Kerro jokin mukavin/hauskoin/mieleen jäänyt muisto ihastuksistasi/ikäväsi kohteesta.
Kerro muistosi hänestä
Anonyymi
541210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Muistan iloiset silmäsi, ihanan naurusi ja miten luontevaa seurassasi oli. Olen aina monta päivää voimaantunut vain hetkistä kanssasi.
Oli? Ettekö enää tapaa?
En käsitä miten joku nainen voi käyttää termiä ”voimaantunut”. Tulee niin mieleen miesten luoma termi naisille ja naista, jossa lähtökohtaisesti kaikki naiset ovat jotenkin heikkoja ja sitten ”voimaantuvat”.
Siis termi naisille ja naisista. Maailma, jossa lähtökohtaisesti nainen on aina heikko ja alisteinen.
Voimaantuminen on kyllä täysin sukupuolineutraali termi.
Voimaantuminen on jo ajat sitten vakiintunut merkitsemään ihan muuta kuin alistetun ihmisryhmän voimaantumista.
Itse ainakin voimaannuun tiettyjen (etenkin tietyn) henkilöiden seurassa, eikä liity naisheikkoutteen, alistamiseen, miehiin tms. ollenkaan.
Kuinka monesti esim. julkisuudessa valkoisista heteromiehistä puhutaan, että he ”voimaantuivat”? Eli ei koskaan. ”Minä voimaannuin” eli olin heikko, alisteinen, heikkoitsetuntoinen jne.
Miltä kuulostaisi lehtiartikkeli, jossa valkoinen heteromies toimitusjohtaja ”voimaantuu” lehden haastattelusta kun hänellä oli niin heikko itsetunto ja näin julkisuuden tuoma huomio hänelle ”voimaannutti” hänen heikon ja hauraan itsetunnon vahvemmaksi?
Mitä epätavallista siinä olisi, ei mitään, jatkuvasti käytetään sukupuolesta riippumatta.
😂, onkohan sinulla itselläsi ongelma naiseutesi kanssa ? Ole ihan vapaasti ihana, upea NAINEN !
Henkilö, jolla ei ole ongelmia oman naiseutensa tai itsetuntonsa kanssa tuskin käyttäisi termiä ”voimaantunut”.
On ihmisiä jotka vievät mehut ja ihmisiä joiden seurassa mieli lepää. On kohtaamisia, joiden jälkeen askel on kevyempi, kuin ennen kohtaamista.
On ihmisiä jotka tarjoavat lämpönsä ja sellaisen seuraan haluaa jäädä, painaa kasvonsa ja kehonsa toisen ihon lämpöä vasten. Levätä.
Sitä epätavallista siinä on, että ei läheskään kaikilla naisilla ole heikko itsetunto eikä läheskään kaikki naiset ole jotenkin poikkeuksellisen huomionkipeitä tai jotenkin poikkeuksellisesti kaipaa itsetunnon pönkittäjiä.
Huomionkipeys ei ole sukupuoliriippuvaista eikä seksuaaliriippuvaista vaan se on henkilön luonteeseen sidottu.
Ehkä nainen jolle vastasit on sellainen toisilta velkova... ottaa, ottaa ja ottaa vaan, vaikka tuhkatkin pesästä... katkeraa, siltä kuulostaa.
Voimaantuminen on sukupuolineutraali termi.
Kyllä, osa ihmisistä vie mehut. Suurin osa ihmisistä on harmaata massaa, ei herätä mitään suuntaan eikä toiseen. Ja sit on ne tyypit joista saa voimaa, energiaa, lämpöä, naurua ja hymyillyttää tapaamisen jälkeen monta päivää.
Samaa mieltä. Lisäisin että hyvän energian pitää kulkea molempiin suuntiin ainakin parisuhteessa. Ei niin että toinen kannattelee vain toista.
Vastavuoroisuus on tärkeää, yhtä tärkeää on sellainen rauha, että voi olla toisen kanssa levosta käsin. Ei tarvitse pinnistellä tai ponnistella yli omien voimien. Sillon voi ottaa vastaan sen mitä toinen antaa, joskus se on hiljaisuutta ja tieto siitä, että toinen on siinä ja luottamuksen arvoinen.
Niin eli ihmisessä/naisessa on vikaa jos ei ole hyvä itsetunto??
Onko se joku hyvyyden mittari et vasta silloin on hyvä ihminen jos on hyvä itsetunto ja pystyy rakastamaan itseään? Tai edes pitämään itsestään...
Kaikissa ihmisissä on voimaa 💞💫🙏
En lähtisi arvostelemaan ja luokittelemaan ihmisiä. Joku toinen sopii toiselle ja joku toinen toisille.
Jos sinä saat jostain tyypistä energiaa minä en välttämättä hänestä saa.
En sanoisi muita ihmisiä harmaaksi massaksi vain sen takia jos juuri sinä et saa heistä energiaa. Joillekin toiselle se sun harmaa voi olla kaikki. 💞
Kaikissa on pimeitä puolia ja arvostelevia ajatuksiakin kanssaihmisistä.
