Moi,
Asun alle vuoden ikäisen kääpiöpinsserin naapurissa kerrostalossa (luulisin rodun olevan tuo). Ovikellot, postit, naapurit yms. haukutaan kuuluvasti ja kovaa, ei siinä mitään. Mutta kun isäntäväki lähtee pois kotoa alkaa lähes taukoamaton ulina ja valitus joka kuuluu naapurustoon niin selvästi, että se alkaa häiritsemään. Ulina lakkaa vasta kun isäntäväki suvaitsee saapua paikalle.
Asiasta on ystävällisesti kahdesti huomauttaa ja tympeä vastaus on aina sama: ei tälle voi mitään, se kuuluu sen luonteeseen, teipatakko sen suu pitäisi, jne.
Ajoittainen haukkuminen ei häiritse vaan se jatkuva ulina ja valitus. Kuinka sen saisi kitkettyä pois?
Naapurit ovat varmasti mukavaa porukkaa, mutta tällainen hiertää naapurisopua eikä mihinkään virallisiin valituksiin viitsisi ryhtyä. Asia on vain niin, että sen koiran metelöinti on merkittävästi vähennyttävä.
Toivoisinkin nyt muilta koiranomistajilta vinkkejä ja ohjeita kaikesta mikä voisi asian ratkaista. Ja teille jotka asutte kerros/rivitalossa, huolehtikaa siitä ettei koiranne metelöi liikaa ja jos siitä huomautetaan ottakaa se vakavasti!
yst. terv. Yläkertalaiset
Asun alle vuoden ikäisen kääpiöpinsserin naapurissa kerrostalossa (luulisin rodun olevan tuo). Ovikellot, postit, naapurit yms. haukutaan kuuluvasti ja kovaa, ei siinä mitään. Mutta kun isäntäväki lähtee pois kotoa alkaa lähes taukoamaton ulina ja valitus joka kuuluu naapurustoon niin selvästi, että se alkaa häiritsemään. Ulina lakkaa vasta kun isäntäväki suvaitsee saapua paikalle.
Asiasta on ystävällisesti kahdesti huomauttaa ja tympeä vastaus on aina sama: ei tälle voi mitään, se kuuluu sen luonteeseen, teipatakko sen suu pitäisi, jne.
Ajoittainen haukkuminen ei häiritse vaan se jatkuva ulina ja valitus. Kuinka sen saisi kitkettyä pois?
Naapurit ovat varmasti mukavaa porukkaa, mutta tällainen hiertää naapurisopua eikä mihinkään virallisiin valituksiin viitsisi ryhtyä. Asia on vain niin, että sen koiran metelöinti on merkittävästi vähennyttävä.
Toivoisinkin nyt muilta koiranomistajilta vinkkejä ja ohjeita kaikesta mikä voisi asian ratkaista. Ja teille jotka asutte kerros/rivitalossa, huolehtikaa siitä ettei koiranne metelöi liikaa ja jos siitä huomautetaan ottakaa se vakavasti!
yst. terv. Yläkertalaiset
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toimii ainakin ensiapuna.
Eikä siihen pelkkä sitruunapanta tuo juurikaan helpotusta. Koiraa tulisi monella tapaa opettaa ja omistajia ohjata sen kouluttamisessa ja totuttamisessa yksinoloon ihan alusta asti.
Kun hyvät ihmiset otatte koiranpentua, ÄLKÄÄ ottako sitä loman aikaan, jolloin olette pahimmillaan pennun käytettävissä 24h, vaan ottakaa se siihen oman arjen keskelle. Pentu ei kuole siihen, että se joutuu olemaan työpäivän yksin. Sille voi jättää ruokaa ja sanomalehtiä, joille se voi tehdä tarpeensa, leluja ja turvallisen nukkumapaikan ( avoinna oleva näyttelyhäkki/muoviboxi käy hyvin ). Pentu oppii hyvin ja helposti olemaan myös yksin, kun yksinolosta tehdään sille normaali rutiini ensihetkistä alkaen uudessa kodissa. Lisäksi koiran pitäisi antaa "odottaa" pieniä hetkiä jossain erossa ihmisistään heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Koira, joka saa olla ihmisen perässä joka paikassa jatkuvasti - esim. tulla vessaan, vaatehuoneeseen, varastolle ym. AINA - oppii pitämään ihmistään niin tarkkaan silmällä, ettei sillä yksinkertaisesti ole keinoja selviytyä yksinolosta. Sellaiselle sitruunapanta on kärsimyksen lisäämistä...
"Kun hyvät ihmiset otatte koiranpentua, ÄLKÄÄ ottako sitä loman aikaan, jolloin olette pahimmillaan pennun käytettävissä 24h, vaan ottakaa se siihen oman arjen keskelle."
Tuosta voi olla montaa mieltä. Koirakirjojen mukaan pentu olisi nimenomaan suotavaa ottaa juuri esim. loman aikaan, MUTTA totuttaa se silti jo ihan pienestä yksinoloon. Aluksi pentu jätetään yksin ihan vaan muutamaksi minuutiksi ja siitä sitä aikaa sitten vähitellen pidennetään.
