Olen huomannut mielenkiintoisen seikan, mikä ei ole kuvittelua, vaan todellinen tulos.
Työskentelen joka päivä tietokoneen ääressä ja katselen telkkaria, enkä muutenkaan paljon ole ulkosalla.
Olen kuitenkin sijoitettu sellaiseen sodan-ajan tehtävään, että kertausharjoituksia on tullut koluttua viikko tai pari vuodessa aina muutaman vuoden välein.
Kertausharjoituksissahan ollaan pääasiassa metsässä ja nykyäänkin yleensä ilman näyttöpäätettä ja telkkaria, joten yleensä myös jättänyt rillit reppuun, kun kuitenkin pärjään jotenkin ilmankin.
Noin viikossa, kun olen ollut ilman rillejä metsässä, niin näkökyvyssä tapahtuu ihmeelllinen parantuminen ja alan nähdä ilman rillejä lähes yhtähyvin, kuin rilleillä kotioloissa.
En tiedä tarkkaan mistä tämä johtuu, mutta kun viimeksi asiaa oikein seurailin, niin tulos oli senverran selvä, että olen aivan varma tapahtuneesta.
Mahdollisia syitähän voi olla aivojen oppiminen käyttämään rillejä ja ilman rillejä niistä poisoppiminen tai sitten se, että normaalioloissa silmäni ovat niin rasittuneet näyttötyöstä, että vasta viikon metsässäolo parantaa tilanteen, tai sitten se, että metsässä ei ole niin paljon keinovaloja.
Haittapuolena on se, että yleensä ensimmäiset pari päivää on jonkinlaista pääkipua, kun ei käytä rillejä.
Eli, emme me näytön tihrustajat ehkä olekaan niin sokeita, kun luulemme...
Työskentelen joka päivä tietokoneen ääressä ja katselen telkkaria, enkä muutenkaan paljon ole ulkosalla.
Olen kuitenkin sijoitettu sellaiseen sodan-ajan tehtävään, että kertausharjoituksia on tullut koluttua viikko tai pari vuodessa aina muutaman vuoden välein.
Kertausharjoituksissahan ollaan pääasiassa metsässä ja nykyäänkin yleensä ilman näyttöpäätettä ja telkkaria, joten yleensä myös jättänyt rillit reppuun, kun kuitenkin pärjään jotenkin ilmankin.
Noin viikossa, kun olen ollut ilman rillejä metsässä, niin näkökyvyssä tapahtuu ihmeelllinen parantuminen ja alan nähdä ilman rillejä lähes yhtähyvin, kuin rilleillä kotioloissa.
En tiedä tarkkaan mistä tämä johtuu, mutta kun viimeksi asiaa oikein seurailin, niin tulos oli senverran selvä, että olen aivan varma tapahtuneesta.
Mahdollisia syitähän voi olla aivojen oppiminen käyttämään rillejä ja ilman rillejä niistä poisoppiminen tai sitten se, että normaalioloissa silmäni ovat niin rasittuneet näyttötyöstä, että vasta viikon metsässäolo parantaa tilanteen, tai sitten se, että metsässä ei ole niin paljon keinovaloja.
Haittapuolena on se, että yleensä ensimmäiset pari päivää on jonkinlaista pääkipua, kun ei käytä rillejä.
Eli, emme me näytön tihrustajat ehkä olekaan niin sokeita, kun luulemme...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyl mäkin olin vuosi sitten puolitoistaviikkoa kertaamassa eikä mun näkö kyllä parantunut siellä yhtään. Päinvastoin ne taulut siellä ampumaradalla tuntui olevan entistä pienempiä ja kauempana vaikka sama sataviiskytmetriä sinne oli matkaa kuin varusmiehenäkin.
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
Joko sinulla on väärät lasit eli liikaa miinusta (tai liian vähän plussaa laseissa) ja lähityöskentelyssä "totut" niihin eli silmään jää akkomodaatiospasmi päälle ja siksi metsässä spasmin rentoutuessa näet myös hyvin ilman laseja.
Toinen vaihtoehto:
Olet esim. kaukonäköinen ja laseilla voit rentouttaa akkomodaatiota ja näet siksi helpommin. Tähän sopisi se, että ottaessasi lasit pois metsässä on alussa päänsärkyä (joudut rasittamaan akkomodaatiota enemmän eli jännittämään lihasta ja näin korvaamaan "puuttuvat" lasit).
Eli tuskin se armeija näköäsi parantaa, silmäsi vaan sopeutuvat sopeutumiskykynsä rajoissa (sädekehäksen lihasta käyttämällä) tilanteeseen jossa et käytä laseja.
