Minulla on 15v. poika, jolle näköjään nyt on alkanut murrosikä tai sanotaan ehkä pahin vaihe...en tiedä.
Murkkuikäänhän tietysti liittyy usein se, että nuori haluaa olla paljon yksin, ainakin muistan omalta kohdaltani ja äiti ja isä oli ihan p....ja, mutta olen siitä huolissani, kun hän on hirveästi omassa huoneessaan..olen pyytänyt häntä tulemaan meidän kanssa olohuoneeseen katsomaan telkkaria, juttelemaan jne., mutta ei, oma huone on paras.
Siellä hän istuu koneella, eikä siinä tietty mitään pahaa...koulunsa hän hoitaa hyvin, mutta olen huolissani kun hän on niin paljon yksin(en itse sentään murkkuikäisenä noin paljon yksin ollut)
Sitten kun menen jotain kysymään tai sanomaan, niin vastaus on joku äyskimistä tai sitten niinkuin antaa ymmärtää, että joo joo...mee jo pois.
Olisin kaivannut teiltä äidit/isät neuvoja, kommentteja!
Koska minulla ei ole kokemusta murrosikäisten lasten käyttäytymisestä, ensimmäinen lapsistani on nyt murrosiässä.
Murkkuikäänhän tietysti liittyy usein se, että nuori haluaa olla paljon yksin, ainakin muistan omalta kohdaltani ja äiti ja isä oli ihan p....ja, mutta olen siitä huolissani, kun hän on hirveästi omassa huoneessaan..olen pyytänyt häntä tulemaan meidän kanssa olohuoneeseen katsomaan telkkaria, juttelemaan jne., mutta ei, oma huone on paras.
Siellä hän istuu koneella, eikä siinä tietty mitään pahaa...koulunsa hän hoitaa hyvin, mutta olen huolissani kun hän on niin paljon yksin(en itse sentään murkkuikäisenä noin paljon yksin ollut)
Sitten kun menen jotain kysymään tai sanomaan, niin vastaus on joku äyskimistä tai sitten niinkuin antaa ymmärtää, että joo joo...mee jo pois.
Olisin kaivannut teiltä äidit/isät neuvoja, kommentteja!
Koska minulla ei ole kokemusta murrosikäisten lasten käyttäytymisestä, ensimmäinen lapsistani on nyt murrosiässä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oma murkkuni ainakin smanikäisenä sanoi, että hän haluaa olla rauhassa. Vastaukset oli samanlaisia ja esim. pitääkö aina tunkee mun huoneeseen? Eikö missään saa olla rauhassa?
Koneella oli paljon.
Yhteisiä hetkiä ei paljon ollut muulloin kuin ruokapöydässä.
Nyt on reilun vuoden vanhempi ja tulee useinkin seuraamme katsomaan televisiota.
Juttelee omista asioistaan, mutta vain omasta halustaan. Olen oppinut, että jos liikaa kyselee, niin ei tiedä mistään mitään.
Eli ei sun kannata olla huolissaan, vaihe menee ohi. Ole vaan aina läsnä, jos haluaa jutella tai tulla seuraan, mutta älä tyrkytä..
Hyvää kevättä!
olen täällä ennenkin puolustanut nuoren oikeutta kasvaa hiljaisuudessa. eikä yksin oleminen tarkoita, että olisi yksinäinen.
jos nuori hoitaa koulunsa eikä epäilyä esim. huumeisiin sortumisesta ole, niin anna olla itsekseen. kyllä ne seuraan tulee, kun yksinäisyys alkaa riittää.
sitä vain tarvitsee aikaa niellä kaiken ympäriltä tulevan informaation ja ristiriitaiset paineet kodin odotusten ja kaverien mielipiteiden välillä. ja pitää pystyä luomaan omat ajatukset. ei se metelissä onnistu eikä jatkuvassa meiningissä. hiljaisuutta se vaatii.
meillä homma hoituu pitkälti kuten teillä (tyttö 15v). vain sillä erotuksella, että kone on perheen yhteisissä tiloissa, joten koneella ollessa on oltava myös "seurassa".
Oon aina ihmetellyt näitä samanlaisia kysymyksiä, että miksi nuori "vetäytyy". Hei, kun kaikki on siinä omassa huoneessa! JA KUKA NE ON SINNE HANKKINUT? Helpoin tapa saada nuori on ottaa hänen huoneestaan jokin media pois. Takaan ja alleviivaan, että saat huomion.
Jos sinulla ei ole tuon ison kollin kanssa sääntöjä, esim. roskis, tiskikone tai omat vaatteet pesukoneeseen, niin äiti tekee, voin sanoa sen kokemuksesta. Vaikka poikasi tuntuu "Isolta", niin Äiti on kai silti se , jos ei iskään uskalleta, turvataan.
Oot kai jo aikaisemmin pojalle duunannut...
Oma homma pitää tehdä, jaa poika kuriin, Hannes
Sinä varmaan omassa murkkuiässä vietit aikasi äidin ja isän kanssa?
Minä en ainakaan, ruokapöytä taisi olla se ainoa paikka, jossa pariin vuoteen nähtiin.
