Olen pian 45 täyttävä mies. Aiemmin olin aika "villi" ja naisseura maistui todella hyvin.
Seurustelin sitten erään naisen kanssa noin 3 vuotta ja olin samaan aikaan naimisissa. Jäin kiinni ja vaimoni laittoi eropaperit sisälle. Jätti kuitenkin sen toisen ja ratkaisevan liikkeen tekemättä ja olemme naimisissa edelleen.
Vaimo sanoi, että olen liian hyvä mies ja isä.
Tästä on jo noin 5 vuotta ja elämä jatkuu.
Minä en enää juokse vieraissa mutta kuitenkin välillämme on lukko. Muuten suhde pelaa hyvin - mutta seksi puuttuu täysin. En tiedä miksi koska uskon kummallakin olevan haluja eikä liene mitään estettä mutta jostakin syystä ei.
Nyt haluaisin ihan asiallisia neuvoja ihmisiltä, jotka ovat olleet samankaltaisessa asemassa ja kenties päässeet yli.
En kaipaa päivittelijöitä tyyliin: "on oikein kun sika ei saa" vaan ihan asiallisia neuvoja.
Seurustelin sitten erään naisen kanssa noin 3 vuotta ja olin samaan aikaan naimisissa. Jäin kiinni ja vaimoni laittoi eropaperit sisälle. Jätti kuitenkin sen toisen ja ratkaisevan liikkeen tekemättä ja olemme naimisissa edelleen.
Vaimo sanoi, että olen liian hyvä mies ja isä.
Tästä on jo noin 5 vuotta ja elämä jatkuu.
Minä en enää juokse vieraissa mutta kuitenkin välillämme on lukko. Muuten suhde pelaa hyvin - mutta seksi puuttuu täysin. En tiedä miksi koska uskon kummallakin olevan haluja eikä liene mitään estettä mutta jostakin syystä ei.
Nyt haluaisin ihan asiallisia neuvoja ihmisiltä, jotka ovat olleet samankaltaisessa asemassa ja kenties päässeet yli.
En kaipaa päivittelijöitä tyyliin: "on oikein kun sika ei saa" vaan ihan asiallisia neuvoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi sua Jussi.. sille ei voi mitään, kun se luottamus kerran menee, niin kiinnostuskin lakkaa. Vaimosi tarvitsee sinusta "taloudellisenhyödyn" ja se tarve ajaa seksinkin edelle. Sitten kun jälkikasvu lentää pesästä ulos, niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä saat lähteä sinäkin. Loukattu nainen osaa olla laskelmoiva.
No enpä tuohon usko. Vaimo ei hyödy latiakaan erossa.
Ja mitä siihen luottoon tulee, ei se lukko ole hänessä vaan minussa.
Ei ehkä niinkää erossa, mutta nyt mitä todennäköisemmin kannat "kortesi kekoon" ja sen hän tarvitsee juuri nyt. Myöhemmin kun hän ei ole enää sinusta riippuvainen, niin sinä saat mennä "täysin palvelleena".
Ai ettei saa latiakaan erossa? No mahtaako just siks pysyä aviossa?????
Saakos kysyä miksi itse roikut suhteessa? Minusta teidän pitäisi erota. Et rakasta koska olet vieraissa hyppinyt, pyykit oppii pesemääm itsekin. Suhteestanne tuskin enää tulee intiimillä tasolla mitään.
On ollut samanlainen tilanne käsillä joskus aikaa sitten.
Uskon, että tarvitsette nyt jotain virikkeitä ja kipinää siihen teidän seksielämäänne.
Uskon, että menneet annetaan anteeksi aikanaan. Tietysti siihen menee oma aikansa. Mutta yrittäkää löytää yhteistä aikaa.
Pakolla ei saavuta mitään, mutta suostuttelmalla, vihjailemalla, ym.. vastavalla tavalla. Yritä saada kumppanisi tuntemaan itsensä rakastetuksi, tavoiteltavaksi, ihanaksi, miksi vain , niin kyllä se siitä. Ja miettikää yhdessä mikä sytyttää ja toisaalta keskustelu hyvässä hengessä avaisi teidän välillenne yhteyden, siitä sitten voisi tapahtua mitä vain kun kumpikin ymmärtää mitä toinen haluaa ja miten haluaa sekä ratkaisevinta on millon haluaa.
