Luin äsken ketjua tuossa alla - sitä, jossa keskusteltiin ruotsalaistutkimuksesta. Heräsi kysymys, mitä tapahtui päivähoidossa olleille lapsille täällä Suomessa.
Useammassakin kirjoituksessa polleat kotiäidit kerskuivat kilvan jälkikasvunsa erinomaisuudella: kuka oli kotikasvatuksen jäljiltä ihan insinööri, kuka puolestaan jopa valtakunnallisesti menestynyt harrastuksessaan jne. Onnellisiakin olivat, ja kilttejä ja ystävällisempiä kuin muut lapset lähiseudun leikkipuistossa.
Mitä ihmettä tapahtui päiväkodissa kasvatetuille? Tuliko heistä hirviöitä? Vai eikö heidän vanhempiensa tarvitse puolustella valintaansa kehumalla lapsiaan?
Useammassakin kirjoituksessa polleat kotiäidit kerskuivat kilvan jälkikasvunsa erinomaisuudella: kuka oli kotikasvatuksen jäljiltä ihan insinööri, kuka puolestaan jopa valtakunnallisesti menestynyt harrastuksessaan jne. Onnellisiakin olivat, ja kilttejä ja ystävällisempiä kuin muut lapset lähiseudun leikkipuistossa.
Mitä ihmettä tapahtui päiväkodissa kasvatetuille? Tuliko heistä hirviöitä? Vai eikö heidän vanhempiensa tarvitse puolustella valintaansa kehumalla lapsiaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuli luihu, syrjäänvetäytyvä, varasteleva, nyt parikymppisenä pari tuomiota saanut.
Kotona oli hyvä olla, päiväkoti kuin natsien leiri, huutavia ämmiä, löivät, söivät, lihavia jotka ei edes kiinni saanut, juoruakkoja koko sakki.
Ehkä liikaa samaistuin noihin päiväkotitanttoihin, nyt olen palannut taas kotiin, se on yhtä hyvä paikka kuin silloin ennenkin.
Huolestuneena olen täällä kirjoituksia lukenut, moni lapsi joutuu vielä nykyäänkin kärsimään päiväkodeissa, jotka eivät suinkaan ole lapsia varten suunniteltu, vaan työpaikoiksi syrjäytyneille/niille jotka muualta eivät töitä saa.
Moni kaveri on kokenut päiväkotihoidot samalla tavoin, uskokaa jo, tuo hoitomuoto ei sovi jokaiselle.
tuon työpaikan syrjäytyneille? Oma lapsuutesi on varmasti ollut ankea, koska tulos on tuollainen, mutta älä yleistä äläkä vääristele.
kyllä päiväkodeissa työskentelee ammattihenkilökunta eikä mitään syrjäytyneitä (kirjoituksesi perusteella sinulle on tainnut käydä). Luulenpä että kohdallasi kehityksen tulos johtuu ennemminkin kotioloista (kuvastaa jo kirjoituksesta) kuin päiväkotihoidosta. Mulla on kaksi muksua, jotka molemmat olleet päiväkotihoidossa ja hyvin ovat elämässä menestyneet, vieläkin todella hyvät välit hoitajiin. Kirjoituksestasi kuvastaa katkeruus jostain aivan muusta ja luulen sen viittaavan kotioloihisi.
mutta itse olin päiväkodissa työharjoittelussa yhdeksännellä luokalla. Se oli harjoittelupaikka, johon ei kukaan halunnut, joten kolme määrättiin. Siellä oli silloin siis kolme vastentahtoista koululaista, kaksi työvoimatoimiston pakkotyöllistettyä (ei lastenhoitoalalla ollutta) ja muutama hoitaja.
Lapset eivät saaneet leikkiä juurikaan mitään, koska kaikki leikit olivat vaarallisia. Hoitajat juttelivat keskenään, eivätkä leikkineet lasten kanssa. Lapsia ei pidetty sylissä (ei saanut, voi vaikka pudota). Joskus meitä harjoittelijoita laitettiin lukemaan tuntikausiksi kirjoja lapsille, jotka eivät olisi jaksaneet kuunnella.
Kyllä päiväkodit saattavat jossain olla ihan ok ja isommille lapsille muutenkin voivat olla hyvä vaihtoehto, mutten kyllä laittaisi alle esikouluikäisiäni sellaiseen ikinä. Olin todella järkyttynyt.
Lapsen tulevaisuuteen vaikuttaa aivan hitosti se, millaisessa sosioekonomisessa asemassa vanhemmat ovat. Ja keskimäärin päiväkotilasten vanhemmat ovat paremmin koulutettuja ja paremmin palkattuja kuin kotivanhemmat. Tästä syntyy helposti se yhtälö, että KESKIMÄÄRIN he todennäköisesti ovat ainakin koulutuksen ja ammatinvalinnan puolesta pärjänneet paremmin kuin kotihoitolapset. Näinhän oli tässä ruotsalaistutkimuksessakin - pystyivät jopa määrittelemään itsensä onnellisiksi yleensä elämäänsä.
Minä olen kotihoitolapsi ja minun lapsi on päivähoidossa. Voin kyllä kertoa tällä vertailuaineistolla, että päiväkoti antaa nykyiseen maailmaan paremmat eväät kuin kotihoito.
Olen kotihoitolapsi ajalta ( siis 70-luvulta )jolloin tavallinen keskiluokkainen perhe pystyi palkkaamaan kotiin lastenhoitajan. Ja ihan menestyvä on tullut. Eräs ystäväni ei ole ollut päivääkään minkäänlaisessa hoidossa ja hänestä tuli erittäin menestynyt, avainhenkilöitä isossa tunnetussa firmassa.
