Ihmettelen todella kun luen tätä palstaa ja kelaan omaa elämääni, miten ihmeessä voi olla mahdollista tämä exien katkeruus!
Aina syyllinen eroon on se uusi Huora joka tuhosi hyvän liiton. Minä itse erotessani kyllä jouduin myöntämään, että itse olin aiheuttanut eron ja parisuhteen kuoleman yhdessä mieheni kanssa. Ei tullut mieleenkään lähteä syyttämään ketään täysin viatonta osapuolta meidän kahden välisistä erimielisyyksistä, jotka lopulta eroon johtivat.
Uudessa liitossani tapasin mieheni hänen eronsa jälkeen ja kun ex sai tietää meidän yhteiselosta alkoi helvetillinen mustamaalaminen ja valheiden levitys. Meillä sattui olemaan tämän exän kanssa muutama yhteinen tuttu, joiden välityksellä asiat tulivat korviini nopeasti. En siis tuntenut tätä exää entuudestaan ja nyt en kyllä enää halua tutustuakaan.
Tapaamme aina lasten vaihdon yhteydessä ja yritän aina iloisesti häntä tervehtiä ja lähestyä, mutta hän ei halua vastata mihinkään lähentymisyrityksiin.
Tiedän mieheni ja hänen eronsa taustat paremmin kuin hyvin, kiitos mieheni ja yhteisten tuttaviemme kautta ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että minulla ei ole mitään salattavaa ja voin rohkeasti astua mieheni rinnalla näkyviin. Häpeän tunteen kuuluvat kokonaan exälle ja miehelleni!
Voimia kaikille uusille puolisoille. Pitäkää pintanne ja tietäkää itse kuka peiliin saa katsoa.
Aina syyllinen eroon on se uusi Huora joka tuhosi hyvän liiton. Minä itse erotessani kyllä jouduin myöntämään, että itse olin aiheuttanut eron ja parisuhteen kuoleman yhdessä mieheni kanssa. Ei tullut mieleenkään lähteä syyttämään ketään täysin viatonta osapuolta meidän kahden välisistä erimielisyyksistä, jotka lopulta eroon johtivat.
Uudessa liitossani tapasin mieheni hänen eronsa jälkeen ja kun ex sai tietää meidän yhteiselosta alkoi helvetillinen mustamaalaminen ja valheiden levitys. Meillä sattui olemaan tämän exän kanssa muutama yhteinen tuttu, joiden välityksellä asiat tulivat korviini nopeasti. En siis tuntenut tätä exää entuudestaan ja nyt en kyllä enää halua tutustuakaan.
Tapaamme aina lasten vaihdon yhteydessä ja yritän aina iloisesti häntä tervehtiä ja lähestyä, mutta hän ei halua vastata mihinkään lähentymisyrityksiin.
Tiedän mieheni ja hänen eronsa taustat paremmin kuin hyvin, kiitos mieheni ja yhteisten tuttaviemme kautta ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että minulla ei ole mitään salattavaa ja voin rohkeasti astua mieheni rinnalla näkyviin. Häpeän tunteen kuuluvat kokonaan exälle ja miehelleni!
Voimia kaikille uusille puolisoille. Pitäkää pintanne ja tietäkää itse kuka peiliin saa katsoa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ensin ero näyttää sujuvan hyvin, mutta kun ex-rouva saa tietää, että kuvioihin on tullut nainen, niin a)vuodatetaan krokotiilikyyneleitä b)ei osata vaihtaa hehkulamppua c)isin uusi nainen pilaa lasten elämän d)isin uusi nainen ei anna isin tavata lapsia e)ex-mies muuttuukin yks kaks ihanaksi, ex-rouva lähestyy uusin konstein=kortein, omenapussien välityksellä tai mansikkarasioin = ex-rouvat on hölmöjä, katkeria takiaispalleroita.
Pelottaa niin hirveästi, pelottaa mennä elämässä eteen päin. Ero oli iso askel, paljon on muuttunut mikään ei ole niin kuin ennen, mutta kuitenkin asiat ovat osittain kuten ennen; kukaan ei ole kuollut.
