mikä auttais, kun ei oo ystävii ja kaverit ei välitä? on mulla yks hyvä kaveri, mutta se asuu 40 kilsan päässä musta ja sitte yks ystävä, joka asuu samassa kunnassa mut on eri koulussa, joten en nää sitä kun kerran kahessa kuukaudessa. Eikä sekään oo mun bestis... sillä on omat ympyrät, paitsi mä tunnen muutaman sen tutun/kaverin. sitte kaikki meiän luokkalaiset on niin typerii suurimman osan ajasta...!!!
kaikki jolla on vastaavii kokemuksii, kertokaa niistä! tai jos joku haluu muuten vaan kommentoida...
kaikki jolla on vastaavii kokemuksii, kertokaa niistä! tai jos joku haluu muuten vaan kommentoida...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koulussa mulla on ihan hyviä kavereita,mut vapaa-aikana kaikilla on joku parempi kaveri,ja olen usein kotona iltaisin...Olis mulla yks,joka suostuis olemaan miun kanssa,ja sen kanssa yleensä olenki,jos jonkun olen,sen kanssa on ihan kiva esim.käyttää koiria lenkeillä,mut sille ei voi puhuu mitään,koska tuntuu,et se ei oo kiinnostunu esim.pojista yhtään,eikä meillä ole paljonkaan yhteisiä puheenaiheita.Kun ei muakaan aina huvittais puhua koirista sen kanssa!
Kavereiden kanssa oon aika puhelias,mutta vieraampien ihmisten kanssa tas hiljainen ja ujo.Oon 14v.
No en nyt ihan ole kohtalotoveri, mutta melkein. Luokkalaiset ovat typeriä, ylpeitä ja epäluotettavia. Tosiystäviä on kyllä sitten, mutta eri kouluissa. Nään niitä silti aina perjantaisin, että sikäli asiani ovat ihan hyvin.
..olla sun kaweli!
Inhottaa ruikuttaa, mutta teenpä sen silti.
Olisikohan ollut viidennellä tai kuudennella, kun minulla oli kaksi todella hyvää ystävää. Sanotaan nyt vaikka Piia ja Noora. Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Sitten jossain vaiheessa aloin tuntea itseni ulkopuoliseksi. Tuntui että he pitivät toisistaan enemmän kuin minusta. Minun ja Piian välit alkoivat kiristyä. Hänen sanomisensa ärsyttivät minua ja saatoimme tiuskia toisillemme. Eräänä amuuna hän vain lakkasi pitämästä yhteyttä meihin.
Sen päivän jälkeen olen vaihtanut Piian kanssa tuskin kymmentä sanaa. Hän vain vaihtoi ystäväpiiriään mitään sanomatta. Nooran kanssa hän saattoi joskus jutella, mutta tuntui että minua hän vihasi. En edes yrittänyt korjata välejämme. En vain kehdannut mennä puhumaan hänelle. Oli kulunut jo aikaa kun Noora kysyi asiasta Piialta. Hän sanoi, ettei ollut suuttunut mistään, alkoi vain liikkua enemmän niiden toisten kanssa.
Nyt siitä on jo neljä vuotta, eikä minulla sen jälken ole ollut yhtä hyvää ystävyyssuhdetta (sitä ennenkin vain yksi, ja sen pilaamisesta olen nykyään äärettömän pahoillani). Noora ja minä olemme tuskin koskaan yhdessä. Hän löysi uusia ystäviä ylä-asteella ja minä jotenkin vain roikun perässä. Joskus ryven itsesäälissä ja suren kurjaa kohtaloani ilman hyviä ystäviä, tai edes yhtä jolle voisi tosissaan puhua. Mutta tiedän, että joskus asiat tulevat olemaan paremmin. Nyt elän odotellen sitä päivää.
missä päin sä asut? se on kyl rankkaa jos ei oo ystävii.tiiän sen vaik en oo paljoo joutunukkaa olla ilman kamui.koita vaa pärjätä ja mennä juttelee muille