Hankala verrata tätä päivähoitoasiaa tämän päivän tilanteeseen, päiväkotihoito on yleistynyt voimakkaasti vasta 80-luvun lopusta, ryhmäkoot suurentuneet, ja vanhempien työpäivät pidentyneet. En tiedä täyttääkö sekään laadukkaan hoidon määritelmää jos lapsi tapaa vanhempiaan vain pari tuntia päivässä ja on lopunaikaa valveillaolostaan hälisevässä ryhmässä.
kyse ei ole siitä missä on kasvatettu ja kuinka kyse on ihan ihmisestä itsestään ja siitä omasta tiedonjanosta ja halusta!!
Itse kasvoin kotihoidossa rakastavasssa ja lämpimässä ja itsetuntoa tukevassa ja vahvistavassa ilmapiirissä mutta silti musta ei tullut mitään muuta kuin lähihoitaja vain, ei koulukiinostanut, olen enemmän käytännön ihminen sen myönnän....... kyllä....!! (=
että näin!
Päiväkotilapsistani tule toisesta lastenlääkäri ja toisesta tuotantotalouden diplomi-insinööri.
Ei se lapsuudessa saama hoito vaikuta niinkään ammattimenestykseen, kuin henkiseen hyvinvointiin. Paljon lääkäreitä ja insinöörejäkin loppuunpalaneina ja terapian tarpeessa. Taustalla epävarma ja osin turvaton lapsuus.
Ja hyvä, että olin. Olin energinen ja kaipasin seuraa ja olisin askarrellut ja laulanut vaikka kuinka paljon. Omat lapset olivat ensin pph:ssa, mutta siellä ei ollut mahd. järjestää tarpeeksi toimintaa ja siirsin päiväkotiin. Nyt molemmat lapset tyytyväisiä.
Tänäänkin oli asiantuntijan (lastenpsykiatrian professori Terttu Arajärvi) hyvä ja asiallinen kirjoitus siitä, että hoitomuodoista keskutelu on toissijaista - tärkeintä lapselle on turvallinen aikuissuhde. Mikään hoitomuoto ei lasta pilaa, vanhemmat kyllä voivat sen tehdä hotomuodosta riippumatta.
Minut on kasvatettu kotona kouluikään asti, kun taas mieheni on ollut hoidossa puolivuotiaasta lähtien. Vaan eipä ole kummallekaan koitunut valinnoista traumoja tai jälkeenjääneisyyttä ;) Mikään tutkimus ei vahvista sitä, että ainoa oikea paikka lapselle olisi kotona. Mutta sen tutkimukset kyllä vahvistavat, että läsnäolon laadulla on merkitystä. Enkä puhu nyt mistään elämysmatkailusta lapsen kanssa, vaan ihan siitä, jaksavatko vanhemmat (tai lapselle muut läheiset aikuiset) olla aidosti kiinnostuneita lapsesta ja osoittaa hänelle rajoja ja rakkautta.
Olen samaa mieltä kanssasi. Olen vaan pohtinut, miten ihmeessä tämä aikuisen riittävä läsnäolo saavutetaan nykyisillä ryhmäkokonormeilla päiväkodeissa - vaikka ryhmäkokoa ei ylitettäisikään? Jokainen joka lasten kanssa on viettänyt aikaa tietää hyvin mitä kiirettä ja vipinää se aikuisen mittakaavassa on. Jos on yksi aikuinen ja 7 lasta, niin kuinka kummassa näiden lasten tarpeisiin vastataan? Silloin ennen, päiväkodeissa oli pienemmät ryhmäkoot, silloin kun meidän ikäiset olivat lastentarhassa. Vanhempiemme työaikakin oli lyhyempi.
Työpäivä on lapselle pitkä. Miten kehittyy lapsen keskittymiskyky kun päivästä vietetään 8-10h isossa ryhmässä? Koulun aloittavista lapsista todella suurella osalla on nykyisin merkittäviä ongelmia keskittymiskyvyn suhteen, se prosentti oli erään tutkimuksen mukaan todella huima - muistaakseni jotain viidenneksen luokkaa ikäluokasta.
"Mitä ihmettä tapahtui päiväkodissa kasvatetuille?"
No eikös niistä pitänyt tutkimustenkin mukaan tulla suurella todennäköisyydellä elämässä hyvin pärjääviä aikuisia ;)
"Tuliko heistä hirviöitä?"
Varmaan osasta tuli niitäkin, aivan kuten osasta kotihoidossa olleistakin on kautta aikojen tullut.
Onneksi kuitenkin valtaosasta kasvaa onnellisia, tasapainoisia aikuisia =)
"Vai eikö heidän vanhempiensa tarvitse puolustella valintaansa kehumalla lapsiaan?"
Ehkä näinkin. Ainakaan niiden ei tarvitse pitää melua, joilla on vahva tunne siitä, että ovat tehneet elämässä yleensäkin oikeita valintoja. Epäröivät älähtävät ja yrittävät nostaa omaa asemaansa painamalla alas muita.
Onko se pois päiväkotilapselta, jos kotonakin olleista tulee pärjääjiä? Onko se toisten painamista, jos kertoo, että oma valinta on tuottanut tulosta? Epävarmuuttako? Minä en saanut tuollaista käsitystä alla olevasta keskustelusta.