Eli minä olen työllä ja tuskalla lapseni tähän maailmaan saattanut vaikeiden raskauksien kautta läpi ongelmallisten synnytysten perheemme jäseniksi, perheemme jota ei enää ole. Ei ole samaa kotia, ei perinteistä ydinperhettä.
Kun asiat ovat muuttuneet nopeasti ja paljon sitä pelkää menettävänsä ne viimeisetkin asiat eli omat lapsensa, sitä pelkää että se isin uusi yrittää ehkä olla parempi äiti minun lapsilleni ja yrittää viedä lapset minulta. Ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta tunteet eivät aina ole järki peräisiä...
Juuri tuossa on se täydellinen väärinkäsitys: lähiäiti pelkää, että exän uusi kumppani on parempi äiti hänen lapsilleen.....
Se exän uusi kumppani on äiti vain omille lapsilleen, ei koskaan äiti miehen lapsille !! etenkin, jos lapset asuvat arkensa oman äitinsä luona ja käyvät isän ja tämän uuden kumppanin luona vain tapaamisella!
Tarkoitan tällä lähinnä "sosiaalista vanhemmuutta/äitiyttä". Eli vastuu on edelleen lasten biologisilla vanhemmilla. Isän uusi ei ota eikä edes halua ottaa kovin paljoa vastuuta kumppaninsa lapsista, koskapa hänellä ei ole oikeuksiakaan - niitä oikeuksia, joita huoltajilla on!
Isin uusi kumppani kyllä varmasti huolehtii ja välittää ja touhuaa lasten kanssa, mutta se on eri asia. Se onkin kaikki vaan lapsen hyväksi, että uusi kumppani heidät hyväksyy ja viihtyy heidän seurassaan... se ei ole pois lasten äidiltä!
"Äitipuolella" on yleensä mukana enemmän sitä järkeä - suhteessa miehen lapsiin. Tunnetta ei ole, koska tunne edellyttää vastuun ottamista ja vastuun saamista, ja yhteistä historiaa ja yhdessä tekemistä, ja niitä ei ole - ainakaan ei ole ollut kauaa. Ei siis sellaista kiintymistä ja rakkautta, mitä biologisilla vanhemmilla omien lasten suhteen on. Ja lapsilla vanhempiinsa.
Eli vaikka lapsi tykkää isin uudesta ja isin uusi on kiva - äitiään ja isäänsä lapsi rakastaa.
Ja vaikka sen kumppanin lapsi on kiva ja mukava, äitpuoli rakastaa omaa lastaan, ja vain tykkää/pitää miehen lapsesta.
Juuri näin se on!!!
Mukava kuulla jonkun suusta järjen sanoja!
Tiedän itse suhteen lapsettomana osapuolena, ettei rakkautta avopuolison tyttäreen voi pakottaa olemaan olemassa, kun vain ja ainoastaan pidän/välitän lapsesta. Toki tulee tilanteita, että avomieheni tiedostamattaan syyllistää minua tietynlaisesta "tunteettomuudesta" tytärtään kohtaan, vaikkei kyse minun puoleltani ole ollenkaan "tunteettomuudesta" vaan siitä, ettei minulla yksinkertaisesti ole äidillisiä tunteita ko. lasta kohtaan ENHÄN EDES OLE ÄITI.
..ja parhaillaan yritän päästä eroon muutenkin kaikenlaisesta turhasta syyllisyydestä suhteessamme - syyllisyydestä, jota puolisoni ex-vaimo on roppakaupalla niskaani kaatanut kieriskellessään omassa mustasukkaisuus-itsesäälisuossa, lainkaan minua edes tuntematta.
aivan kuin minun suustani/kynästäni !
Aivan samoja fiiliksiä.
Yritän itse päästä syyllisyysfiiliksistä, minua on ex-rouva syyttänyt siitä että mieheni firma meni nurin (miksiköhän se häntä enää liikuttaa), ja siitä että mieheni ei ole onnellinen (mistä hän sen tietää? ja miksi nyt vasta on siitä kiinnostunut) ja siitä että eron myötä kuulemma meni ystävyyssuhteet. Minulla tuntuu olevan melkoiset voimat kun saan näin paljon pahaa aikaan :))))
Teki uusiorouva niin tai näin, niin aina se on ex-rouvan mielestä päin mäntyä. Milloin mikäkin johtuu heidän mielestään mustasukkaisuudesta, omistushalusta jne...
