Noloja mokia

Haloo laittakaa ny jotai

Olet varmaan unohtanut tämän aloituksen, mutta vastaan tänne ennen kuin tulee jotain p*rvoja juttuja mitä yleensä vain täällä kertoillaan.

Meinasin kerran murtautau vahingossa vieraaseen autoon ajatuksissani. Olin ylittämässä tietä ja hän vain oli harvinaisen kohtelias, päästäen minut tien yli. Luulin sen olevan äitini joka oli tulossa hakemaan minua, joten keskellä tietä yritin avata ovea kunnes näin jonkun vieraan lapsen ikkunassa ja lähdin juoksemaan.
Onneksi se ovi oli kiinni, mutta en vieläkään tiedä mitäköhän kuljettaja ajatteli siitä mitä olin tekemässä. Menin vain jollain automatialla ja säikähdin koko tilannetta, käyttäytyen kuin olisin häiriintynyt.
Vieläkin nolottaa, etenkin koska auto ei ollut yhtään samannäköinen kuin äidin auto. Näen tapahtuman muistoissani kuin olisin painajaisessa ja kun dementia iskee niin tämä on tarina jonka kerron yhä uudestaan sekä taatusti viimeinen muisto mielessä juuri ennen kuin kuolen.

Jotenkin en vain osaa antaa anteeksi itselleni, että miten pystyin tekemään noin nolosti. Jos edes se auto olisi ollut saman näköinen, ehkä sitten se ei olisi niin paha moka... En tiedä oliko riittävän hyvä moka, mutta toivottavasti edes joku sai pienen myötähäpen tunteen niin en ole täysin yksin. xD