Viattomia enkeleitä ei ole, vaikka miten ajattelisi olevansa "hyvä ihminen".
Realismia on myöntää omat heikkoutensa.
Siis tottakai puhun vain siitä miten itse koen ihmiset. Ei se tarkoita että he olisivat yleisesti ottaen harmaata massaa, jos eivät herätä minussa yhtään mitään 😃
Ja se on just noin että mun harmaa on toisen aarre, ja päinvastoin ja näin se kuuluu ollakin!
Se tekee just ihmisistä ja elämästä mielenkiintoista kun löytää jostain ihmisestä jotain älyttömän kiehtovaa, mihin muut ei kiinnitä mitään huomiota.
No tästä sanasta nyt kannattaakin tapella - eisaatana 😆😛
Ei tavata enää
Kerroppa itse ....☺
Sinulla varmaan niistä ihastuksistasi riittää kerrottavaa ☺
Olen äärettömän tarkka !!! Katso mitä kirjoitit ☺
Voin minä silti kertoo ☺. Joka hetki ollut upea, mut se yks joulupäivä, odotit minua terassilla, se lakki päässä, olit laittanut kynttilöitä palamaan, sinun katseesi, hymysi ☺. Toin sinulle kynttilän , sanoit et eihän tätä voi polttaakaa ku on niin hieno, no minä siihen junttina...sanoin poltettavaks se on tarkotettu ! No , tuntu hiton ihanalta, et tykkäsit ❤. No oon vähä tälläne...
Joka hetki kanssasi..pysy siinä pokkana, ku meinaa taju lähtee pelkästä katseesta 😍❤. Sohvaa oltii ostamassa, meinasin pyörtyy, kun katsoit minua sieltä kassalta. En nyt joka kohtaamista ala kertomaan. Joka katse, joka kosketus ja joka kosketus, kun olen sinua koskenut...on vaan täysin tajutonta !!!!!!! ❤❤❤❤❤❤❤❤❤😍
Mut minun pokkani pitää, koska on ne kaikki muutkin ihastuneet. Ei kiinnosta kilpailu !!!!😙
No, meillä on OMAT hetkemme !☺❤
Parhaiten muistan erään keskustelun... Oli ehkä ensimmäinen kunnon keskustelumme? Emme puhuneet mistään erityisestä, mutta punastuit. Hämmennyin, mutten osoittanut millään tavalla huomanneeni mitään muutosta. Hämmennyin, koska en ollut varma minkä takia punastuit niin. Osittain olin imarreltu ja osittain myös mietin, ettei varmaan minusta johtunut. Silti edelleen mukava ja mystinen muisto.
(Myös monia muita, mutta tässä ainakin yksi.)
Voimaantuja täällä terve! Itsetunnossani tai naiseidessani ei ole mitään vikaa :) Selvennykseksi, ihastukseni seurassa olen usein paras versio itsestäni, itsevarma ja hauska. Päiviä tapaamisen jälkeen tuo fiilis säilyy.
Emme tapaa enää. Huomasin kerran hänen välttelevän minua tarkoituksella. En kaipaa sellaista elämääni. Kaikkea hyvää kuitenkin hänelle.
Hohhoijaa näitä lapsellisia juttuja. Toinen välttelee yhden kerran ties mistä syystä ja otat heti nokkiisi, vaikka muulloin hänen seuransa on ollut voimaannuttavaa päiväkausiksi. Kukaan ei ole täydellinen ja voimaannuttava joka hetki, jos sitä etsit saat etsiä ikuisesti.
- Täällä Jenni kolme vee, en enää leiki sun kanssa kun et tullu eilen hiekkalaatikolle. Äiti kyllä sanoi että oot ehkä kipee, mutta mitä sitte!
Ota pää pois takapuolesta ja ole vaihteeksi voimaannuttava ihan ite.
Hyvin sanottu!
Hänellä saattoi olla siihen ihan joku syykin, aika karua lempata ihminen elämästä yhden huomioinnin vuoksi. Etenkin jos on ihminen joka saa voimaantumisen aikaan.
Samaa mieltä, voi arvata mikä fiilis tällä toisella nyt on, ei ainakaan voimaantunut. Ei mitään rajaa miten itsekkäitä jotkut on, minä, minä, minä ja minä haluan että muut on aina mun käytettävissä tai muuten katkaisen välit heti.
Missä ja milloin tämä välttely tapahtui?
Voinko kysyä, että miksi oletat hänen välttelevän silloin joskus kerran sinua? Ehkä hän ei tarkoittanut sitä tahalliseksi? Jos vain voit vastata, kertoisitko siitä tilanteesta himan lisää?
Aika kamalaa kyllä. Ymmärtäisin jos kyse olisi jostain systemaattisesta välttelystä tms. Mut yhdestä kerrasta.. Naisellehan on voinut tulla vaikka ripulikohtaus ja on lähtenyt juoksemaan toiseen suuntaan, ja yks kuvittelee että nyt se välttelee. Tai ihan mitä tahansa.
