Kysyn usein itseltäni, miksi
elämä minut riepoitteli
pois turvallisilta poluiltaan
Uskoin liikaa, kaiken annoin
sinusta päivin, öisin, huolta kannoin
Miksi teit niin
ystävyytemme loppui sinun kyräilyyn
Kateus, katkeruus sinut valtas
pahoja puheita minusta kerroit
salaiset unelmani muille annoit
tarjosit elämäni mustat hetket, uusille kavereillesi
Teitte monet retket takana selkäni
herkuttelitte onnettomuudella minun
miksi luotinkaan sinuun
elämä minut riepoitteli
pois turvallisilta poluiltaan
Uskoin liikaa, kaiken annoin
sinusta päivin, öisin, huolta kannoin
Miksi teit niin
ystävyytemme loppui sinun kyräilyyn
Kateus, katkeruus sinut valtas
pahoja puheita minusta kerroit
salaiset unelmani muille annoit
tarjosit elämäni mustat hetket, uusille kavereillesi
Teitte monet retket takana selkäni
herkuttelitte onnettomuudella minun
miksi luotinkaan sinuun
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko sinulla joku toinen?
Tämä oli vaan osa nuoruudestani, ja ystävän menetyksestä jonka koin kipeänä
menetin kauan sitten pitkä aikaisen ystäväni.
Muutto muualla ja kasvaminen, kai se oli väitämätöntä, mutta 10 vuotta on pitka aika tuntea toinen.
Hänen laistaan ei tule koskaan.
Elämä menee eteenpäin, kaikesta huolimatta.
On vain vaikeaa uskoutua kenelläkään kun liian paljon paljasta itsestän ja pettyä saa
elämä jatkuu, välillä pitää katsoa taakse tietääkseen mitä on nyt. (noh olipas syvällinen)
minulla jo hyppäsi sydän, jos ei aivan kurkkuun niin pomppasi kuitenkin jonnekin päin ja rupesin itsetutkiskeluun jos oisin vaikka möläyttänyt jotain sopimatonta taas sinusta, mutta aivan lähiaikoina ei löytynyt syntiä että syvä huokaus ja halaus sinulle :)
ymmällä?