Meiltä päin näyttää, että opettajat ovat tiukemmilla kuin aikoihin. Opehuoneessa alkaa solidaarisuus rakoilla, kun neljäs- tai kolmasosa opettajista on ihan kestokykynsä äärirajoilla. Henki on ollut ihan hyvä, mutta nyt ei tahdo henki kestää. Oletteko havainneet jotain heikentymistä ilmapiirissä tai jaksamisen puutetta verrattuna viime vuosiin? Jos niin miksi?
Millaista teillä on opehuoneessa?
Olli Opettaja
61206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Laskemme hurttia huumoria, väheksymme toisiamme ja kehumme itseämme. Ai että on mukavaa!
Mikä opettajia niin uuvuttaa? Ei minään kettuiluna, mutta mikä open työstä tekee niin paljon uuvuttavampaa kuin muista töistä? Tämä kysymys ihan siksi, että itsekin olen alasta kiinnostunut, mutta huolestunut siitä, kun nimenomaan opettajien jaksamisesta puhistaan aina, vaikka työpäivät OVAT lyhyitä ja lomat pitkiä... En halua suututtaa, ihan kysymyksenä...
Opetan yläasteella. Minua uuvuttaa jatkuva kiire ja sellainen olo, että teen kovasti työtä eikä mitään tapahdu. Työn tulokset eivät näy sillä tavalla konkreettisesti ainakaan pian.
Työssä on myös hyvin riippuvainen työyhteisöstä, joten jos työyhteisö ei ole kunnossa, tätä työtä on todella vaikea tehdä. Pidäpä 500 lasta hanskassa yksin...
Työ on yhtä juoksemista. Oppilaat ehtivät hädin tuskin istua aloilleen, kun tunti jo loppuu. Saman päivän aikana eteen pöllähtää usein viisikin eri ryhmää, joten edessäni on silloin 100 lasta. Jokainen heistä on yksilö, ja aika moni (10%) on todellinen "erityisyksilö".
Ymmärrän kyllä, että moni muukin työ on rankkaa. Nuorison tulevaisuus vain on niin tärkeää. Mikäs sen tärkeämpää sitten olisi? Tuntuu pahalta hoitaa hommaansa läpihuutojuttuna, mutta kun muuhun ei oikein kykene.
Joskus ja jotkut oppilaat ovat hyvin ilkeitä. Jos on itsellä jotakin vaikeaa (äiti kuollut), oppilaat eivät välttämättä välitä vähääkään. Jos nyt heille menee sellaisia kertomaan. Jotkut oppilaat vain nauttivat siitä, kun saavat lyödä lyötyä. Tämä on ihmissuhdetyötä, jossa on koko ajan kaikilla tasoilla mukana.
Jotenkin tuntuu, että jokin on vialla ja monet nuoret voivat huonosti, mutta ei osaa tehdä asialle paljon mitään.
Työssä on toki paljon hyviäkin puolia. En nyt ala niitä tässä luetella.
- Oppitunnilla joudut olemaan 100% henkisesti läsnä koko ajan. Missä muussa ammatissa näin, 6 kertaa päivässä uuden ryhmän kanssa, 30 ihmistä joka ryhmässä?
- Ei kunnollisia taukoja. Olet oppilaitten käytettävissä koko ajan, ruokatuntiakaan ei ole.
- Kotityöt. Seuraavat perässä kausittain (esim koeruuhkat) tai jatkuvasti (opetuksen suunnittelu, oppilashuoltoasioiden pohtiminen y.m.)
- Kiire. Valtavasti muistettavia, hoidettavia ja huolehdittavia asioita. Peruskoululaisista suuri osa ei vielä yläasteellakaan kykene huolehtimaan ja muistamaan omia asioitaan. Kärjistyvät, kun toimit luokanvalvojana.
- Integroidut erityisoppilaat. Samassa luokassa voi olla viittä eri äidinkieltä puhuvia oppilaita ja lisäksi pari vakavasti käyttäytymishäiriöistä. Pidä pakka kasassa ja yritä saada jotakin opetetuksikin niille, joita opettamasi asia kiinnostaa... Joo joo, opetustavoilla voi tehdä yhtä ja toista, mutta...
Tässä pari. Nyt täytyy mennä, on kiire... Harkitse tarkasti uravalintaasi!
Omassa op.huoneessa inhottaa reksin lellikit. Esim.tein itse mielestäni hyvän ehdotuksen. Reksi:"Hohhoijaa, jopa taas" ja kääntää selkänsä kävellen koppiinsa. Puhun asian kollegalleni. Hän tekee ehdotuksen. Reksi:"Tosi hyvä idea. Aletaan valmistelee asiaa".
Selvästi on havaittavissa ketkä OSAAVAT ASIANSA siis reksin mielestä ja ketkä ovat rupusakkia. Kuiteski rehtorikoulutuksiin laitetaan maltaita. Missä tulos? Kyselyjä tehdään mutta tuloksia ei julkaista saati keskustella asiasta.
Onneksi on mukavia työkavereita.
Kuulostaa tutulta. Vielä ärsyttää se, että vaikka teet työsi huolella, niin pomo kyttää yksityiselämää myöten ja muille tunnutaan sallivan lähes kaikki. Toisten kohdalla joustetaan ja toisten kohdalla ei.