Kiitos tuosta viestistä, ensimmäinen rakentava ja rakentavia ehdotuksia sisältävä.
Uskon, että rakastamme toisiamme ja kunnioitamme toisiamme ja se on varmasti yksi syy miksi ei eroa tullut. Toinen syy on tietysti lapset. En sano, että pelkästään heidän takiaan liitto jatkuu, olisi väärin ehdottomasti kaikkien kannalta jos näin olisi. Meillä ei ole riitoja ja asiat ovat hoituneet hyvin ja kivuttomasti.
Kai se sysäys uuteen alkuun on niin vaikea löytää.
Kaikkein tärkein suhteessa on avoimuus ja kyky puhua kaikesta, myöskin sexistä.se on ehdoton lähtökohta.
Yhdelle naiselle sanoin ,että sido miehesi salaa sänkyyn ja tee sille mitä sinua huvittaa,mutta varaudu myös lähtemään karkuun jos sen miehen huumori ei kestänytkään.No leikki leikkinä,mutta jo omien fantasioitten kertominen toisilleen auttaa ja yleensä koskettaminen ilman tarkoitushakuisuutta.
Mies kun ei tahdo millään ymmärtää että hellyyttä voi antaa ihan ilman tarkoitushakuisuutta ,vain sen hellyyden itsensä vuoksi.
Toivon teille Rakkautta:Muikkumies
Rakentava neuvo sinulle Jussi,jos tosissaan haluat sun liittos ja seksielämäs vielä kukoistavan.Sun on paljon työtä tehtävä sen eteen,puhuminen todella tärkeetä ...seksikin varmaan sujuu kun saat lukon auki ..siihen tarvitaan oikee avain .Onnee sulle!
ps.makuhuoneen maustekaupassa käyntikin voi auttaa
hyviä neuvoja, ja etenkin nauínen 40 ajaa takaa samaa, mitä minäkin. Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ja sitä enemmän, jos on jäänyt kiinni pettämisestä! Aika parantaa ..toivottavasti teidänkin suhteen..seksi ja hellyys merkitsevät naiselle paljon muuta kuin miehelle. Sen tiedän omasta kokemuksesta, että älä sotke myökään liittoonne enää ketään ulkopuolista! Siitäkin voi tulla vaikeuksia jatkossa.
Miehenä totean, että pettäminen on asia, jota sen kohteeksi joutunut ei unohda koskaan (mies tai nainen). Toiset pystyvät sen kanssa elämään, toiset eivät. Jos pystytään voi tilanne tulla uuteen käsittelyyn muun vastoinkäymisen yhteydessä. Aina se kuitenkin siirtyy ajan kanssa "taaemmaksi" mutta ei katoa koskaan....
On kokemusta. Aina kannattaa yrittää!
Sanoit, Jussi, että lukko on sinussa eikä vaimossa.
Näyttäis siltä että kyseessä on sinun oma seksuaalisuuteen liittyvä lukkosi pettämistesi jälkeen, niinkö?
Mitäs pelkäät?
Että vaimosi huomaa että et olekaan sen vaivannäön arvoinen minkä vuoksi hän oli "ottanut sinut takaisin?"
Pelkäät kyvykkyytesi puolesta? Painaako aiempien pettämistesi syyllisyyden taakka yhteisessä vuoteessanne?
Noita kun itsekses mietit, voit löytää vastauksen.
Itselläni samanoloinen tilanne, toiselta eli petetyn osapuolen kannalta. Annoin miehelleni anteeksi, jatkoimme lyhyen eron jälkeen yhteiseloamme, ensin tuntui, että kaikki on parhain päin, seksi maistui molemmille, paremmin jopa kuin ennen. Mutta nyt kun aikaa on jo kulunut jonkin verran, olen alkanut katsella miestäni toisin silmin; ihmettelen, että noinkohan hän on kaiken unohtanut, vai miettiikö muita minua suudellessaan tai rakastellessaan. En tietenkään puhu näistä ajatuksistani, mutta usein mies on kysynyt minkä vuoksi katselen häntä niin pikään ja tarkasti. Ja sehän on selvä, että tällainen latistaa tunnelmaa. Ja se mikä tuli todistetuksi: anteeksi voi antaa, unohtaa ei. Aika tietenkin tekee tehtävänsä, mutta ihmettelenpä kuinka paljon sitä tarvitaan. Onnea yrityksellesi.