalintakriteereitä on vaikea yleistää, joku nimeää katraansa samalla alkukirjaimella, joku jollain muulla periaatteella, esim. nimiparit Sisko-Veikko, Taisto-Rauha, Rauno-Tauno-Kauno, Alli-Elli-Olli, kaikki elävästä elämästä.
Minä olen myös kasvanut maalla, koirilla oli koirien nimet, vasikoilla vasikoiden. Naapurin veljessarja alkoi M-kirjaimella ja äidin sisarussarja A:lla. Ei tullut mieleenkään verrata ihmisten ja eläinten nimiä toisiinsa, saati nimenantoperusteita.
Kyllä meilläpäin ainakin annettiin lehmille ja tytöille samoja nimiä: Orvokki, Ruusu, Roosa, Lilja, Marketta, Kerttu ym. Aikoinaan luokkatoverini kertoi että hänen äitinsä oli loukkaantunut verisesti kun naapurin uudelle vasikalle annettiin sama nimi kuin hänelle. Siellä sitten huudeltiin Sirkkaa pitkin niittyjä...
Meillä oli aikoinaan lehmä, jonka nimi oli Hinni. Tämä ei ole solvaus, turha loukkaantua verisesti.
Hinni onkin lempinimi, onneksi. Eikä edes itse valitsemani, en tiedä siis onko lehmän mukaan... ;-)
Vanhempien nimimaku saattaa olla sellainen, että kaikkien lasten nimistä tulee samantyylisiä. Odotan itse lasta pienellä ikäerolla edelliseen, joten nimiasioita on tullut mietityksi paljon viime aikoina. Kun listaan itseäni eniten miellyttäviä nimiä, niiden joukosta löytyy sattumalta paljon samantyylisiä ja samoilla kirjaimilla alkavia, vaikka minulle ei ole mitenkään tärkeää, että lasteni nimet olisivat samaa sarjaa. Toisaalta tietyt alkukirjaimet tuntuvat jostain syystä vastenmielisiltä.
Olen toki itsekin huomannut, että joissakin perheissä annetut nimet vaikuttavat tarkoitushakuisen samanlaisilta. Mutta entäs sitten? Loppujen lopuksi lapset tulevat kuitenkin elämään omaa elämäänsä. Jo kouluiässä heillä on yleensä omat kaveripiirinsä. En ole kuullut, että kenenkään kehitykselle olisi ollut haittaa siitä, että hänellä on samankaltainen etunimi kuin sisaruksellaan.