Olen aina tiennyt etten ole ”normaali”. Minulla on ennetuntemuksia ja unia. Haivaitsen ympäristön energiat ja muutokset siinä herkästi. Olen psykoosin aikana nähnyt kuolleita ihmisiä sairaalassa, kävelemässä samaa reittiä edes takaisin. Osa kulkee hissillä ylös ja sitten taas hetken kuluttua alas. He näyttivät olleen hämmentyneitä, että mihin pitäisi mennä.
Nyt viime aikoina olen kokenut kuolleiden näkemisen unissa erityisen useasti. En tunne näitä kuolleita, joita tulee vastaan. Tai joskus on tullut tuttujakin, juuri kuolleita ilmoittamaan poismenostaan. Sitten saatan heitä minne he sitten menevätkään.
Noin viikko sitten koin pelottavan kokemuksen nukkuessani, kun eteeni juoksi jo tummanliilaksi ja mustaksi mennyt mies, jolla toinen silmä oli valkoinen/himmentynyt kokonaan. Toista silmää en katsonut, kun kiinnitin huomiota siihen toiseen. Hän juoksi erikoisesti hyppien, kömpelösti ja hitaasti kauppakeskuksen rullaportaissa minua kohti, selvästi kauhuissaan itsekin. Aluksi pelkäsin, mutta päätin asettua pelon yläpuolelle ja lähestyin häntä ja ojensin käteni hänelle, sillä hänen liikkumisensa oli vaikean näköistä. Hän tarttui minua kiinni, ei mitenkään kovasti vaan tunnustellen sydäntäni? Sitten heräsin.
Viime yö oli jälleen aika järkyttävä, sillä näin kahlittuja sieluja (ei ihmiskehossaan), jonossa marssimassa jonnekkin. Osa sieluista oli harmaita, osa oli jonkun muun värisiä ja osa oli tulessa. Siis sielu paloi hiilenmustana ja laavan oranssin värisenä sisältä. Kun tämä joukko marssi ohitseni tunsin kuuman lämmön lähelläni, kun tällainen palava sielu oli kohdallani. Tapahtumapaikkana oli metsä.
Nyt viime aikoina olen kokenut kuolleiden näkemisen unissa erityisen useasti. En tunne näitä kuolleita, joita tulee vastaan. Tai joskus on tullut tuttujakin, juuri kuolleita ilmoittamaan poismenostaan. Sitten saatan heitä minne he sitten menevätkään.
Noin viikko sitten koin pelottavan kokemuksen nukkuessani, kun eteeni juoksi jo tummanliilaksi ja mustaksi mennyt mies, jolla toinen silmä oli valkoinen/himmentynyt kokonaan. Toista silmää en katsonut, kun kiinnitin huomiota siihen toiseen. Hän juoksi erikoisesti hyppien, kömpelösti ja hitaasti kauppakeskuksen rullaportaissa minua kohti, selvästi kauhuissaan itsekin. Aluksi pelkäsin, mutta päätin asettua pelon yläpuolelle ja lähestyin häntä ja ojensin käteni hänelle, sillä hänen liikkumisensa oli vaikean näköistä. Hän tarttui minua kiinni, ei mitenkään kovasti vaan tunnustellen sydäntäni? Sitten heräsin.
Viime yö oli jälleen aika järkyttävä, sillä näin kahlittuja sieluja (ei ihmiskehossaan), jonossa marssimassa jonnekkin. Osa sieluista oli harmaita, osa oli jonkun muun värisiä ja osa oli tulessa. Siis sielu paloi hiilenmustana ja laavan oranssin värisenä sisältä. Kun tämä joukko marssi ohitseni tunsin kuuman lämmön lähelläni, kun tällainen palava sielu oli kohdallani. Tapahtumapaikkana oli metsä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.