Runojen harrastajat ja ehkä pidemmällekin ehtineet, antavat mieleensä juolahteneita sanoja joista kukin tekee runon, jossa on kaikki nämä sanat.
Olisiko palstalaisilla kiinnostusta vastaavaan?
Voitaisiin lähteä liikkeelle vaikka kymmenellä sanalla ja katsella tuloksia. Sii yksi sana/lurjus n. kymmeneltä kirjoittajalta ja sitten runoilemaan.
Olkoon minun sanani AINOA
Olisiko palstalaisilla kiinnostusta vastaavaan?
Voitaisiin lähteä liikkeelle vaikka kymmenellä sanalla ja katsella tuloksia. Sii yksi sana/lurjus n. kymmeneltä kirjoittajalta ja sitten runoilemaan.
Olkoon minun sanani AINOA
Vastaukset 34
Vanhimmat
minun sanani olkoon.
Tie
rantaan.
minun sanani.
Vie.
sanani on ,
Aallokko
Vastaan teeille yhteisesti te yön kukkujat. Meillähän on kohta tarveaineet koossa.
Ehkä pitäisi täsmentää, että pitänee käyttää mieluummin sanojen perusmuotoja, esim ranta, vaikka rantaan onkin hyvin runollinen muoto.
Tehän teette jo itse sanoistanne runon jotenkin näin.
Onko veden käyttämä ainoa tie
se mi aallokkona rantaan vie?
Odotetaan vielä lisäsanoja!
kaiho.
Aamu
joutsen.
Rakkaus
mieltäni.
Lisäisin ketjuun sanan Ruuneperi.
Perusteluna pitkäaikainen kirjoittaja ketjuihin ja ihan hyvä mies muutenkin.
Saatiin jo kymmenen sanaa, joilla voitaneen aloittaa kokeilu. Lisääkin tietysti saa tulla.
Tähänastiset sanat ovat: ainoa, tie, rantaan, vie, aallokko, kaiho, aamun, joutsen, rakkaus, mieltäni.
Kovin hempeäntuntuisia sanoja. Mitäs jos joukossa olisi vähän hevosta, heinäseivästä tai halkopinoa vaikeuttamassa?
Annan nyt muiden esittää omia versioitaan , etten olisi liiallisena päällepäsmärinä.
Palaan iltapäivällä asiaan. Kokeillaanko nyt ensimmäisellä kymmenellä? Nämä sanat pitäisi olla siis mukana jossain muodossa, muitakin tietysti tarvitaan.
kovin on imelä tuotokseni,mutta kevätmieltä syyttelen,en muutenkaan ole runollinen ja nuo loppusoinnut vain kiehtoo.
Älä rankasti arvostele,olen tyhmänrohkea ja aloitan,siis,,,,
Ainoa tie,
mi rantaan vie,
luoksesi johtaa,
sinutko kohtaan?
Aamuinen kaiho,
mielessä mulla,
aallokon kutsu,
saanko jo tulla?
Joutenen valkea,
syömmeni mun,
saanhan olla,
rakkaasi sun?
Ainoa tie,
mi aallokon lailla,
aamuisen kaihon teillä,
mieltäni rakkauden rantaan vie.
Joutsenen lailla, kuiskaten hiljaa,
ylväänä pyydän,
tule onnemme tielle,
tule Ruuneperi sefuksi meille...
Loppusoinnut paikallaaan ja kaunista runoa. Tuohon runoonhan ihastuu ja vähän kuin Sinuunkin.
Kaunis oli runokin. Olen muuten ehdottanut runopalstan perustamista ja jos ylläpito siihen suostuu tulee ehdottajasta, minusta, sheriffi.
samoin kuin muinoin oli työpaikalla, oma pomo joka työntekijällä.
Täällä olisi samoin sheriffi jokaiselle kirjoittajalle.
Taitavat vain kirjoittajat jäädä minimiin vähin erin.
Sitten tosin voivat sheriffit kirjoitella toisilleen viisaita ajatuksia.
Mitäs tyhmät täällä tekevätkään.
Ajattelin etukäteen, että tuollaisen runon pyyhkäisen alta aikayksikön, toisin kävi.
Ainoa tunneko rakkaus lie,
mihin se johtaa minnekkä vie?
Elämän tietä kun yksi kuljen
hellien Sinut syliini suljen.
Elämän rantaan käy aallokon tie,
hukkuuko hiekkaan, loppuko lie?
Käy aamu lentoon joutsenen lailla
suru ei huoli mieltä paina.
Suuri on tunne, rinnassa aito,
polttava lämmin, ikuinen kaiho.
Toivottavasti ei paha peri
vaikka runon kirjoitti Ruuneperi.
tuo RUNO, herkkä ja kaunis.
Olet tainnut tehdä runoja paljonkin,en ole sattunut aiemmin huomaamaan.
