Arvostelkaa!
Tositarina
Jälleen koitti tavallinen päivä. Elämässäni ei ollut muita, kun tavallisia päiviä. Nousin vaivoin sängystä, söin aamupalan ja puin päälleni. Näytin mielestäni tarpeeksi hyvältä ja menin alakertaan. Laitoin takin päälle, kengät jalkaan ja kypärän päähän. Sitten polkaisin pyörän selkään. Hain ystäväni tämän kotoa ja poljimme yhdessä koululle. Koulussa olin keskiverto-oppilas. Viittasin aina, kun tiesin. Harvoin silti mitään sillä hetkellä tiesin. Sain silti kaikki muut, paitsi matematiikan tehtävät, ensimmäisten joukossa valmiiksi. Minulla oli kahdeksan hyvää ystävää. Kolme heistä kuuluivat aivan parhaisiin ystäviini. Pidin useista luokkamme pojista, mutta yhdestä kaikkein eniten. Uhrasin hänelle useita ajatuksia. Useat taisivat pitää kyseisestä pojasta. Myös minua vanhemmat tytöt. Luin ja kuuntelin musiikkia paljon. Yksi parhaista ystävistäni tuli käymään. Hän kertoi viikonloppusekoiluistaan keskustassa, ja selitti kuinka oli yrittänyt juoda itsensä känniin, mutta oli kuulemma liian hyvä viinapää. Äitini ei pitänyt kyseisestä ystävästäni, eikä osannut ymmärtää, että valitsen itse ystäväni. Ei hän. Aloin vertailla minun ja ystäväni elämiä. Minulle ei koskaan tapahtunut mitään. En koskaan antanut minkään tapahtua. Ymmärsin, että en koskaan tulisi saamaan rakastamaani poikaa, koska en uskaltanut yrittää. Mietin aina, että tuskin häntä edes kiinnostaisi. Mutta mistä voisin tietää. Silti rakastan sitä poikaa. En vain voi hyväksyä ajatusta. Ajattelen, että on pakko kysyä häneltä siitä. Mutta kun se mahdollisuus tulee, en anna sen tapahtua. En vain pysty siihen. En ole niin kuin ystäväni. Elämäni on täysin erilainen. Näen tulevaisuudessani rakastavan miehen ja perheen. Ystäväni ajatuksia en tiedä. Nyt hän on räppäri ja tapailee muita kuuluisia räppäreitä. Hänet tunnetaan. Minä olen tavallinen. Olen kiltti naapurintyttö, koska sellaiseksi minut on kasvatettu. Serkkuni on samanlainen. Ja minä ja serkkuni olemme samanlaiset. Siitä tiedän, että on paljon erilaisia ihmisiä. Tai, no en varmaan siitä, mutta tiedän sen silti. Rakastan elämääni tällaisena. Minun on hyväksyttävä se. Jos haluaisin todella olla erilainen, ei mikään estäisi minua siinä. Ja vaikka haluankin, en halua tarpeeksi. En ota mallia ystävästäni. Hän on hän ja minä olen minä. Ja tällaisena itseäni rakastan. Ja vaikka oikeasti välitän siitä pojasta todella paljon. En varmasti välitä tarpeeksi, koska muuten olisin jo oikeasti tehnyt jotain!