Itse olen joskus joutunut vaihtaa kadun puolta kun luulin ihastukseni tulevan vastaan ja sydän alkoi takomaan niin että pelkäsin että pyörryn.
"Naisellehan on voinut tulla vaikka ripulikohtaus..." 🤣 alko naurattaa tää spekulointi täs ah niin kaihoisas muisteluketjus. Kiitos päivän nauruista. 😄
Tää koko ketju alkaa olla yhtä ripulia, mitä alemmas tätä skrollaan.
Kuvaa hyvin myös palstan nykyistä, hmm, ulosantia.
Mä muistan ihanan kuuman kesäpäivän, kun loikoiltiin laiturilla. Sillä lammella ei ollut ketään muuta. Mun käsi sun vatsalla hajamielisesti silitellen. Sä makasit silmät kiinni ja mä ihailin sun jäntevää seiväshyppääjän vartaloa. Puhuttiin kaikesta, kaikesta.
Aika rajuja päätelmiä teette tuntematta tilannetta.!Ymmärsin antaneeni aina ”kaveri”suhteessamme enemmän ja että voimaannuin ihastuksissani kun sain vain olla hetkenkin hänen seurassaan.
Jos ihastuminen olisi molemminpuoleista, tekisi mitä vaan päästäkseen ihastuksensa seuraan. Välttely osoittaa täysin päinvastaista. Olen kasvanut ihmisenä sen verran, etten anna enää kohdella itseäni kuin pee askaa.
Kaikkea hyvää kuitenkin hänelle ❤️
Sinusta ei uskois ikinä, et oot pervo
Näyttelet
Mut kerran kattelit takapuoltani, ja niiskutit nenääsi
Etpä ollutkaan selvinpäin ja et hallinnut itteesi
Hienoa että olet kasvanut ihmisenä. Kun kasvat vielä parikymmentä vuotta lisää, ymmärrät ettei yksittäisen tilanteen perusteella kannata tehdä koko elämään vaikuttavia päätöksiä etenkään jos ei tiedä syitä sen takana.
Se että joku välttelee kerran, ei ole vielä passkaa kohtelua ellei kyse ole hätätilanteesta tai muuta nopeaa toimintaa edellyttävästä tilanteesta. Kukaan ei ole sellainen universumin keskipiste, että voisi edellyttää jatkuvaa huomiota.
Ihastuminen tuntuu juuri tuolta kuin kuvaat, voimaannuttavalta. Siltä että voimaantuu pelkästään siitä, että saa olla toisen seurassa. Mikäli toinen osapuoli on myös sinuun ihastunut, hänestä tuntuu samalta. Jos katkaiset kokonaan välit häneen tuon yhden välttämisen perusteella, hän ei todennäköisesti ymmärrä mistä on kyse ja ajattelee ettet syystä tai toisesta pidä hänestä.
Voin kertoa esimerkkinä, että itselleni sattui kerran samantyylinen tilanne. Ulospäin näkyi ainoastaan, että välttelin tätä naista mutta välttelyn takana oli kolme yhtä aikaa vaikuttavaa syytä, joista kaksi ei edes liittynyt millään tavalla häneen. Kaikenlaisia yhteensattumia voi olla.
Ehdotan että puhut selväksi tämän asian ihastuksesi kanssa, koska huomaan että olet häneen edelleen ihastunut. Muuten et olisi kirjoittanut koko asiasta.
Toivottavasti välinne korjaantuvat, hyvää kesää:)
Niin ja toisaalta on ihastuminen myös sitä että kärsii kun ei pääse ihastuksensa seuraan.
Niin että sydäntä sattuu ja itkettää...
Mulla ainakin näin.
Mulla on aina niin ikävä häntä...
Miten tässä kävi, saitteko välinne selvitettyä?
Olen ollut ihastunut siitä asti kun tavattiin, 6-7 vuotta. Nyt tuntuu, että olisin viimein pääsemässä susta yli kunhan ei vaan nähdä tai kuulla.
Pitkä aika. Nämä ovat surullisia tilanteita, ikään kuin hukkaan heitettyä aikaa.
Eipä tunteilleen hirveästi voi mitään
Olin yhtenä kesänä pihkassa erään vesibussin rahastajaan joka aina tuppasi olemaan vuorossa samaan aikaan kun ko. kulkuneuvoa käytin. Tietenkin kävin pääni sisällä tuttua kamppailua: "se ihan selvästi tykkää musta! - Senkin pölvästi, se on vaan kohtelias ja puhuu noin kaikille matkustajille".
Olin jo ikään kuin luopunut koko ihastuksesta, kun kerran satuin istumaan portaiden viereisellä penkillä omiin ajatuksiini hautautuneena ja ko. tyyppi hyppäsi rappusille SUORAAN TAKAPUOLI NAAMANI KOHDALLA :D Kaiken lisäksi hän pysyi asennossa vielä aivan valtavan pitkään "tähystelemässä", ihan kuin ei olisi yhtään tiedostanut että hänen upea derrieerinsä kutittelee nenääni. Niin, mitäpä tuosta ajatella? Jäi ainakin mieleen.