Mulla on plussaa 1,5 ja 4,5
Lasit on just niinkuin pitääkin. (käyn optikoilla ja lääkäreillä kerran vuodessa.
Oon aika varma siitä, että normaalioloissa, jolloin luen näyttöä 8h päivässä ja katon telkkuu vielä siihen pari h päälle, niin näköni jotenkin rasittuu ja sitten kun päivittäin käytän laseja niin silmien mukautumiskyky mukautuu laseihin.
Kun sitten ollaan poissa rasittavasta näyttöpäätetyöstä ja ilman laseja, niin rasittava tekujä jää pois ja silmä tavallaan lepää silmän mukautumiskyky on tallella, jolloin silmä mukautuu parissa päivässä olemaan ilman korjaavia rillejä.
Mun sanomani on vaan se, että kun tapaan itsekseni joskus kuvitella, että miten pärjäisin kivikaudella, kun silmälaseja ei oltu vielä keksitty, niin pärjäisin paremmin, kuin aluksi tuntuu.
Eli kun otan rillit pois normaalin viikon keskellä, niin tilanteessa tuntuu, ettei pärjää oikein ilman rillejä, mutta kun on ilman rillejä muutaman päivän ja vielä luonnossa, jossa silmä ei rasitu näytöstä, niin kyllä se silmä jotenkin mukautuu ja lepää sillälailla, että näkeminen on parempaa ilman rillejä, kuin silloin, kun kaupunkiviikon keskellä ottaa rillit pois nokalta.
Huomasin tuon aluksi vain ohimennen, mutta nyt viimeisillä metsäkeikoilla olen sitä ooikein testaillut ja kyllä se vain niin on.
Kertaan vielä, että käyn silmälääkärillä noin kerran joka 1,5 vuosi ja optikolla 1-2 kertaa vuodessa tarkastuksessa (piilaritarkastus ja lääkärillä muuten vain, koska olen tavannut jostain syystä käydä usein ja aina on rillit valittu juuri, niinkuin optikot ja lääkärit ovat keskivertoisesti määränneet. (ei muuten ole arvot pitkään aikaan muuttuneet,)
Tarkoittaako alkuperäinen kirjoittaja todella näkevänsä paremmin vai ainoastaan tottuvansa huonoon näköön niin, ettei huomaa siinä mitään vikaa?
Likinäköisenä olen huomannut, että jos jostain poikkeuksellisesta syystä on pienen hetken (tai muutaman tunninkin) ilman silmälaseja/piilolinssejä tuntuu, että kaikki on yhtä sumua ja toimiminen omassa kodissakin vaikeaa. Mutta kun aikanaan vuosia sitten olin (kylläkin vain yhden talven ajan) niin turhamainen, että kuljin ilman mitään näköapuvälineitä, koin näkeväni ihan hyvin ja pärjääväni tilanteessa kuin tilanteessa - vaikka näkö oli silloin yhtä huono kuin nytkin. Olin silloin sellaisessa työssä, jossa ei tarvinnut kovin tarkkaan tihrustaa mitään. Mutta en minä siitä huolimatta töihin mennessä bussin numeroa nähnyt enkä nähnyt muutakaan kauempana olevaa tarkasti. Sitä vain jotenkin tottui siihen, ettei näe eikä ottanut siitä paineita.
Itse olen hieman likinäköinen, työskentelen näyttöpäätteen ääressä käytän näyttöpääte-etäisyydelle mitoitettuja silmälasejaja silmäni rasittuvat päivänmittaan hieman.
Olen huomannut saman asia kuin sinäkin. Värinätön luonnonvalo relaksoi silmät 1,5...2h yhtäjaksoisen ulkoilun jälkeen tehokkaasti ja sen jälkeen näkö on hieman tarkempi ja silmät tuntuvat paremmilta.
Minun kokemukseni mukaan silmälaseja ei kannata ottaa pois vaan käyttää silmälaseja jonka linssit ovat 15...20% heikkotehoisempia ulkoillessa (edelliset linssit jos olet säilyttänyt ne). Niillä näkee vielä hyvin ja silmä rentoutuu tehokkaasti.
Ihmisen silmät ovat sopeutuneet värinättömään luonnonvaloon ja kauas katseluun.
Silmien hyvinvoinnin kannalta kaikein tärkeintä minusta kuitenkin on noudattaa silmien oikeita "käyttöohjeita".
Vieraile aiheessani Valelikinäkö pois. Sieltä saat linkit silmien oikeista käyttöohjeista ja värisevän valon haitoista ihmiselle.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000201&posting=22000000007453598