Meidän rivarinaapurina asuu viherpipertäjäperhe, joka ei pidä nelivuotiaalle pojalleen mitään kuria! Kun akka on penskansa kanssa pihalla, kakara möykkää kuin elukka ja öykkäröi muille penskoille.
Minä kun yritän ottaa vähän hämärähyssyä iltapäivällä töiden jälkeen, niin eiköhän naapurin kävelevä megafoni käy möykkäämään makkarin edessä!
Olen sanonut asiasta pirtanauhaäidille, mutta hän vain toteaa, että "Lapsella on kantava ääni". Tekisi mieli sanoa, että onneksi lapsella ei ole kantava äiti, kun muuten pihalla olisi pian kaksi melukonetta.
Sitten jos yritän sanoa, että eikö se tottele vanhempiaan, niin sanotaan: "Voi, meidän pojalla on niin valikoiva kuulo!"
Kun kyselee vähän enemmän niin käy ilmi, että oraanpurijat ihailevat Summerhillin kasvatusmenetelmiä. Otin selvää, mitä se on. Se tarkoittaa 60-luvun vapaata kasvatusta: ei rajoja lapselle! Kuvitelkaa! Ne ovat henkisestikin 60-lukulaisia 2000-luvulla! Ne ovat löytäneet sisäisen hippinsä! Että syö miestä!
Tiedoksi vielä niille näsäviisaille, jotka kirjoitustyylin perusteella leimaavat tän provoksi. Tämä ei ole sitä, vaan aidosta vit*tuksesta lähtenyt, kirjoitustyylille ja luonteelle en voi mitään.
Minä kun yritän ottaa vähän hämärähyssyä iltapäivällä töiden jälkeen, niin eiköhän naapurin kävelevä megafoni käy möykkäämään makkarin edessä!
Olen sanonut asiasta pirtanauhaäidille, mutta hän vain toteaa, että "Lapsella on kantava ääni". Tekisi mieli sanoa, että onneksi lapsella ei ole kantava äiti, kun muuten pihalla olisi pian kaksi melukonetta.
Sitten jos yritän sanoa, että eikö se tottele vanhempiaan, niin sanotaan: "Voi, meidän pojalla on niin valikoiva kuulo!"
Kun kyselee vähän enemmän niin käy ilmi, että oraanpurijat ihailevat Summerhillin kasvatusmenetelmiä. Otin selvää, mitä se on. Se tarkoittaa 60-luvun vapaata kasvatusta: ei rajoja lapselle! Kuvitelkaa! Ne ovat henkisestikin 60-lukulaisia 2000-luvulla! Ne ovat löytäneet sisäisen hippinsä! Että syö miestä!
Tiedoksi vielä niille näsäviisaille, jotka kirjoitustyylin perusteella leimaavat tän provoksi. Tämä ei ole sitä, vaan aidosta vit*tuksesta lähtenyt, kirjoitustyylille ja luonteelle en voi mitään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käyppä joskus siinä lähellä ja ärähä oikein kunnolla ja sotilaallisesti HILIAA!, napsautat sormia "naps", osoitat penikkaa etusormella ja katot vihaisella katseella suoraan silmiin.
Siskoni lapset ei meinaa millään uskoa häntä, mutta meikeläistä uskovat, minun ei tarvitse kuin katsoa vihaisesti ;)
Oon kyllä sotilasarvoltani alikessu, mutta eihän sitä voi lähteä penikkaa käskyttämään kun ei sen äiti ymmärrä kasvatuksesta mitään! Tätä hippityttöä pitäis pikemminkin kouluttaa, että ymmärtäis kurin ja järjestyksen päälle!
kalua, annan kaikkien asioiden olla rempallaan, etkö ole nähnyt miestäni ? joko ymmärrät ?
puute mut tekee välinpitämättömäksi, tee jotain naapuri nyt kun tiedät syyn, niin taatusti saadaan kuri perheelleni.
Tosta tuli mieleeni juttu kun poikani oli vielä päiväkoti-ikäinen.Päiväkodissa oli poika joka kiusasi kaikkia muita lapsia.Ja tietysti pojan ja pojan vanhempien kanssa oli puhuttu siitä,mutta ei tehonnut.Ja sen tietää mitä tapahtuu jos vielä vieras menisi siihen puuttumaan,hoitajat olivat neuvottomia tilanteen edessä.No minun poika alkoi jo kieltäytyä menemästä hoitoon,silloin puutuin minä asiaan.Kun olin hakemassa poikaani päiväkodin pihalta,näin sen kiusaaja pojan ja menin hänen luokseen,ja sanoin hänelle napakasti muiden kuulematta"JOS ET LOPETA TOISTEN KIUSAAMISTA,NOSTAN SINUT HUOMENNA KORVISTA SEINÄLLE JA PYSYT SIELLÄ VARMASTI"!