Että paras on, kun koiranpentu tulee kotiin ja se jätetään JOKA PÄIVÄ ensihetkistä asti VÄHINTÄÄN puolen työpäivän ajaksi yksin. Eli min. 4 tuntia yksinoloa ihan alusta asti, sillä pieni koiranpentu ottaa luontevasti tilanteet vastaan ja tottuu niihin protestoimatta, kun sille vain järjestetään turvallinen nukkumapaikka ( miel. sellainen, johon koira on voinut totutella jo pentuaikaisessa kodissaan... esim. muoviboxi, joka jätetään auki ), kodista eristetään sille alue, jossa se ei voi satuttaa itseään, ja sille jätetään ruokaa ( ellei voida tulla käymään ruokkimaan sitä kesken "yksinolon"/yöpäivän ) ja sanomalehteä, johon se voi tehdä tarpeensa.
Sen sisäsiisteyskasvatus ei tästä kovinkaan paljon kärsi, sillä pentu ei fysiologisista syistä pysty pidättelemään kauaa, ja samaa tahtia kuin pidätyskyky kasvaa ja sille annetaan tilaisuus tehdä ulos ( ja kehutaan kauheasti kun se sinne tekee ), se oppii kyllä.
Muutenkin koiranpennun pitäisi oppia vähitellen olemaan kodissa ihmisten kotona ollessakin olemaan seuraamatta ihmistä ihan joka paikkaan, eli esim. vessaan pitäisi jokaisen mennä ilman sitä pentua, vaikka se kernaasti ihmistä seuraisikin. Näin pentu oppii, ettei ole katastrofi, jos se jonkun kerran jää oven toiselle puolelle...
On liikaa niitä koiria, jotka on otettu loman alussa ja joiden kanssa on oltu koko ajan ja kenties totutettu yksinoloon muutamiksi minuuteiksi jonkun hienon oppikirjan mukaan vähitellen pentua stressaamatta, ja ei ollakaan päästy etenemään oppikirjan ohjeita niihin tuntien pituisiin yksinoloihin ennen töiden/koulun alkamista ja pentu pitääkin jättää yht'äkkiä yksin ja se huutaa taukoamatta, tekee tarpeensa kiihtyneenä sisälle tai tuhoaa kodin... taikka sitten tekee tämän kaiken.
Tarkoitus oli ehkä hyvä, mutta toteutus aivan väärä... Arkitilanteeseen otettu koiranpentu vaatii ehkä vähän enemmän ja estää kaikki töiden jälkeiset harrastukset ( koirahan on koko elämän kokoinen harrastus!! ), mutta se tottuu siinä siihen elämään, jota se oikeastikin tulee elämään. Ei pentu mene rikki siitä, että se on työpäivän ajan yksin, mutta siinä rikkoutuu jotain, kun se huutaa ja tuhoaa muiden(kin) mielenterveyden ym...
Se, että koiranpentu on työpäivän ajan yksin, ei tarkoita, että se olisi yksin myös iltarientojen ajan ym. Koiranpennun kanssa vietetään sitten se kaikki muu aika, jolloin ei olla töissä...
kasvattajana sanoisin luovutusikäisen pennun nukkuvan vielä suurimman osan päivästään. aamulla ennen töihinlähtöä ruokintaa ja leikkiä pennun kanssa. Sitten opetetaan se heti olemaan yksin mikäli omistaja/omistajat käyvät työssä. Rauhallinen nukkumapaikka pennulle on ensiarvoisen tärkeää. Lelut sanomalehti jonne saa tehdä tarpeensa ja riippuen työpäivän pituudesta ja siitä pääseekö käymään välillä kotonaan, niin ruokaa pennulle. Näin pentu oppii pienestä pitäen perheensä arkeen. Tästä huolimatta kaikki koirat eivät yksinkertaisesti kestä yksin oloa.
ymmärrän kyllä huolenaiheesi. En varmasti itsekkään jaksais kuunnella koiran räksytystä ja ulinaa pitkin päivää. Pelottaa vaan, että mitenhän käy meidän tulokkaan (kääpiöpinseri).Toivottavasti ei samallalailla kuin teillä :( Pitää alkaa kouluttamaan sitä heti eka päivästä
Moi,
Ihan pirteä kaveri tuo pinsseri näyttäis olevan. Varmasti oikein mukava ja antoisa koira omistaa. Pidetään peukkuja että ei ala metelöimään..
Onko kenelläkään kokemuksia jos on kaksi kääpiöpinsseriä samassa asunnossa? Pärjäävätkö keskenään ja ennen kaikkea väheneekö ulinat??
