Kävelen torin halki valkoisissani. Aurinko tuntuu paistavan minusta, tunnen loistavani, säteileväni. Täällä viime kesänä hankkimani tuttavuudet ovat jo olleet ja menneet, enkä niistä piittaa nyt. Vanha ystävä – kolmen vuoden takaa…
Istun penkille ja keskityn kylän torin elämään. Jäätelö sulaa pikkuhiljaa – nuolaisen valkoisen vaniljavanan, joka uhkaa lähennellä kättäni. Päivä on liian lämmin. Viime kesänä tuonkin tyypin tunsin paremmin… Punaisen lippiksen ja pyörän tunnistaa mistä tahansa tässä pikkukylässä. Hymyilen ja nuolaisen taas jäätelövanan vohvelilta. Kohta ei muuta olekaan jäljellä kuin vohveli ja vaniljasulaa. Koska tahansa, ihan milloin tahansa… Puoli vuotta sitten asiasta sovimme, olen siitä asti jännittänyt. Mitä, mitä, mitä, mitä..?
Moottori murisee. Tuon äänen tunnistan mistä vain! Olisiko se..? Voisiko olla..? Katseeni kääntyy äänen suuntaan… Äh. Kylän autojengi.
Jäätelöni… Syön siitä viimeisetkin vaniljan rippeet ja viskaan vohvelin roskiin. En kuitenkaan pidä siitä. Kohotan kasvoni ja hymyilen maireasti auringolle, jonka säteet heijastuvat moninkertaisina vaatteistani. Suljen silmäni tiukasti, mutta valo tunkee verkkokalvoilleni silmäluomienkin läpi. Ei se mitään, se kuuluu kesään.
Otan rennomman asennon, suorastaan ylirennon, lösähtäen täysin ryhdittömästi penkille. Rakastelen auringon kanssa ja tunnen kesän ja yhteisön ympärilläni. Kauan Parolasta kestää ajaa tänne..? Saapuisipa hän nopeasti… Alan miettimään kesäbiisejä, joita muistan, mutta jään jumittamaan parin ensimmäisen jälkeen Blinkin Feeling Thisiin. Muut eivät vain sovi tähän tilanteeseen…
Aurinko alkaa pikkuhiljaa kuumottamaan liikaa. Käärin lahkeita hieman ylemmäs: edellisinä kesinä jalkani ovat tavallisesti jääneet ilman rusketusta. Alan käydä maltittomaksi: eikö hän tulekaan..? Katson aurinkoon, se säkenöi lohduttavasti. Voin melkein kuulla sen sanovan: ”Odota hetki, odota vielä hetki…” ja myös pystyn melkein näkevän sen hymyilevän päälle. Hymyilen takaisin ja palaan ylirentoon asentooni. Kyllä se siitä…
Taas kuuluu tuttua moottorin pärinää, ja käännyn katsomaan. Nyt näyttää paremmalta..! Perhoset lentelevät ympäriinsä vatsassani. Ryhdistäydyn saman tien.
Hän ajaa eteeni pysähtyäkseen siihen ja ottaakseen kypärän pois päästään. Hymyilen hänelle ja kiitän aurinkoa siitä, että saamme vihdoin kohdata ja siitä, että hän hymyilee takaisin.
Siristän silmiäni ja tervehdin lyhyesti. Hän vastaa ja vilkaisee pikaisesti ympärilleen. Ikioma aurinkoni, päivänpaisteeni… Hän siirtää katseensa takaisin minuun ja sanoo jotain, mikä todistaa, ettei hän ole muuttunut miksikään, ei mieltymyksiltään, ei tavoiltaan, ei tyyliltään..: ”Nyt maistus toffee macchiato.”
Istun penkille ja keskityn kylän torin elämään. Jäätelö sulaa pikkuhiljaa – nuolaisen valkoisen vaniljavanan, joka uhkaa lähennellä kättäni. Päivä on liian lämmin. Viime kesänä tuonkin tyypin tunsin paremmin… Punaisen lippiksen ja pyörän tunnistaa mistä tahansa tässä pikkukylässä. Hymyilen ja nuolaisen taas jäätelövanan vohvelilta. Kohta ei muuta olekaan jäljellä kuin vohveli ja vaniljasulaa. Koska tahansa, ihan milloin tahansa… Puoli vuotta sitten asiasta sovimme, olen siitä asti jännittänyt. Mitä, mitä, mitä, mitä..?
Moottori murisee. Tuon äänen tunnistan mistä vain! Olisiko se..? Voisiko olla..? Katseeni kääntyy äänen suuntaan… Äh. Kylän autojengi.
Jäätelöni… Syön siitä viimeisetkin vaniljan rippeet ja viskaan vohvelin roskiin. En kuitenkaan pidä siitä. Kohotan kasvoni ja hymyilen maireasti auringolle, jonka säteet heijastuvat moninkertaisina vaatteistani. Suljen silmäni tiukasti, mutta valo tunkee verkkokalvoilleni silmäluomienkin läpi. Ei se mitään, se kuuluu kesään.