Mitäs sitten tapahtui,kiusaaminen loppui ,mutta siitä päivästä eteenpäin kun menin poikaani hakemaan,juoksi tämä poika aina ensimmäisenä minua vastaan,emmekä suinkaan olleet vihamiehiä..Ja olen pitänyt tähän päivään asti sen mielessä että vaikka olisi naapurin lapsi aion sanoa jos tarvetta ilmenee..Mitä siitä tulee jos lapset määräävät tahdin jo taaperoiässä..
Kun kyykistelet siellä kasvimaallasi, istahda jonkun körmyporkkanan päälle! Jo homma hoituu itsestään!!! Luulisi sinulla olevan itselläsikin sen verran mielikuvitusta?!
Minun esikoiseni varsinkin kuului naapurin poikasi kanssa samaan kastiin: kamala kakara. En tiedä miten siitä sellainen tuli, molemmat vanhemmat, niin minä kuin hänen isänsäkin ollaan kuuleman mukaan oltu hiljaisia nyssyköitä lapsena. Poikani oli sellainen pienenä, että kun katsoin häntä yksin leikkimässä pihalla, niin koko ajan hänen suunsa kävi. Ja ääni oli...hmmmmm, no "kantava". Äänen kantavuus on sukuvika. Olen aina hävennyt sitä isäni sukulaisissa ja isässäni. Itsessäni en ole sitä huomannut, mutta lapsessani kyllä.
Kovapäinenkin poika oli. Isoisänsä ja isänsä yrittivät karjumis ja luunappi -taktiikkaa, mutta poikahan vain nauroi heitä...ja karjuminen kärsi heti inflaation. Minä olin ainoa, jota lapsi uskoi sen mitä uskoi. Otin aina kiinni ja estin tekemästä niin.
Se mitä tahdon sanoa, on se....että kauhukakaroistakin tulee ihmisiä. Niin on minun pojastanikin tullut. Hän on nyt mitä rauhallisin lukiolainen, ei juo, ei polta, oikein mallipoju. Tiedän, että hänestä on on ollut naapureillekin harmia, vaikka parhaani yritin. Mutta onneksi naapurit vielä tervehtivät poikaani ja hän heitä.
Ymmärrän tunteesi.itse aivan ahdistun nykyään, kun näen oikein vilkkaan lapsen. Toivottavasti saan rauhallisia lapsenlapsia, jos saan : )
Mutta hei, sinähän sentää yritit kasvattaa (tai opastaa/ojentaa?) lastasi. Yksilön ominaisuuksille ei mitään voi, mutta yhteiskuntaan voidaan edes yrittää sopeuttaa, ja opettaa muiden huomioimista. Mutta kun niin saamarin monet vanhemmat eivät tee mitään. Lapsista on tehty puolijumalia. Ennen oli toisin.
En moitikkaan, eikä poikani ollut koskaan mikään siinä mielessä luonnehäiriöinen, että olisi kiusannut ketään. Hän vain oli saanut ylivilkkaat geenit. ollapa sellaisen äiti. Jo kaikki sukulaisten huomauttelut: "onkohan se ylivilkas, pitäisikö viedä lääkäriin jne.". Tiesin kyllä, keneen hän oli tullut, ilmeisesti isääni. Isäni lempipoika hän olikin, näki itsensä siinä pikku riiviössä : )
Toinen poikani oli sellainen normaalin vilkas. Muistan kuinka ajattelin, että "näitä" kestäisi olla 2 tai 3, niin menisi samalla vaivalla ja väsymyksellä kuin eka poika.
Tahdon vain sanoa, että jokainen lapsi on erilainen, ja teillä joilla ei näitä menopelejä ole itsellänne ollut, ette tiedä mistä on kysymys. Veljellänikin oli niin rauhalliset lapset, että nököttivät rivissä penkillä (mummolassa). Hyvähän sellaisen on kehuskella kasvatustaidoillaan : ))...että kyllä ne lapset tottelee jne....heh, heh....se on kiinni vähän tapauksesta.
Mutta nyt on kaikki hyvin, poikani on rauhoittunut ...16v. koettakaa kestää näitäkin kersoja. Kestin minäkin vaikka koko suku sääli: "no, onhan se onneksi terve kumminkin".
