voiko toisen rakastaa puhki? jokainen näkeminen on liian lyhyt, kuin söisi maailman makeinta hedelmää ja saisi vain yhden pienen puraisun kerrallaan. odotan aina seuraavaa, haaveilen saavani enemmän. ajattelen, että sitten kestän paremmin olla erossa, kunhan saan kiintiön täyteen. mutta rakkaus ei ole bisnestä, eikä siinä ole optioita. rakkaus on oma itsensä. oma ailahtelevainen itsensä.
joskus kyllästyn soutamiseen, haluan moottoriveneen kyytiin. haluan tuntea aallot ja hykerrellä ilosta, joka kestää ja kestää…mutta eihän sellaista iloa olekaan. lopulta kyllästyn rauhattomuuteen ja kaipaan takaisin tuttuun soutuveneeseen. ajelehtimaan lumpeiden keskelle, lukemaan kauniita sanoja kanssasi, rakas.
voiko toisen tuoksuun hukkua ja kadottaa ajatuksensa, nollaantua täysin? läheisyydenpuuskassani olet koko ajan liian kaukana. vedän sinua lähemmäs ja lähemmäs kunnes olemme poski poskea vasten ja sittenkin haluan tuntea sinua enemmän. lopulta makaamme alasti toisiimme kietoutuneina. ihoni on lämmin sinun ihosi ansiosta, ja vereni kiertää kauttasi, olemme yhdistyneet.
jokainen vuodenaika on erityisen hyvä syy tehdä kallisarvoisia muistoja kanssasi. keväällä haluan seurata luonnon heräämistä seurassasi, kävellä tuoreessa metsässä ja nähdä pidemmän päivän jälkeisen auringonlaskun. haluan herätä täynnä valoa. ja nauraa, nauraa…
voiko toista rakastaa niin, että oma itsekkyys heitetään syrjään ja annetaan toisen olla itsekäs lapsi? vain jotta sinulla on hyvä olo, voin kärsiä vuokseni. on kuin olisin synnyttänyt sinut, olen niin ylpeä sinusta. paapon ja huolehdin sinusta, otatko vielä yhden voileivän? voin pestä kaikki vaatteesi ja saada niihin ihanimman puhtauden tuoksun, mitä voit kuvitella. voin ommella irronneet napit ja ostaa sinulle uusia sukkia. vain jotta et palele, ja tunnet olosi mukavaksi.
valvon öisin ja kuvittelemani tyhjyys painostaa minua. ajattelen elämääni ilman sinua, ja sinun elämääsi ilman minua. kuvittelen mustasukkaisena vaihtoehtoiset rakkautesi. jos sinulla ei olisi minua, niin kuka sitten? ja ketä minä rakastaisin? tuntuu hölmöltä edes ajatella vaihtoehtoja.
se toinen rakkaus olisi varmasti paljon harmaampaa ja yksinkertaisempaa. rakkauteni sinuun on moniulotteista, on päiviä, jolloin en vain halua halipusia sinua. joskus haluan keskustella, joskus painia. joskus haluan juoda kanssasi ja tulla hyvin humalaan. joskus haluan melkein puolitahallaan suututtaa sinut, jotta voin hymähtää ja saada sinut taas leppymään. jokainen riita on ylitetty aita. ja pian ruoho on vihreimmillään!
pulputan kuin juuri mahansa täyteen syönyt pulu. kujerran sinulle iltaisin ennen kuin nukahdan. haluan, että tiedät, että olet elämäni tärkein ihminen. ilman sinua miettisin vieläkin, onko ihmiselämä yhtä sattumien summaa ilman oljenkorsia tai punaista lankaa. nyt näen nuoran, joka on johdattanut minut luoksesi. elämässäni on syy-seuraus –tapahtuma. en tiennyt sitä silloin, kun kirosin jokaisen hiukkasen manalaan ja itku kurkussa kysyin vastauksia tahoilta, jotka eivät puhuneet. nyt tiedän, olen itseoppinut. tarkoitukseni oli löytää sinut, kulta. eikä tehtäväni tähän lopu, se oli vasta alkua. kehitän ja tutustun sinuun aina vain paremmin.
