Ihanaa, liputetaan äitipuolille!!!

Olisi heinoa kun äitipuolille olisi aivan oma juhlapäivä, he kuitenkin raatavat toisten lasten eteen. Kuin moni naapurin täti esim hoitaa toisen naapurin lapsia, ei kukaan. Äitipuolen on pakko kasvattaa vaikke haluisi, ja usein ne lapset ovat vielä hankalia ja lisäksi siinä on rassaavana se miehen ex mukki.
Kun äitipuoli tekee omat hommansa, ja vielä ylimääräisenä hoitaa ex vaimon ja lasten asioita, niin eikä se olisi palkan arvoista?
Monesti lapset ovat likaisia, nälkäisiä, väsyneitä, ja ongelmia yllin kyllin. Kouluun meno ei maistu eikä tuttaminen äitipuolta, eikä kunnioiteta eikä toetlla. Ei puhuta eikä mitään senkun sydöään ja ollaan.
Kun on huonot eväät saanut kotoonta niin eihän sitä helpolla opi.

Kyllä he aikanaankiittää äitipuolta kun ovat hyvissä ammateissa ja menestyvät, mutta kuka muistaa kenen ansiota se on, äitipuolta ei muisteta. Nytkään ei tulla mun juhlaan, kun oma äitinsä pitää visusti heidät kotonaan. Minäkin olen lahjan ansainnut, mutta edes mies ei muista. Olemme näkymättömiä, mutta erittäin tarpeellisia ja ilman meitä mikään ei uusioperheessä toimi jos meitä ei olisi. Siksi on rankkaa mutta poiskaan ei voi lähtä, lapset eivät osaisimitään aikä pärjäisi. Pitää olla pomo talossa.

Omia isijä lapsilla ei enää oikein ole, nyt on isäpuolen aika. Harmi vaan ettei naiseni lapset tule koskaan onnittelemaan ja tuomaan lahjoja ,kun mulla joku merkkipäivä heidän entinen isä kieltää. nainenkaan ei tue tässä asiassa oikein minua. Huonosti kasvatetut lapset eivät tajuu että minä olen nyt heidän ISÄ ja kasvatan heitä. Työn toki tekee entinen isä, mutta minä sanelen säännöt ja laitan viestejä miten lapseia tulee kasvattaa .Tuskin tekevät kun ei päästä mua vahtimaan ja tarkastamaan, siksi kun meillekkääne saa tulla, miksi saisi kun minä olen suvun pomo? Minä määrään. Kurjat lapset eivät ymmärrä vielä että olen vastuussa heidän tekemisistään ja minä olen se joka ohjaa ja päättää.olen oikea alfauros.

Minä oon isäpuoli vaimoni kullanmuruille. Kumpikaan ei sano sanaakaan ellei erikseen kysy, äidilleen kyllä puhuvat.
Kumpikaan ei osaa kiittää tai tervehtiä.
Pitäisi varmaan näistä tykätä?
Omat lapseni kasvatin tervehtimään ja kiittämään, juttelevat myös puolisoni kanssa.
Kaikkein riemukkain ilmapiiri on kun olen yksin näiden mykkien olentojen kanssa, tunnelma on katossa!

Minä olen äitipuoli mutta vaadin että lapset sanovat äiti. Olisi kurjaa jos kaupassa huutaisivat nimeltä tai äitipuoli! Kyllä olen lapsille äiti ja jos ei kelpaa meillä on ovi josta voi mennä sen entisen äidin luokse.
Huonosti kasvaetut lapset ovat taakka meillä, miseskin ressaa kun pitää esittää ihanaa isää. Olenkin sanonut että ei tarvi että tee kuten minä neuvon niin pääsee helpommalla, mutta lellii heitä liianpaljon se on kurjaa.

Äitinä olen tiukka ja tehdään mun ohjeiden mukaan jos ei samat sävelet.