Sain toisen kanini kaksi viikkoa sitten. Neiti oli lihava, kynnet vinossa, aivasteli, todella arka...Näky sai minut raivostumaan! Miten voi ihminen kohdella lemmikkiään niin välinpitämättömästi!?
Uuteen kotiin muuttaminen oli tietytsi taas uusi pelon aihe neidille. Pitkä automatka, uudet ihmiset, uusi ympäristö...
Kun toin kanin kotiin, päätin ensimmäisenä, että häntä on pakko saada laihtumaan (ei oikein jaksanut edes juosta), kynnet on siistittävä ja hänet täytyy taas saada luottamaan ihmisiin.
Nyt olen yrittänyt kaikkeni, että neiti luottaisi minuun. Olen lahjonut kurkulla, istunut vain paikallani ja jutellut hänelle, antanut olla rauhassa...Mikään ei tunnu auttavan, neiti on edelleen todella arka! Hyvin vähän antaa silittää, selvästi aristaa heti, jos koskee niskaan. (En sitten tiedä miten on tyttöä entisessä kodissa kohdeltu...) Ei toivoakaan, että saisi syliin otettua. Edistystä on tapahtunut kanin kunnon suhteen, on laihtunut ja jaksaa liikkua enemmän :) Papanatkin ovat terveemmän värisiä kun meille tullessa (jolloin olivat oranssihtavia ja hieman löysiä)!
Tiedän, sellaista kania ei koskaan saisi ostaa...Mutta neiti sulatti sydämeni heti, en voinut vastustaa häntä, vaikka hän onkin arka. Nyt vain toivon, että tytöstä tulisi jonain päivänä rohkeampi ja voisi taas luottaa ihmiseen. Tuskin hänestä ikinä mitään sylikania saa (ikää 1-vuosi), mutta kun saisi edes luottamaan ihmiseen.
Tässä vähän meidän tarinaa, en tiedä miksi tulin kirjoittamaan...Kai oli pakko päästä purkamaan tuntojaan toisille kani-ihmisille :)
Uuteen kotiin muuttaminen oli tietytsi taas uusi pelon aihe neidille. Pitkä automatka, uudet ihmiset, uusi ympäristö...
Kun toin kanin kotiin, päätin ensimmäisenä, että häntä on pakko saada laihtumaan (ei oikein jaksanut edes juosta), kynnet on siistittävä ja hänet täytyy taas saada luottamaan ihmisiin.
Nyt olen yrittänyt kaikkeni, että neiti luottaisi minuun. Olen lahjonut kurkulla, istunut vain paikallani ja jutellut hänelle, antanut olla rauhassa...Mikään ei tunnu auttavan, neiti on edelleen todella arka! Hyvin vähän antaa silittää, selvästi aristaa heti, jos koskee niskaan. (En sitten tiedä miten on tyttöä entisessä kodissa kohdeltu...) Ei toivoakaan, että saisi syliin otettua. Edistystä on tapahtunut kanin kunnon suhteen, on laihtunut ja jaksaa liikkua enemmän :) Papanatkin ovat terveemmän värisiä kun meille tullessa (jolloin olivat oranssihtavia ja hieman löysiä)!
Tiedän, sellaista kania ei koskaan saisi ostaa...Mutta neiti sulatti sydämeni heti, en voinut vastustaa häntä, vaikka hän onkin arka. Nyt vain toivon, että tytöstä tulisi jonain päivänä rohkeampi ja voisi taas luottaa ihmiseen. Tuskin hänestä ikinä mitään sylikania saa (ikää 1-vuosi), mutta kun saisi edes luottamaan ihmiseen.
Tässä vähän meidän tarinaa, en tiedä miksi tulin kirjoittamaan...Kai oli pakko päästä purkamaan tuntojaan toisille kani-ihmisille :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiva juttun että silti yrität kaikkesi!:) Onnea silti PAAALJON yritykseen, ja toivottavasti haaveesi toteutuu..:)
Säälittää vaan neiti, kun vielä on niin arka, eikä luota. Väkisinkin tulee mieleen, miten on entisessä kodissa pikkuista kohdeltu...
Onneksi nyt sentään tietää, että kani on sisällä ja turvassa :) Totuttelemassa uuteen kanikaveriin :)
Ihan tuli kyyneleet silmiin kun luin Kanin tarinaa. Jotku ihmiset on julmia ja se suututtaa tosi paljon. Teit todella hienosti kun pelastit kanin. Jaksa vaan yrittää ja anna kanille aikaa.
Älä mieti liikaa sen vanhaa elämää vaan keskity uuteen HYVÄÄN elämään.