Kyllä! Minun vanhempani olivat tiukkoja vanhan kansan kasvattajia. Sain vitsaa aina kun aihetta oli, en koskaan ajattelemattomuuden tai vahingon, vaan tahallisen ilkeyden takia. Silloin kirveli, mutta nyt kiitän vanhempiani. He tiesivät paremmin kuin kasvatuksen trendipellet.
Eikun sori. Huomasin juuri, että neuvoni olisi ilman mitään tulkinnanvaraa sisältänyt rikokseen ja väkivaltaan yllyttämistä. Mutta se oli tosiaan ainoa neuvo, joka tuli mieleen.
Tiedoksi vaan, nykyajan kakarat kasvatetaan silleen. On kasvatettu kait jo parikymmentä vuotta. Alkaa näkyä esim. siinä että nuorilla on paljon maksuhäiriöitä = eivät hallitse rahankäyttöään. Eli ole huoleti. Vapaan kasvatuksen tulos eli tuo kersa tulee maksamaan ja kalliisti. Eihän se lapsen syy tietenkään ole, vanhemmathan sen kasvattavat, mutta vanhemmat sitten siivoavat kantavan äänen jälkiä vielä sen aikuistuttuakin.
Mitä kersan öykkäröintiin tulee, jos ei vanhemmat kasvata niin yhteiskunta kasvattaa. Voit aivan huoletta komennella sitä jos on aihetta. Muiden lasten vanhemmat voivat myös komennella ja kieltää kiusaamasta heidän kullanmurujaan. Kyllä yhteisöissä joku kuri ja järjestys on oltava? 16-v. eteenpäin sitä kasvattaa sitten poliisi.
Löytyiskö teiltä stereot joista voi soitella taatusti naapurin mieleistä musakkia hieman kovemmalla (ei yörauhan aikana kuitenkaan). Jos pyytävät voluumia pienemmälle, niin voitte vedota huonoon kuuloonne. Tai jos hyvin käy, ette edes "kuule" kun musiikista valitetaan. Kysytte vaan toistuvasti että "Mitä, ei kuule?!!!"
Ai että toi kasvatusko on ollut muotia parikymmentä vuotta? Ei ole! 80-luvulta asti on ihan päinvastoin painotettu rajojen laittamista, kun SITÄ ENNEN 60/ 70-lukujen hipit kasvattivat vapaasti. Kasvatus on kato aaltoliikettä: ensin tiukkaa, sitte vapaata, sitte taas tiukkaa jne. Sehän nyt ihmetyttääki, ku menossa on tiukempi kausi ja SILTI naapurit kasvattaa tulevaa nuorisorikollista ja narkkia!
Totta on, että kun olet asettunut johonkin kohtuullisen hintaiseen asuntoon ja saanut sen näyttämään jo kodiltasi, se ei välttämättä TUNNU KODILTASI. Naapuriksesi voi ilmaantua joku TOLLO jolta puuttuu kokonaan toisten huomioimiseen tarvittava AJATTELUKYKY. Vai älynpuutteestako lienee kysysmys. Itse olen saanut "kärsiä" seinänaapurimme juhlinnasta ja kahden kakaran metelistä. Nyt kun kersat ovat kouluikäisiä, he ovat keksineet ryhtyä ohimennen rimpauttelemaan ovikelloamme, sitten töminälllä pihalle. Satuin eilen bongaamaan ko. pariskunnan tyttären (8v?) itse teossa. Ei muuta, kuin että turhauttaa availla ovea tyhjösille!!! Mitähän tulisi tehdä, naapurimme kun eivät ole itsekään ihan aikuisen tavoin käyttäytyviä ja ajattelevia? Pitäisikö kokeilla ensin "hymy huulessa" ystävälliseen sävyyn kysäistä mukuloilta:"Oliko tädille jotain tärkeääkin asiaa?" Toisaalta oksettaa teeskentely, kun pennut tavallaan kerjäävät "verta nenästään". Jos asia ei korjaannu, voisi kai soittaa pentujen kouluun asiasta ja pyytää, että voisivat järkätä yleisen "teemapäivän, kuinka kohdella kanssaihmisiään" eli antaa rauha ja arvo sille tavalliselle työssä käyvälle ja lepoa tasrvitsevalle naapurille. Ehkä tuollainen "teemapäivä" olisi paikallaan myös niille vapaiden tuulien kasvattijillekin? Vanhemmistahan kaikki lähtee. Huom! Em. naapureideni kanssa olen tietoisesti välttänyt kontaktia, ettei "tulisi mitään skismaa". Toistaiseksi olen jaksanut. Saa nähdä kuinka kauan...