Puol vuotta sit alko korvassa soimaan ja kovaa soikin. Aluks se ei juuri haitannut ku ajattelin et ohimenevää, parin kolmen kuukauden päästä tuntu jo et ihan ku alkais tottuu siihen. Ei sitä sillain ajatellu jostain syystä. Mä tiedän et tää mun juttu ei oo hiljaisimmasta päästä.
Viime aikoina on taas tuntunu pahemmalta. Itse asiassa mitä enemmän siitä kaivaa tietoa, niin sitä enemmän sitä ajattelee ja sitä enemmän sitä stressaa ja sitä enemmän se kuuluu ja häiritsee...= oravanpyörä
Aiemmassa ketjussa joku mainitsi että tuntuu että pahenee kun käy täällä lukemassa muiden surullisia juttuja. Mulla on samat tuntemukset. Tää ei oo ollenkaan piristävää, siksipä yritän vain elää mahdollisimman normaalia elämää.
VINKKI: Kun tuntuu tosi pahalta,täytyy yrittää vaan ajatella positiivisesti. Ajattele mitä kaikkia sairauksia ihmisillä voi olla. Jollain syöpä, kasvain tai HIV jne. Mä tiedän et ei oo helppoo ajatella niin, mut ei niilläkään varmaan oon helppoo. Ne ajattelee et meillä nyt vaan kuuluu ääni päästä, mut niillä itsellään on tappava tauti.
Voit myös ajatella että köyhissä maissa missä nälänhätä yms, ihmisillä voi olla asiat niin hunosti että ei oo ruokaa, juomaa asuntoa, ystäviä tai perhettä. Mä oon ihan varma et jossain Afrikassakin on miljoonia ihmisiä jotka antais mitä vaan jos niiden ainoo ongelma olis korvan soiminen.
Hoito?:
On masentavaa lukea artikkeleita että ainoo hoitokeino on tottuminen. Se on kuitenkin varmaan ihan mahdollista, enkä usko että se soiminen enää haittaisi niin pahasti jos siihen joskus tottuisi. Ajatellaanpa aikaa jolloin ei soinut. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä kun oli hiljaista, kun siihen oli vuosien saatossa tottunut. Jos ihmisellä vaikka olisi syntyessään korvien soimista, tuskin sekään olisi mitään ihmeellistä että hiljaisena hetkenä korvat soi kovaa. Uskon että kaikkeen tottuu. Kun on tottunut hiljaisuuteen, niin miksi ei tottuisi äänekkyyteenkin?
POSITIIVISTA?
Onko mitään positiivasta seurannut korvien soimisesta?
Itselläni olen huomannut että nykyään arvostan paljon enemmän että minulla on taito kuulla ääniä.
Mikä kuulostaakaan paremmalta kuin laineiden liplatus venettä vasten tai luonnosta kuuluvat äänet, linnut,eläimet jne. Vastaaviin ääniin tuskin edes reagoisin mitenkään jos ei olisi korvien soimista alkanut. En tarkoita ettenkö kaipaisi paluuta vanhaan aikaan, mutta enemmän arvostan kuulemisen taitoa.
Pikkuhiljaa kesä tekee tuloaan, ei kannata masentua liioin. Paistaa se aurinko risukasaankin.
Odotan oikein innolla että ilmat lämpenee niin että voi pitää kotona ikkunoita auki ja elämän äänet suorastaan tunkeutuvat kotiini. Ei tarvitse kökkiä keinotekoisessa(tv/radio)äänimaailmassa.
Mä tiedän et tää on jonkun mielestä ihan bull shittia, mut monella varmaan on samanlaisi ajatuksia.?
Viime aikoina on taas tuntunu pahemmalta. Itse asiassa mitä enemmän siitä kaivaa tietoa, niin sitä enemmän sitä ajattelee ja sitä enemmän sitä stressaa ja sitä enemmän se kuuluu ja häiritsee...= oravanpyörä
Aiemmassa ketjussa joku mainitsi että tuntuu että pahenee kun käy täällä lukemassa muiden surullisia juttuja. Mulla on samat tuntemukset. Tää ei oo ollenkaan piristävää, siksipä yritän vain elää mahdollisimman normaalia elämää.
VINKKI: Kun tuntuu tosi pahalta,täytyy yrittää vaan ajatella positiivisesti. Ajattele mitä kaikkia sairauksia ihmisillä voi olla. Jollain syöpä, kasvain tai HIV jne. Mä tiedän et ei oo helppoo ajatella niin, mut ei niilläkään varmaan oon helppoo. Ne ajattelee et meillä nyt vaan kuuluu ääni päästä, mut niillä itsellään on tappava tauti.
Voit myös ajatella että köyhissä maissa missä nälänhätä yms, ihmisillä voi olla asiat niin hunosti että ei oo ruokaa, juomaa asuntoa, ystäviä tai perhettä. Mä oon ihan varma et jossain Afrikassakin on miljoonia ihmisiä jotka antais mitä vaan jos niiden ainoo ongelma olis korvan soiminen.
Hoito?:
On masentavaa lukea artikkeleita että ainoo hoitokeino on tottuminen. Se on kuitenkin varmaan ihan mahdollista, enkä usko että se soiminen enää haittaisi niin pahasti jos siihen joskus tottuisi. Ajatellaanpa aikaa jolloin ei soinut. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä kun oli hiljaista, kun siihen oli vuosien saatossa tottunut. Jos ihmisellä vaikka olisi syntyessään korvien soimista, tuskin sekään olisi mitään ihmeellistä että hiljaisena hetkenä korvat soi kovaa. Uskon että kaikkeen tottuu. Kun on tottunut hiljaisuuteen, niin miksi ei tottuisi äänekkyyteenkin?
POSITIIVISTA?
Onko mitään positiivasta seurannut korvien soimisesta?
Itselläni olen huomannut että nykyään arvostan paljon enemmän että minulla on taito kuulla ääniä.
Mikä kuulostaakaan paremmalta kuin laineiden liplatus venettä vasten tai luonnosta kuuluvat äänet, linnut,eläimet jne. Vastaaviin ääniin tuskin edes reagoisin mitenkään jos ei olisi korvien soimista alkanut. En tarkoita ettenkö kaipaisi paluuta vanhaan aikaan, mutta enemmän arvostan kuulemisen taitoa.
Pikkuhiljaa kesä tekee tuloaan, ei kannata masentua liioin. Paistaa se aurinko risukasaankin.
Odotan oikein innolla että ilmat lämpenee niin että voi pitää kotona ikkunoita auki ja elämän äänet suorastaan tunkeutuvat kotiini. Ei tarvitse kökkiä keinotekoisessa(tv/radio)äänimaailmassa.
Mä tiedän et tää on jonkun mielestä ihan bull shittia, mut monella varmaan on samanlaisi ajatuksia.?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juups, kyllä se sellainen juttu on että nyt arvostaa enemmän ääniä, joita ei ennen välttämättä noteerannut.
Vituttaa kyllä tämä korvien soiminen, koska joskus tuntuu että ei kestä enää.
Mutta, parempi olla ajattelematta asiaa ja lähtemättä minnekään meluisaan paikkaan varautumatta.
Tsemppiä ja aurinkoa elämään!
uutena vuotena pommi pamahti korvan vieres ja nyt korva on vinkunut yli 3 vuotta. puolivuotta vinku aika kovaa mut nyt sitä ei ees oikee huomaa paitsi silloin kun menee nukkumaan eikä se enää silloinkaa haittaa yhtään. tuntuu ihan siltä et siinä korvassa olis kuulo parantunu