.. ja minä olen paskaämmä sen takia, kun:
- olen olemassa
- seurustelen ex-rouvan ex-miehen kanssa
- olen muuttanut yhteen ex-rouvan ex-miehen kanssa (ja mitä traumoja se aiheuttaakaan lapselle)
- en halua kadulla vastaantultaessa tuntea, puhelimessa sekopäisesti käyttäytyvää ex-rouvaa (ja mitä traumoja se aiheuttaakaan ex-rouvalle)
- olen tekemisissä ex-rouvan avomieheni tyttären kanssa
- kodissamme käy ex-rouvalle vieraita ihmisiä
..hmm.. taidan itse hakeutua hoitoon jo tässä vaiheessa, jottei ainakaan minua voida syyttää sekopäisyydestä. Luulenpa, että hoitoon hakeutuminen voisi auttaa myös ex-rouvaa.
nopeasti ja helposti, että tunnepuolella asiat jää ihan puolitiehen, kun aletaan uusia partnereita jo hakemaan. Vuosikaudet on yhdessä oltu ja puolessa vuodessa muka kaikki ohi. Ei se ole niin yksinkertaista. Sitten viedään ne ongelmat uuteen suhteeseen ja avot - soppa on valmis uuteen kierrokseen. Tällaista se taitaa olla nykyään. Samaa mankui ex-mieheni eron jälkeen. Hän ei kestä, hän ei osaa olla yksin. Löysi uuden tuota pikaa ja ero on sielläkin osoitteessa ollut tosiasia jo jonkin aikaa. En kadehdi ketään, olen tyytyväinen itsekseni.
Kyllä katkeria ja hankalia naisia on niissä äitipuolissakin. Eihän naisten keskinäisellä toimeen tulemisella sinällään väliä ole, kunhan lapsiin suhtutuminen ja kohtelu on riittävän (!) hyvää. Tarkoitan siis nyt muuta, kun itse eron syitä.
Äitipuolen täytyy osata hallita oma tunne-elämänsä siten, että hyväksyy lapset. Tämä ei kaikessa yksinkertaisuudessaan ole suinkaan itsestään selvää joillakin naisilla. Äitipuoli ei esim. saa kieltää lapsia sanomasta isää isäksi, eikä toistuvasti sanoa lasta tyhmäksi (ja toista lasta kivammaksi). Saatika sanoa laspille, ettei teidän täällä enää tarvitse käydä, jos ette halua.
Äitipuolen (ja isäpuolen) rooli on varmsti todella haastava, mutta etenkin lasten vierailut esim. joka toinen viikonloppu ei voi olla niin ylitsepääsemättömiä, etteikö puolisonsa huomiota saa sitten muulloin. Ja kestää aikuisen tavoin puolison lapset ja kohdella heitä ihmisinä.
Tossahan on jo kyseessä lapsen kunnianloukkaus! Ei ihme, että lapset eivät halua mennä isälle, kun tyttöystävät vaihtuu tiuhaan, ja loukkaavat!
Jopas on hirviöitä!!!!
Tuossa oli kaiken ydin:
"Eihän naisten keskinäisellä toimeen tulemisella sinällään väliä ole".
Nimenomaan.
Asiallinen teksti kaikinpuolin.
Allekirjoitan.
Lähi-äidin ja etä-äp:n ominaisuudessa.
Ai joskus????? Ainahan ne on, mitä täältä lukee ja tuttavien juttuja kuulee. Onneks ei tarvi kärsiä moisista hännystelijöistä. Säälittää ystävät, jotka ovat jätetyksi tulleet. Onneks valitsin viisaasti aikoinani ukon itelleni.