Otan rennomman asennon, suorastaan ylirennon, lösähtäen täysin ryhdittömästi penkille. Rakastelen auringon kanssa ja tunnen kesän ja yhteisön ympärilläni. Kauan Parolasta kestää ajaa tänne..? Saapuisipa hän nopeasti… Alan miettimään kesäbiisejä, joita muistan, mutta jään jumittamaan parin ensimmäisen jälkeen Blinkin Feeling Thisiin. Muut eivät vain sovi tähän tilanteeseen…
Aurinko alkaa pikkuhiljaa kuumottamaan liikaa. Käärin lahkeita hieman ylemmäs: edellisinä kesinä jalkani ovat tavallisesti jääneet ilman rusketusta. Alan käydä maltittomaksi: eikö hän tulekaan..? Katson aurinkoon, se säkenöi lohduttavasti. Voin melkein kuulla sen sanovan: ”Odota hetki, odota vielä hetki…” ja myös pystyn melkein näkevän sen hymyilevän päälle. Hymyilen takaisin ja palaan ylirentoon asentooni. Kyllä se siitä…
Taas kuuluu tuttua moottorin pärinää, ja käännyn katsomaan. Nyt näyttää paremmalta..! Perhoset lentelevät ympäriinsä vatsassani. Ryhdistäydyn saman tien.
Hän ajaa eteeni pysähtyäkseen siihen ja ottaakseen kypärän pois päästään. Hymyilen hänelle ja kiitän aurinkoa siitä, että saamme vihdoin kohdata ja siitä, että hän hymyilee takaisin.
Siristän silmiäni ja tervehdin lyhyesti. Hän vastaa ja vilkaisee pikaisesti ympärilleen. Ikioma aurinkoni, päivänpaisteeni… Hän siirtää katseensa takaisin minuun ja sanoo jotain, mikä todistaa, ettei hän ole muuttunut miksikään, ei mieltymyksiltään, ei tavoiltaan, ei tyyliltään..: ”Nyt maistus toffee macchiato.”
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo sinun tekstisi vaikutti todella mukavalta ja leppoisalta, ihana lukea ja mietiskellä tulevaa kesää, jatka samaan malliin. Mutta yhdestä asiasta haluaisin mainita. Äläkä ota tätä itseesi, aikomukseni ei ole saarnata, pikemminkin auttaa ja antaa sinulle miettimistä ulkopuolisen näkökulmasta: Kieliopin kanssa kannattaa aina olla tarkkana, se vaikuttaa aina osaltansa asiaan. Tiedetään, tiedetään, ei sitä aina jaksa panostaa. On sitä itsekin tullut tehtyä monenlaisia kyhäelmiä ja aineita koulussa, ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tekopyhät paapattajat, jotka valittavat mitättömistä pikkuasioista. Mutta usko pois, fiilis on mahtava kun huomaa saaneensa aikaan sekä sisällöltään että kieleltään upeaa tekstiä, olkoon vaikka töherrysvihkoon tai koulun tärkeään aineeseen. joten jatka ihmeessä kirjoittamista, älä anna kipinän hiipua, ja nauti oivaltamisen iloista sekä sisällön että mielettömien kielijippojen saralla!
Pakko kysyä... mitkä kielioppivirheet pisti silmään?
No ei sinulla niitä kielioppivirheitä paljon ollut, mutta tämän yhden, hyvin yleisen virheen huomasin heti. Siitä puhutaan enemmän lukiossa ((tai ammattikoulussa, en tiedä amiksen äidinkielestä, itse olen lukiossa)en tiedä ikääsi,mutta eipä tuo haittaa...),mutta kerronpa tässä. Virheesi on siis rektiovirhe. Lauseessasi "Saapuisipa hän nopeasti… Alan miettimään kesäbiisejä..." se löytyy tuosta alan miettimään. Oikea tapa on siis alan miettiä. Ensin sitä miettii että miten niin, ei se noin mene, mutta sitten kun hetken pohtii niin huomaa että oikea versio kuulostaa paremmalta. Puhekielen yleistyminen aiheuttaa aina vaan enemmän kielioppivirheitä.
Ja ihan vaan ystävän vinkkinä, kannattaa katsoa voisiko jonkun pilkun, pisteen tai muun välimerkin korvata esim. puolipisteellä. Se vasta onkin kätevä tapaus, sillä pääsee eroon armottomasta mietinnästä: "mitä mä tähän laitan, ei pilkkuja voi joka paikkaan kylvää, toihan näyttää ihan tyhmältä..."
Ja niin kuin otsikkokin ketoo, taas sitä mennään. Olen kova tyttö kertomaan mielipiteeni pitkästi ja ehkä ärsyttävästi, älä välitä. Olit vain seuraava uhri...=D Jos et ole vielä lukiossa tai ammattikoulussa, voit vaikka yrittää lainata jostain näiden korkeamman asteen opinahjojen kielioppikirjoja, niistä saa hyviä vinkkejä orastavalle kirjailijan uralle, eivätkä ne ole sen vaikeampia kuin esim. yläasteenkaan kirjat.
Pakko vielä korostaa ettei tarkoitus ollut tyrmätä tai tuomita tekstiäsi. Halusin vaan kertoa pari asiaa, mitä kirjoittaja ei itse välttämättä huomaa. Itse ainakin pidän kommenttien saamisesta, siitä voi saada paljonkin irti.
Ihan luettava tarina, kerronta piti mukanaan.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä kesäinen 8
T. Sherlokki
Heh... Kirjoitan aina tyyliin "alan miettimään", vaikka olen siitä miljoonat kerrat kuullutkin. Ei vaan iskostu päähän, ei niin millään..
Ja puolipisteitä on koulussa opetettu käyttämään sästeliäästi, eli laittamaan vain silloin, kun piste tai pilkku ei missään nimessä käy. Äikänmaikka on useammin kuin usein poistellut aineista puolipisteitä...
Selityksien maailmanmestari. Keksii jokaiselle virheelleen varmasti selityksen.. =P ei vainen.
Ja siihen ikään vielä sanon, että olen siis ysillä vasta, lukioon syksyllä menossa.