Mutta kunhan ikää tuli lisää, niin kyllä ne juttutuokiotkin kelpasivat.
Eikö se ole sama, kun esim. isä on koko ajan olohuoneen sohvalla katsomassa telkkaria, ainoa ero on ehkä siinä, jos huoneessa ei ole ovea.
omassa nuoruudessani oli se, että sain "hallita" koko omakotitalomme yläkertaa, jonne vanhempani eivät ikinä viitsineet/jaksaneet kiivetä. Isä oli päivät ja illat töissä - näimme sunnuntaisin ja vilaukselta lauantaisin. Äidin kanssa juttelin (riitelinkin) silloin kun sattui huvittamaan...
En ymmärrä mikä ihmeen tarve vanhemmilla on viettää lastensa kanssa joka ainoa sekunti ja valvoa heidän jokaista liikettään. En yhtään ihmettele, kun lapset saavat raivareita. Sitäpaitsi onhan vanhempienkin saatava joskus olla rauhassa. Olen sanonut myös omille lapsilleni, että kaipaan yksinäisyyttä (mieheni myös) miltei päivittäin. Lataan akkujani eikä se siis tarkoita sitä, etten rakastaisi heitä. Päinvastoin. Hermostuneena ei ainakaan jaksa rakastaa.
tässä mietin, että vanhin tyttäreni tarvitsi ehdottomasti oman tv:n että saisimme iltaisin olla mieheni kanssa kahdestaan :).
Meillä on sekä tietokone että telkkari olohuoneessa.
yhdistelmä 5-henkisessä perheessä.. Vähintään vanhemmat hermostuisivat telkkarin mölyssä koneella ollessaan...
Totuin järjestelyyn 10 vuotta sitten, kun asuttiin yksiössä. Koneella teen ihan "oikeita" töitä, ja töllö huutaa (enemmän tai vähemmän) vieressä.
15v. poika jolla samat "vinkeet". Tuskimpa kannattaa huolestua, en itse ainakaan ole siihen syytä nähnyt. Kannattaa tietysti vähän seurailla mitä sillä koneella tekee. Kaikkea nettimateriaalia ei lasten tarvitse katsella.
En huolestuisi tuosta, murrosiässä halutaan omaa rauhaa. Olen kuullut samanlaisia kommentteja; joo joo, mee pois... ja välillä suorastaan työnnetty ovesta ulos.
Olen antanut olla rauhassa. Mutta: olen pitänyt yllä myös yhteisiä hetkiä, ns. pakollisia. Esim. iltapala (tietysti kaikki ruokailut)on sellainen hetki, johon olen lapseni "vaatinut" sillä verukkeella, että vuorotellen laitamme sen.
Siinä sitten tulee selailtua keittokirjaa, että mitähän hyvää ja uutta nyt tehtäisiin. Ei ehkä varsinaisesti "keskustella", mutta ollaan yhdessä ja tehdään jotain. Ainahan siinä sitten tulee muutakin keskustelua...
Ja tietysti se läsnäolo. Eli silloin kun lapsesi haluaa keskustella, ole kuulolla ja tarkkana!! Kuuntele, ymmärrä, älä tuomitse.
Onko jokin mieliohjelma telkussa, mitä hän haluaa katsoa? Mitä tekin katsoisitte mielellänne? Meillä katsotaan yhdessä Agentti 86, kun se oli oman lapsuuden ohjelmia ja tuntuu iskevän tähän kakruunkin. Niitä voisi tutkiskella ja ehdottaa, että josko vaikka pannaria tehtäisiin ja yhdessä katottaisiin.
Vaikeeta oli mullakin ekan kanssa. Meni harjoitteluksi. Nyt toisen kanssa vähän helpompaa, kun ei ota enää niin paineita.
Ammattiauttajat neuvoivat aikoinaan, että hanki itsellesi harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Helpottavat. Ei tietenkään tarkoita sitä, ettetkö kuitenkin olisi tietoinen lapsesi toimista - niissä jutuissa kannattaa olla tarkkana.
Tsemppiä teille!!
minulla kanssa 15 vuotias poika. Hän oli lapsena vilkas ja puhelias. Ihan tuskastumseen asti lörpöttelijä. kun yläaste alkoi, tuli muutos kun napista painaen. ihan säikähdin, että mitä nyt tapahtui, muutos oli niin täydellisen totaalinen. Hän muuttui hiljaiseksi. oli sukulaisissa kylässä ja nyt tänään tuli serkuiltansa, ja siskokin viestitteli että oliko tällä kivaa ollenkaan, kun oli niin hiljainen. sanoin että ei se kotonakaan paljon puhu, että olen siihen jo tottunut , enkä kiinnitä siihen paljon edes huomiota. Kysyn asioista ja yritän jututella välillä, että huomaisin jos jokin painaa. Mutta kaikki tuntuu olevan ihan okei. annan tilaa, mutta olen silti läsnä ja kuuntelen jos poika tuntee siihen tarvetta. Ei silti "hyökkää", vaikka käyn hänen huoneessaan. ei ole ajamassa mua pois. mutta muuten ei asioistaan paljon lörpöttele, mikä on uutta muutaman vuoden takaiseen.