Teidän lapset?

Elävät varmasti järkevämmin kuin itse parikymppisenä,meillä kotona kun raha-asioista ei koskaan puhuttu,äiti hääräili kotona ja ruoka senkun vain ilmestyi pöytään,jos tarvitsi johonkin rahaa pyydettiin vanhemmilta,oma tilanne yksinhuoltajana taas oli se että lapset jo pienestä pitäen oppivat ettei mikään ole ilmaista ja hankkivat jo teini-ikäisinnä omia lisäansioita

Kolme poikaani osaavat kaikki käsitellä rahaa. Syynä varmaan se, että kotona ei pröystäilty. Kasvatin heidät yksinhuoltajana, eikä ansioni todellakaan silloin olleet suuret. Meillä ei kulutettu kuin se mikä oli välttämätöntä. He oppivat siihen, että raha ei kasva puissa ja sille annetaan arvoa.Kavereille ostettiin mopot, moottoripyörät ja autot (siinä järjestyksessä), vanhemmat kustansivat autokoulut ym. Meillä ei näin tehty, ei ollut varaa. Itse tienasivat autokoulurahat kesätöillä ym. Nyt on heillä elämä mallillaan. Vanhin ja nuorin ovat koulunpenkiltä saakka paiskineet töitä. Heillä on omat talot ja kaikki tarvittava. Luottokortteja ei vingutella. Se mikä tässä on hassua, niin keskimmäinen kävi pisimmälle kouluja ja myös työllistyi heikoimmin. Nytkään ei ole koulutustaan vastaavassa hommassa, mutta on tyytyväinen että ylipäätään on töitä. Eli meillä tosi hyvin.

lastani elävät hyvin erilaista elämää, ja rahankäyttökin on erilaista. Vanhin on sellainen taiteellinen eläinihminen, joka on kouluttanut itsensä melkein insinööriksi asti, mutta sitten koirat veivät mennessään ja nyt elää kituutetaan onnellisesti (tarkoitan ihan tosiaan onnellisesti) makkaran pakkaajana ja koko elämä menee koira harrastusten parissa - rahaa hän ei ole koskaan kotoa pyytänyt. Keskimmäinen on kohta valmis diplomi-insinööri - asuu avo-liitossa ja vaikka opiskelijoilla on tiukkaa niin he pärjäävät kyllä omillaan, turhia ei pröystäillä, mutta vaatteet ovat aina merkkituotteita. Kotoa ei ole hänkään koskaan rahaa kinunnut.
Sitten tämä hännänhuippu, rikkaudesta ja maineesta uneksiva pilvien päällä tallaaja, joka on porukasta ainoa joka ei ole kouluja käynyt ja ainoa joka on rahaa tienannut ihan oikeassa työssä. Nyt armeijan leivissä uneksii mersun ostosta ja suuren maailman valloittamisesta.
Asuu kotona ja kertoo jatkossakin asuvansa että raha jää omaan käyttöön. Olen asiata hieman eri mieltä. Mutta ei hänkään ole koskaan meiltä rahaa kerjännyt. Meillä ei lapset aikanaan saaneet edes viikkorahaa. Kun he jotain tarvivat se heille kyllä ostettiin jos katsottiin että se on tarpeellista. Mitään kulutusjuhlaa ei meillä ole koskaan vietetty. Lapsille on paljon parempi etteivät he saa kaikkea haluamaansa heti.

asuntovelallisina tai toinen asuu vuokralla, mutta on mökkivelallinen.
Yks on vielä räpyttelemässä siipiään kotona, eiköhän kohta opi lentämään, kesällä tulee täysi-ikäiseksi.
Kukaan ei elä yli varojensa, vanhempi pojista on ollut kohta kaksikymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa ja miniä on tainnut olla ylikin sen ajan samassa virassa.
Nuoremman vaimo opiskelee vielä, mutta poika on ollut vakityöpaikassa koko opiskeluajan, valmistui muutama kuukausi sitten.
Siis hyvää kuuluu lapsille.

kotona se täytyisi opettaa, ja se alkaa pikku viikkorahasta ja sitten vähän enempi, niin että he oppivat näkemään rahan arvon ja sitten suhteuttamaan sen käytön, käytettävissä olevaan rahamäärään, eli tuloihin.
On aivan vastuutonta syytää lapsille liikaa rahaa, ilman että sen eteen on tehtävä työtä.

Olisi hitsin hyvä idea, jos taloutta opetettaisiin jo koulussa, ainakin neljänneltä luokalta alkaen.

kun yhteiskunta siirtää yhä enemmän taloudellisia riskejä jäsenilleen purkamalla turvaverkkoja, se aivan hyvin vastapainoksi voi lisätä taloudellisen koulutuksen painoa perusopetuksessa. Saahan siihen päälle puhua vielä kotonakin. Kotona vain on hyvin eritasoista opetusta, ja se taas johtaa nykyistä suurempiin menestymiseroihin.

vanhimpien lasten kanssa keskusteltiin...Eivät asu enään kotona ja opiskelevat.Koulukirjat ovat kalliita, ruokaan ja asumiseen kuluu rahaa.
Äärettömän vaikeaa nuorille, jotka yrittävät hankkia ammatin itselleen.
Opintotuen ja vanhempien avustusten voimilla eteenpäin.Lapseni eivät halua edes kuulla puhuttavan opintolainasta...ehkä ovat oppineet jotain:)
Aika hintatietoisia ovat kauppareissuilla ja vaatteetkin löytyvät aletangoista.Tuskin kovin suuri elämänmuutos, rahaa kun ei ole koskaan ollut liikaa.

Jotenkin se säälittää silti, moni nuori joutuu melko kovaan kouluun peruskoulun jälkeen ja kaikkien voimat ei riitä ammatin hankkimiseen.

Kotoa sen rahankäytön oppimisen tulisi lähteä.Meillä ei viikkorahoja tai lapsilisiä muksuille jaeta.Pieniä töitä tekemällä tienataan viikkorahat, kaksi nuorinta ovat vielä kotona.

on pojalla ja hyvä niin, mites niitä käteisellä taloja..