Suomalaiset naiset ovat huonoja häviäjiä ja muutenkin naiset ovat katkeria muille naisille sen näkee varsin hyvin jos on kokemusta naisvaltaisesta työpaikoista joissa naiset kilpailevat keskenään ja puukottavat toisiaan selkään.
turhaan, ei o kyse kumpi on parempi! Ihmissuhteet ei ole kilpailua paremmuudesta, jokainen kilpailee omassa elämässään lopulta yksin. Ja sen äidin pelon ymmärtää uusioäiti tietenkin eikä halua viedä äidin paikkaa, mutta myös tuntee, ettei saa mitään sanoa, ei tehdä - tekee aina väärin, on aina se paha, kun ei se nyt niinkään voi olla...vai mitä?
Ei olekkaan, koska kaikki sen tietää että nämä uudet ei misään voi kilpailla lasten omien vanhempien kanssa. Niin isät ja lapsetkin tietävät, että äiti on aina parempi! Enpä usko minäkään että äiti pelkää! Mitä hän pelkäisi?? Lapsille on se ja sama, kenen hellusen kanssa niiden iskät vapaa-ajalla on, kunhan se ei mene heidä edelle! Valitettavan usein niin käy.
Enkä ymmärrä miks ne helluset ylipäätään ottaa ja valittaa kaikesta kuin vaikeeta ym. ovat katkeroituneita elämästään, varmasti he tietävät jos lapsellisen miehen otttaa, että lapset ovat aina ykköset! Niitä ei sivuuta mikään, eikä kukaan! Tai niin sen pitäisi olla, mutta valitettavan usein niin ei ole.
Myös se, että he usein yrittävät saada miehen itselleen keinolla millä hyvänsä, vaikka se maksaisi lasten tapaamisen tai ex vaimon sättimisen, tulisi heidän miettiä sitä omalle kohdalleen. Kun he joskus joutuvat väistymään toisen naisen tieltä, millaista on olla yksin lasten kanssa, kun kukaan ei jaa sitä vastuuta, pakoilee vaan. Eihän se niin voi olla, mutta valitettavan usein niin käy!
Entä jos se isä on äitiä parempi, tai isän uusi on äitiä parempi, tai äidin uusi on äitiä parempi ?
Että jaksat aina vaan lässyttää tuota samaa. Kukahan se tässä oikein "valittaa kaikesta" ja on "katkeroitunut elämästään"??!!
En ole katkera. Mua vaan naurattaa nämä ex-vaimot : ))))
valittaa uusia helluja katkeriks vaik kirjoituksesta paistaa just toi, mitä mä yritin, että EI kilpailua - mut hän vaan uhoaa, kuinka sitä ja tätä, siis vielä kerran: ei olla viemässä äidin paikkaa, useinpa ollaan itsekin äitejä! eikä sitä miestä kukaan vie jos sinä viet, usko nyt!
Mut tosiasiassa,näistä uusioistahan se riita ja viha aina alkaa! Kukaan äiti ei siedä et aletaan lapsia haukkumaan!
Jos nämä "helluset" koukkunokat älyäisivät pitää mielipiteensä täysin omassa kallossaan, eikä levitellä valheellisia juoruja ja ym ym, ei riitaa syntyisi! Mutta kunne ei tajuu! Ne ei vain tajuu!
Entä jos lapset ovat täysin terroristeja ilman rajoja ? Eli erittäin huonosti kasvatettuja häiriköitä......
Tarkoitinkin kyllä kommenttini sille yhdelle marisevalle ex-vaimolle, jonka nimimerkki tällä kertaa taisi olla "ex-vaimot aina voittaa" tai jotain...
Niinhän se näistä "uusioista" riita ja viha alkaa, koska ex-muija sen aloittaa. Yleensä samantien kun saa kuulla että entisellä äijällä on uusi. Kateus ja katkeruus iskee ja aletaan ITSE levittää niitä valheellisia juoruja ja ym ym. Ja sitäpaitsi: jokaisella on oikeus mielipiteeseensä - myös toisen lapsista. Sitä et voi sulkea pois. Jotkut lapset voivat olla täydellisesti äitinsä manipuloimia, huonosti käyttäytyviä pikku hirviöitä. Sellainen tuli meikäläisen muksusta kun akka jankutti sen aivot täyteen kaikkea p-kaa.