Kiitos ,olit kohtelias minulle !
Aikanaan palstalle tullessani kirjoitin pieniä runoja. Jossain vaiheessa nitä vihattiinki.
Ei laukkaa näköjään runoratsu ja itse taidan olla ainoa miespuolinen kirjoittaja.
osallistumisesta sanoitteluun!
myös kiitos ketjun aihevalinnastasi.
Taitajia täällä on ilmennyt enemmänkin, kevätlomilleenko muut vain kadonneet tällä hetkellä.
Jatkon toivossa siis.
Aamun kaiho,
mieltäni painaa menetetty rakkaus
mielessäni olet vain sinä.
Ylitseni lentää joutsen
sen lento vie ajatukseni rantaan,
jossa aallokko huuhtelee rantakiviä.
Luonto ympärilläni.
Ainoa tie päästä uuden eämän alkuun.
Voitko saada sä lohtua runoista,
pienistä kauniista sanoista?
Niiden avulla uuteen alkuun päästä
silloin ei runoilija sanojaan säästä.
Päiviesi hetkiin onnea tuoda
hellyyttä, lämpöä päiviisi suoda.
Tulen kokeillen jälkijunassa, sopiihan?
Nimeä vailla tämä sanaluetteloni, siitä pitäisi löytyä nuo avainsanatkin.
Yksi ainoa unelma,
tie joka veisi tarpeeksi kauas
eilisen raskas aallokko,
jota joutsen ei löytänyt
ja kaiho karttoi,
ajoi ajatukseni harhaan.
Uusi, hätkähdyttävä aamu,
jokin ravistelee mieltäni
sitä kutsuvat nimellä rakkaus,
mutta minne se on vievä
löytääkö se harmonian rantaan?
metsäaukea.
mesimarja.
Merkillinen metsäaukio -
muistoksi muuttuva.
*****Tämä on niin hauska leikki, etten malta olla lähettämättä vielä yhtä teelmystäni.*****
Rinnassani kuohuu tunteiden aallokko
mieltäni nostaa ainoa suuri rakkaus
rakkaus sinuun.
Tule kanssani meren rantaan aamun koitteessa
kun kaiho on jäljellä mutta yön tummuus jo väistynyt.
Katso, valkea joutsenpari lentää taivaan sineen
sen tie vie tulevaisuuteen.
Minne me olemme matkalla?
Hauska idea sanoista sovittaa kauniita runoja. Ollessani kirjoittaja kursilla, tätä systeemiä sovellettiin pienien novellien kirjoittamisessa.
-pieni tuulenvire
-syksyinen metsä
-polveileva polku
-vanha herra
-harhaileva rouva
-autio talo ym...
Tuli perus sanoista hauskoja tarinoita, varsinkin miesten novellit kysyivät nauruhermojen kestävyyttä. Arvostelut usein jäivät tarinan juonen alle.
Pieni tuulenvire kutitti hiuksia
oli edessä syksyinen metsä.
Polveilevaa polkua sinne astelevia
oli kaksi mutta ketkä.
Oli toinen herra vanha tuo,
harhaileva rouva samanmoinen
mitä autiossa talosssa tekivät nuo
no, samaa kuin yks ja toinen.
lauseita joutsenesta.
Joutsen, siivin valkein, tiensä tietää.
Kohti synnyinmaatansa se liitää,
tuuli olkoon myötäinen, tai vaikka vastaan lyö,
siellä synnyinmaassa yötön yö…
siellä aallokko lyö rantaan rakkaaseen..
siellä huutaa aamuun usvaiseen…
kutsuhuudon, kaihon täyden, kaipaavan
täällä olen taas, - oi puolisoni , - kuulethan.
Ilmain halki johtaa tiensä ainut tänne takaisin.
Täällä odottaa se järvi rakkahin,
jonka ruovikossa poikasna jo uida sai,
täällä pesän paikka ainoa.. ja turvallisin kai,
koska pilvein keskeen nousi etelässä taas,
kun täällä oli vielä vahva hanki maas.
Vaan nyt, kun kotijärveen laskeutuu..
pian lehteen verhoutuu jo rannan puu.
On kesä täällä, siivin valkein joutsen hiljaa ui….
se näihin rantoihin kun iäks' rakastui.
---------------------------------------------
Jo Runeberg;kin joutsenelle laati kauniin runon…
tässä lauseita vain joutsenesta punon.
Tässä saunanjälkeisissä tunnelmissa lueskelin uudelleen ihastuneena runojanne, kiitos.
Vieläkö runoratsu laukkaisi toisenkin kerran verran? Uusisitko pyyntösi, Ruuneperi.
Kuka tahansa voi tällaisen aloitteen tehdä. Rohkeneko enää aloittaa, jäljet peloittavat.