Tsemppiä teille ja hyvää kesää! :)
Kiitos sinullekin vastauksesta :) Täytyy yrittää keskittyä vaan kanin uuteen elämään :) Nyt on jo aivastelukin vähän vähentynyt! :D Taas pientä edistystä ;D
Hyvää kesää sinullekin! :)
kun kävin ekaa kertaa katomassa patua, oli näky aika omituinen... omistajan eteisessä oli kaksi häkkipinoa, neljä häkkiä ja jokaisessa kani tai pari, yhdellä oli poikasetkin. pupuja olis siis paljon, asunto pieni, ja lisäksi omistajalla oli kolme suurta koiraa, jotka murisivat ja haukkuivat suljetu oven takana koko vierailuni ajan. patu ei ollut ilmeisesti juuri päässyt ulos häkistään ja se oli elänyt koko elämänsä yksin.
kuukauden päästä päätimme ostaa patun.
kun se tule meille, ja sain sen häkin huoneeni lattialle, se vain kökötti virikkeettömässä häkissään. sillä ei ollut minkäänlaista pesäkoppia, vain ruokakuppi, valuva juomapullo ja heinää purujen päällä.
jos sitä yritti lähestyä, se vain murisi, ja uhkasi ja murisi. parin päivän päästä se tuli jo syliin, ja pääsimme kaverini kanssa kynsien kimppuun. kaikista kynsistä lähti ainakin 5 mm pois, ja vieläkin voisi leikata... en ymmärrä, miksei pupulta voitu leikata kynsiä, se oli vielä niin nätistikkin. hommaan meni enintään 5minuuttia!
suurimmat osat päivistä koulun jälkeen istuin lattialla, häkistä etäällä, ja puuhailin rauhallisesti jotain omaani: luin kirjaa, kudoin tai kirjoittelin jotain.
kahden viikon jälkeen patu ei ollut tullut häkistää, vaikka häkki oli ollut auki koko ajan.
eräänä päivänä päätin vain nostaa sen häkistään ulos. se oli kovin peloissana aluksi, ja hyppäsi takaisin häkkiinsä. mutta sitten! se hypääsi itse häkistään pois! vähän ajan päästä se söi jo kuivattua banaania kädestäni!
nyt, kuukausi jälkeen päin patu on nykyään vapaana yötkin. se rakastaa loikkia isoja loikkia matolla.
mutta vaikka sitä olen totutellut, se on edelleen hyvin peloissaan joka kerta kun sitä silittää, tai kun sen nostaa syliin. olen joutunut sitä silti harjaamaan jokapäivä sen pitkän turkin vuoksi, ja siihen se alkaa jo vähän tottua. mutta silti, se on kovin peloissaan kun sitä silittää.
älä siis huoli, uskon että kärsivällisyydellä ja rakkaudella näistä molemmista tulee vielä kesyjä. :)
Kiva kuulla, että joku muukin on viitsinyt pelastaa kanin huonoista oloista :)
Meillä kanin osto tilanne oli siinä mielessä erilainen, että en koskaan nähnyt kanin entistä kotia! Johan siinä kohtaa olisi hälytyskellojen pitänyt soida, kun omistaja halusi tuoda kanin huoltoaseman pihaan ja tehdä kaupat siinä...Enhän minä innostukseltani ajatellut, kuvittelin vain, että hän haluaa tulla vähän vastaan, ettei me jouduta ajamaan niin kauas.
Tahdon kanssa uskoa siihen, että saadaan molemmat kanimme kesyiksi, kun annetaan niille rakkautta ja aikaa :)
kuitenkaan kaikki kanit eivät ole täysin käsikesyjä. toisaalta, vaikka kani olisi hieman arka loppuelämänsä, on näiden molempien osalla varmaan jo todella suuri muutps tapahtunut. patukin on niin onnellisen näköinen, kun se saa vihdoin olla vapaana. :)
hyvää loppukevättä. pian pääsevätkin pupuset jo pihallekkin tuoretta heinää maistelemaan. :)
Meidän neitikin on onnellinen juostessaan vapaana :) Sillä nyt ei ole niin hirveän suurta väliä, vaikka kanista ei koskaan tulisi täysin kesyä...Kunhan aivastelut yms. saadaan kokonaan pois :) Hienoa olisi, jos luottaisi muhun :)
Hyvää loppukevättä teillekin! :)
Ihanaa kuulla teiltä kahdelta, jotka ovat pelastaneet pupsin huonoista oloista :D Toivottavasti tulevat oikein iloisiksi kun ovat saaneet teiltä paremman kodin :) Itsellänikin on tyttö-pupu joka on joskus majaillut eläinsuojeluyhdistyksessä, tosin en tiedä mistä sinne joutunut, koska tuli meille uudelta omistajalta ja sai meiltä sitten viimein sen pysyvän ja rakastavan kodin :)
Sitä vaan ihmettelen, kun aina sanotaan, että älkää ostako arkoja pupuja. Toinen pupsi mikä mulla nytkin on oli todella arka kun sen ostin, mutta sekin sulatti sydämeni, joten oli pakko ostaa se suloinen-lutunen otus :)
Niin, että pakkohan jonkun on ne aratkin puput joskus ostaa, sillä muutenhan ne jäävät ihan ypöyksin, jos kukaan ei niitä huoli :'( :'(
Minä huolin :D
Tsemppiä ja hyvää kesän odotusta kaikille!
-Edward
teit hyvää työtä koska nyt kani saa ainakin kunnon kohtelua ja voi paremmin...toivottavasti arkuus häviää...... kannattaa tarkistaa että niskä ei ole mitenkään "outo" jos on tai se vaivaa kauan kannattaa käydä eläinlääkärin tarkastuksessa nimittäin monilla kaneilla sairaus aiheuttaa arkuutta jos kivut ovat kovat.