Tiedäkkös mistä johtuu et lapset alkavat kapinoimaan? He vaastustavat henkeen ja vereen äidin ja isän eroamista! He näyttävät mieltään teoillaan,koska kukaan ei kuuntele heitä!!! Heidän mielipiteillään ei ole merkitystä. Käytös muuttuu juuri sen takia, että sillä on vaikutusta! Mutta sekin tulkitaan häiriintyneeksi???!
He eivät siedä sitä, että joku hellunen vie heidän isän heiltä kokonaan pois!!
Tarkoitin toisenlaista häiriköintiä jos tajuat !?! Ja onko aina eron syynä ex-mies ja joku hellunen ? En todellakaan käsitä miksi aina pitää syytttää ex-miestä ja tämän uutta, varsinkin jos ex-mies on tavannut uuden naisensa vasta eron jälkeen !!!!! Miksi nämä ex-vaimot eivät voi elää omaa elämäänsä ja etsiä itselleen uuden miehen ? Ex-vaimo ei olisi menettänyt ex-miestä jos heidän suhde olisi ollut erinomainen, käsitätkö tämän ? Katkeruus ei ole hyväksi koska sillä on vaikutusta lapsiin.....................
niin ei tarvitse elää lasten kautta vaan heidän kanssaan!
Ei mun tarvi, paras on jo löytynyt. Tulijoita aina on ollut, ja aina on joutunut rumempia potkimaan pois, koska mulla on tarkka kriteeri miesten suhteen, ja kaikki ei sitä täytä.!!
Vanhimmat lapseni ovat erolapsia, eivätkä he ole mitään häiriintyneitä. Erosta on 10 vuotta aikaa, joten ehkä ne oireet olisi jo tulleet.
Usein kyllä käy niin, että lähivanhempi, varsinkin jos on tullut jätetyksi, panettelee lapsille etävanhempaa. Elikä siirtää oman katkeruutensa lapsiinsa, siinä saa syyttää vaan itseään jos lapsista tulee häiriintyneitä. Mielestäni häiriintynyt aikuinen ei voi kasvattaa tasapainoisia lapsia. Onko se tasapainoinen aikuinen, joka täällä halveksii ja haukkuu toisia ihmisiä? Ihan varmasti sellainen asenne vaikuttaa lapsiin.
Minulla on käynyt tuuri kun ex-miehelläni ei ole ollut yhtäkään kauheaa "uutta naista". Kaikki ovat olleet ihania ihmisiä ja lapset ovat heistä pitäneet, ikinä en ole kuullut lapsilta mitään ikävää heistä (huomasithan monikon?). Myös eromme johtui kolmannen osapuolen ilmaantumisesta, mutta kyllä meidän avioliitto oli siinä vaiheessa enää kulissi. Tarkoitan tällä sitä, mitä täällä toitotetaan, ettei terveestä suhteesta ketään tulla "ottamaan".
on tähän keskusteluun annettavaa?
ei ne ole vain ne ex-vaimot jotka ovat hankalia tai heidän lapsensa. Minä en ole ollut hankala ex-vaimo mutta kyllä olen ollut tyytyväinen kun 6-vuotias lapseni on myös isänsä ja isin uuden luona kakannut housuun jatkuvasti, psykologi on sanonut että tämä tuhrimiskausi ja raivokohtaukset ovat ihan normaalireagtio vanhempien eroon. Sääli ettei tämä isin uusi tätä ymmärrä vaan tyttöni on kuulemma jokakerta "vahingon jälkeen arestissa kylpyhuoneen nurkassa kakat housussa ties kuinka pitkään. Minä olen yrittänyt tästä sanoa, mutta asia kuulemma kuulu minulle vaikka kyseesä on minun lapseni, koska asia ei tapahdu minun kotonani.
Ja sitä paitsi ex-mies on tässä sopassa se joka on katkera ja vainoaa minua ja minun uuttani vaikka on itse se joka meidän liitosta lähti kävelemään. On kivaa löytää mm. koiran kakkaa postilaatikosta tai löytää naula auton renkaasta jne..