Tositarina
Jälleen koitti tavallinen päivä. Elämässäni ei ollut muita, kun tavallisia päiviä. Nousin vaivoin sängystä, söin aamupalan ja puin päälleni. Näytin mielestäni tarpeeksi hyvältä ja menin alakertaan. Laitoin takin päälle, kengät jalkaan ja kypärän päähän. Sitten polkaisin pyörän selkään. Hain ystäväni tämän kotoa ja poljimme yhdessä koululle. Koulussa olin keskiverto-oppilas. Viittasin aina, kun tiesin. Harvoin silti mitään sillä hetkellä tiesin. Sain silti kaikki muut, paitsi matematiikan tehtävät, ensimmäisten joukossa valmiiksi. Minulla oli kahdeksan hyvää ystävää. Kolme heistä kuuluivat aivan parhaisiin ystäviini. Pidin useista luokkamme pojista, mutta yhdestä kaikkein eniten. Uhrasin hänelle useita ajatuksia. Useat taisivat pitää kyseisestä pojasta. Myös minua vanhemmat tytöt. Luin ja kuuntelin musiikkia paljon. Yksi parhaista ystävistäni tuli käymään. Hän kertoi viikonloppusekoiluistaan keskustassa, ja selitti kuinka oli yrittänyt juoda itsensä känniin, mutta oli kuulemma liian hyvä viinapää. Äitini ei pitänyt kyseisestä ystävästäni, eikä osannut ymmärtää, että valitsen itse ystäväni. Ei hän. Aloin vertailla minun ja ystäväni elämiä. Minulle ei koskaan tapahtunut mitään. En koskaan antanut minkään tapahtua. Ymmärsin, että en koskaan tulisi saamaan rakastamaani poikaa, koska en uskaltanut yrittää. Mietin aina, että tuskin häntä edes kiinnostaisi. Mutta mistä voisin tietää. Silti rakastan sitä poikaa. En vain voi hyväksyä ajatusta. Ajattelen, että on pakko kysyä häneltä siitä. Mutta kun se mahdollisuus tulee, en anna sen tapahtua. En vain pysty siihen. En ole niin kuin ystäväni. Elämäni on täysin erilainen. Näen tulevaisuudessani rakastavan miehen ja perheen. Ystäväni ajatuksia en tiedä. Nyt hän on räppäri ja tapailee muita kuuluisia räppäreitä. Hänet tunnetaan. Minä olen tavallinen. Olen kiltti naapurintyttö, koska sellaiseksi minut on kasvatettu. Serkkuni on samanlainen. Ja minä ja serkkuni olemme samanlaiset. Siitä tiedän, että on paljon erilaisia ihmisiä. Tai, no en varmaan siitä, mutta tiedän sen silti. Rakastan elämääni tällaisena. Minun on hyväksyttävä se. Jos haluaisin todella olla erilainen, ei mikään estäisi minua siinä. Ja vaikka haluankin, en halua tarpeeksi. En ota mallia ystävästäni. Hän on hän ja minä olen minä. Ja tällaisena itseäni rakastan. Ja vaikka oikeasti välitän siitä pojasta todella paljon. En varmasti välitä tarpeeksi, koska muuten olisin jo oikeasti tehnyt jotain!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Novellisi oli ajatuksiaherättävä. Varsinkin nuo "tavallinen päivä" ja "minulle ei koskaan tapahtunut mitään" herättivät ajatuksia siitä, onko se totta laisinkaan...
Minulla on monia ystäviä, jotka kaikki valittavat, että heidän elämänsä on tavallista eikä heille koskaan tapahdu mitään, mutta se ei ole totta. Tavallinenkaan elämä ei ole tavallista, jos ymmärrät. Jokaisesta päivästä tulee olla onnellinen ja kiitollinen. Asiathan voisivat olla paljon huonomminkin. Mutta silti arki voi tuntua tylsältä. Se on kuitenkin kiinni täysin itsestä, antaako arjen olla tylsää... Joskus annoin itsenikin vajota tuohon "minulle ei koskaan tapahdu mitään" -maailmaan, mutta sitten heräsin todellisuuteen. Mitä oikein odotin? Että meteoriitti tippuu taivaalta ja tapaan marssilaisen? En. Elämäni oli ja on hyvin rikasta kaikessa tavallisuudessaan. Pienet asiat rikastuttavat "tavallisia" päiviäni. Mutta jos kulkisin asenteella "minulla ei ikinä tapahdu mitään" en näkisi näitä jännittäviä hetkiä elämässäni. Näin tänään sirkuksen ajavan koulumme ohi, mikä oli minusta hyvin jännittävää. En ole koskaan ennen nähnyt sirkusta ja se ajoi kouluni ohi, juuri kun ylitin pihaa matkalla ruokalaan. Tuskin osaisin siitäkään iloita, jos asenteeni olisi erilainen...
Mitä mieltä olet?
Jotenkin tuntui että levysoittimen levy jäi junnaamaan paikalleen.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä junnaava 4
T. Sherlokki