Kasvoit minussa,synnyit minussa?
Itkin, kun synnnytyskanavasta ulos
aloit tulla.
Synnytyspoltot avas ,auttoi.
Ensiparkaisus,oli musiikkia,
haihtui siinä kaikki kivut.
Rinnoilleni sinut sain,aloit suullas
hamuaan,etsit rintaa.
Siinäkö kaikki,vain synnyttää?
Runossaki meitä on kaks?
Sinä asut minussa,minä sinut synnnytin.
Tuska niin syvä,kyynelvirta,
kastui siinä sinunki vastasyntynyt pinta?
Synnyttyäs ,vasta sinua luin?
Mitä ,minkälainen on tämä runolaps?
Syntymänkö vain kokea saa?
Laps piiloon,pois,niinkuin joskus ennen?
Hävettiin vammaista lasta.
Nytkö pitäis näin tehdä?
Ei,ei minulla on seitsesämän lasta!
Surunportti avas tietä,
runolapsenki elämääni sain.
Itkin, kun synnnytyskanavasta ulos
aloit tulla.
Synnytyspoltot avas ,auttoi.
Ensiparkaisus,oli musiikkia,
haihtui siinä kaikki kivut.
Rinnoilleni sinut sain,aloit suullas
hamuaan,etsit rintaa.
Siinäkö kaikki,vain synnyttää?
Runossaki meitä on kaks?
Sinä asut minussa,minä sinut synnnytin.
Tuska niin syvä,kyynelvirta,
kastui siinä sinunki vastasyntynyt pinta?
Synnyttyäs ,vasta sinua luin?
Mitä ,minkälainen on tämä runolaps?
Syntymänkö vain kokea saa?
Laps piiloon,pois,niinkuin joskus ennen?
Hävettiin vammaista lasta.
Nytkö pitäis näin tehdä?
Ei,ei minulla on seitsesämän lasta!
Surunportti avas tietä,
runolapsenki elämääni sain.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Polttoja kokematon
kuvitella vain voi
runon synnyssäkin
hikikarpalot kai
otsaan kirpoaa.
Synnyttäminen jotaki niin suurta,
et ,sitä ei sanoiksi voi luoda?
Rakkaus kuitenki sekoittuu tuskaan,
uuuden syntyminen,syvintä koskee?
On uskottu niin paljon,
siinä ,äidin ja lapsen rakkaus kohtaa.
Rakkaus olet kauneinta,soit elämän,
niin monissa vaiheissa?
Kuin kukkakimppu käsissäni,värikäs?
Lapset,yksitellen käsistäni varisitte,
tyhjät käteni nyt,yhteen liitän.
Osku ,sinä rinnallani kuljet,taas
särkyy sisälläni,tyhjän käteni
ojennan.
Löytämisen iloa
tunsin uudelleen
säkeesi kohtasin
käsitin ajatuksesi
juoksusta pesueesi
maailmalle menneen
hämmästyin, tyhjän
kätesi ojennusta
mik´särkyi sisälläs
vaikk´ rinnallas oon.
Ilo ja suru ,molemmat purkautuu
kyynelinä.
Herkkyys ,tuntoaistit,aistii,kokee,
elämän tuomaa iloa ja tuskaa.
On jotain ,kuin perhosen siivet,
ei niitä voi koskee ne hajoo?
Hymy kasvaa,silämät loistaa,
oii,meillähän on ,kaarisiltaa?
Sanotaan tosiaan
"ilon hetket surun
tunnein maksetaan"
tai "itku pitkästä
ilosta", näinhän lie,
kaarisillalla hymyä,
naurua jaamme toinen
toisillemme, tunteeni
vain pakkautuu usein
ulos niitä en aina saa
Liisa ilon tie näytä
suudelmin korvaan sen.
Hymyn saat nousemaan,askelia
otan taas,kohti kaarisiltaa.
Työnnetään unelmien vaunuja,
jossa kasvaa rakastettava ,
runolaps,tai,niitähän onkin,kaks?
Hymyileviä kasvojas ihailen,silmiäs
katson ,niihin uin.
...nähdä hymysi livenä
nyt vain sielun silmin
kasvojasi peilaan
aattelen, kuvittelen
hahmoasi irti saa en
tekstiesi mukaan ilon,
herkän naurun heläytät
surun, tuskan, tunnet myös
korkealla rakkautemme
kaarisillalla tunteemme
yhteen nivoutuu, kaipuuseen.
Etsin sydämestä.tyynestä veden kalvosta.
Kaarisillalla näänkö,sinussa hyvän ,
tuulen suojan?
Käden ,kosketuksen,sanat ,ei pysty kertomaan?
Sydän valvoo,etsii,ei rauhaa anna?
sykähtelee sulle
osaat niin hivellä
ajatuksen kädellä,
käteesi hellästi tartun
lähelläni sua pidän
kaarisillalta katson
vedenkalvoon siniseen
kasvosi, hymysi näänkö
kosketan, hyväilen nyt.
On vedenkalvo peilityven,
kaksi kuvaa peiliin ilmestyy?
Ikuistettuna nyt rintarinnan,
siinä kaksi onnellista lasta.
Käsi kädessä ,ilta-auringon laskua,
käen kukuntaa,katsellaan,kuunnellaan.
Mitäs käen kukunta lupaa,
rakkauttako? pitkää ikää?
Entäpä kuvajainen kaarisillan,
suudelmia, halauksiako kertoo?
Lupaisipa tunteita helliä, syviä
kelpaisihan Liisan, Oskun elellä.
Talvella töllissä köllötellä,
kesäll kaarisillall unelmoida.
Kypsyt rakkaus,mikä sen voittais?
Rakkaus ojentelee käsiään,tien
sydämen syvimpään löytää.
Kauneinta,mitä soida voi,
kaksi ihmislasta.
Kaarisiltaa kuljetaan,tietä
rakkauden puutarhaan.
Oppisinpa tunnelmoimaan
sinun laillasi taitaisin
Kaarisiltaan lankut uudet
rakkauden värill maalaisin.
Hymyn soit,missä sinua opettaisin?
Kädestäkö kiinni pitään?
Halaamaan,lähellä olemaan?
Sormeni jo levottomasti toimii?
Osku,suukon tähän hätään,eikö niin?
Makupaloja
mulle
tarjoat.
Kiitos että
ihan kädestä
pitäen opetat
halaamaan,
lähellä olemaan.
kutitat!
herätät!
nukkuvan leijonan.
Mielenkiintoinen,ei turhia hötkyile?
Isot tassunsa,hmm,pehmeät?
Jos nyt vielä ,heinällä ,huulia
kutitan?
Herätin vihdoin ja viimein,
nukkuvan leijonan?
Varohan kitaa leijonan, ison,
pehmeä tassukin voi satuttaa.
Hennon ja pienen leijona voi
nielaista, hellästi, tottakai.
Ihanasti hahmottuu olemukses,
wauuuu,mikä onkaan mies?
Saat jo säpinää aikaan,Liisaki
etsii, uuninpankollekko hyppään?