Tuossa on kyllä ihan se vika sielä omistajien päässä, kun ei asiaa tosissaan oteta. Kärsiihän koirakin tuollaisesta, ei se huvikseen sielä mesoa. :(
Ei kai tuossa naapuri voi tehdä muuta kuin ilmoituksen jonnekin, vaikka se toki kurjaa onkin. Jos sielä päin on mukava eläinsuojeluvalvoja hänelle voisi ainakin soittaa ja kysyä olisiko hänellä mahdollisuus käydä paikan päällä juttelemassa omistajille, jotka eivät nyt ihan selvästi ymmärrä vastuutaan. Ehkä arvovaltaisempi tahoa kuin naapuri saisi järkeä näihin koiran omistajien päähän?
Kurjaa tuollainen, kun ei suhtauduta asiallisesti tuollaiseen asiaan. Ymmärtäisin, jos turhaan valittaisitte, mutta jos kerran omistajatkin ongelman tietävät niin..
Satrulle nyt tiedoksi seuraavaa: Olen itse ollut tuossa tilanteessa, että koirani päivällä kuuluvasta ulinasta valitettiin, kun olin töissä (radio jätettiin päälle, seinässä D.A.P.- haihdutin, aktivointileluja ja herkkuja oli tarjolla).
Yksi ainut naapuri huomautti asiasta minulle, muiden asukkaiden kanssa ei koskaan ollut mitään ongelmia. Sanoivat, että meiltä ei kuulu mitään huomiota herättäviä ääniä. Eipä meteli siis kovin hurjaa voinut olla.
Olin hetken aikaa ymmälläni, mutta päätin sitten jättää valittajan omaan arvoonsa. Kaikki ihmiset eivät ole koirien ystäviä, ja jo se riittää siihen, että täytyy päästä huomauttelemaan.
Toisaalta mitä vielä olisin voinut tehdä? Minulla ei ollut aikomustakaan lähteä omistamastani asunnosta pois ja vaikea vuokralla olevan asukkaan on päiväsaikaan kuuluvista äänistä nostaa niin isoa juttua, että osakkeenomistajaa lähdettäisi häätämään. Eipä siihen myöskään eläinsuojeluvalvojalla ole mitään sanomista, mikäli koiralla on muuten asiat hyvin.
Onneksi he sitten muuttivat pois ja nykyiset naapurit ovat olleet täysin tyytyväisiä oloonsa.
Päättelen tästä vain yhdenlaisen asian!
Kannattanee tarkistaa kauppakirjasta mitä olet asuntoa hankkiessasi ostanut... Kerrostalossa vuokralla asuvalla on samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin "omistusasunnossa" asuvalla. Ainoa ero tulee siitä asunto-osakkeesta joka mahdollisesti antaa äänioikeuden yhtiökokouksessa. Jos yhtiökokous päättää, että tuo tyyppi lähtee, niin se myös lähtee, riippumatta siitä asuiko vuokralla vai "omistusasunnossa".
Taloyhtiöstä joutui juuri muuttamaan eräs koiraperhe joka ei saanut omaa lehmänkokoista koiraansa hiljaiseksi. He asuivat omistusasunnossa.
No, onneksi tunnen vuokraisäntäni oikein hyvin joten luulen, että asia ratkeaa..
Tästä asiasta voisi jatkaa vaikka kuinka.
Mutta edelleen, jos jollain olisi vinkkejä asian ratkaisemiseksi niin kiitollisuudella niitä luetaan. Siis ei vinkkejä syanidin, dynamiitin haulikon yms. käytöstä.
Kyllä minun mielestäni jokainen koiran omistaja on velvollinen pitämään koiransa niin, ettei siitä ole vaivaa muille ihmisille. Jos koira todella ulisee yksinään, on se myös koiran itsensä kannalta paha tilanne. Tyytyväinen, olonsa turvalliseksi tunteva koira EI niin tee.
Tuossa omassa tapauksessasi kyse tosin saattaa olla tämän kyseisen perheen koirainhosta tms, mutta jos oikeasti koirasi häiritsisi muita asukkaita saisit varmasti häädön jos et mitään asialle tekisi. Omistit sitten asunnon, tahi et. Myös vuokralla asujilla on oikeus häiriöttömään elämään, eivätkä omistusasunnossa asujat ole tässä suhteessa yhtään sen arvokkaampia kuin vuoralaisetkaan.
Meilläkin on koiranpentu naapurissa, joka siellä itkee kun omistaja ei ole paikalla. Tämä ei kyllä häiritse mua, kun itselläkin on koiranpentu. Tuolla jotkut keskustelivat siitä, että ei kannata ottaa koiraa loman aikana. Mä otin nyt työttömyyteni aikana, ja olin pentuni kanssa ensimmäiset päivät 24h. Sitten vähitellen jätin sitä yksin kotiin, jolloin se aina vähän aikaa itki, mutta oli kyllä rauhoittunut aina kotiin palatessani. Kyllä sen voi jättää nykyään yksin ihan hyvin mielin. Aluksi saattaa ihan vähän vinkua, mutta ei se sitä kauaa jaksa. Että näin meillä.