tänään voin aavistaa, mitä aiot seuraavaksi sanoa. huomenna ymmärrän, miksi rakastat minua. ja tulevaisuudessa pystyn hahmottamaan koko joukon tapahtumia, jotka saivat tämän kauniin asian aikaan. nyt olen vielä nauttimisvaiheessa.
joskus kyllästyn soutamiseen, haluan moottoriveneen kyytiin. haluan tuntea aallot ja hykerrellä ilosta, joka kestää ja kestää…mutta eihän sellaista iloa olekaan. lopulta kyllästyn rauhattomuuteen ja kaipaan takaisin tuttuun soutuveneeseen. ajelehtimaan lumpeiden keskelle, lukemaan kauniita sanoja kanssasi, rakas.
voiko toisen tuoksuun hukkua ja kadottaa ajatuksensa, nollaantua täysin? läheisyydenpuuskassani olet koko ajan liian kaukana. vedän sinua lähemmäs ja lähemmäs kunnes olemme poski poskea vasten ja sittenkin haluan tuntea sinua enemmän. lopulta makaamme alasti toisiimme kietoutuneina. ihoni on lämmin sinun ihosi ansiosta, ja vereni kiertää kauttasi, olemme yhdistyneet.
jokainen vuodenaika on erityisen hyvä syy tehdä kallisarvoisia muistoja kanssasi. keväällä haluan seurata luonnon heräämistä seurassasi, kävellä tuoreessa metsässä ja nähdä pidemmän päivän jälkeisen auringonlaskun. haluan herätä täynnä valoa. ja nauraa, nauraa…
voiko toista rakastaa niin, että oma itsekkyys heitetään syrjään ja annetaan toisen olla itsekäs lapsi? vain jotta sinulla on hyvä olo, voin kärsiä vuokseni. on kuin olisin synnyttänyt sinut, olen niin ylpeä sinusta. paapon ja huolehdin sinusta, otatko vielä yhden voileivän? voin pestä kaikki vaatteesi ja saada niihin ihanimman puhtauden tuoksun, mitä voit kuvitella. voin ommella irronneet napit ja ostaa sinulle uusia sukkia. vain jotta et palele, ja tunnet olosi mukavaksi.
valvon öisin ja kuvittelemani tyhjyys painostaa minua. ajattelen elämääni ilman sinua, ja sinun elämääsi ilman minua. kuvittelen mustasukkaisena vaihtoehtoiset rakkautesi. jos sinulla ei olisi minua, niin kuka sitten? ja ketä minä rakastaisin? tuntuu hölmöltä edes ajatella vaihtoehtoja.
se toinen rakkaus olisi varmasti paljon harmaampaa ja yksinkertaisempaa. rakkauteni sinuun on moniulotteista, on päiviä, jolloin en vain halua halipusia sinua. joskus haluan keskustella, joskus painia. joskus haluan juoda kanssasi ja tulla hyvin humalaan. joskus haluan melkein puolitahallaan suututtaa sinut, jotta voin hymähtää ja saada sinut taas leppymään. jokainen riita on ylitetty aita. ja pian ruoho on vihreimmillään!
pulputan kuin juuri mahansa täyteen syönyt pulu. kujerran sinulle iltaisin ennen kuin nukahdan. haluan, että tiedät, että olet elämäni tärkein ihminen. ilman sinua miettisin vieläkin, onko ihmiselämä yhtä sattumien summaa ilman oljenkorsia tai punaista lankaa. nyt näen nuoran, joka on johdattanut minut luoksesi. elämässäni on syy-seuraus –tapahtuma. en tiennyt sitä silloin, kun kirosin jokaisen hiukkasen manalaan ja itku kurkussa kysyin vastauksia tahoilta, jotka eivät puhuneet. nyt tiedän, olen itseoppinut. tarkoitukseni oli löytää sinut, kulta. eikä tehtäväni tähän lopu, se oli vasta alkua. kehitän ja tutustun sinuun aina vain paremmin.
tänään voin aavistaa, mitä aiot seuraavaksi sanoa. huomenna ymmärrän, miksi rakastat minua. ja tulevaisuudessa pystyn hahmottamaan koko joukon tapahtumia, jotka saivat tämän kauniin asian aikaan. nyt olen vielä nauttimisvaiheessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.