Heippa karvaisten kaverien omistajat!
Tahtoisin pientä punaista lankaa, jota lähtä seuraamaan. Ongelmani on tämä: oma lapinporokoiraurokseni, ikää 8 kk, on todella sosiaalinen. Hän rakastaa toisia koiria ja niiden kanssa leikkimistä. Pidän tästä ominaisuudesta koirassani, ettei vieraat koirat aiheuta agressiivista- ja/tai pelkoreaktiota. Mutta... Nurjana puolena on sitten tämä. Oli tilanne mikä hyvänsä, koirani unohtaa aina minut toisen koiran nähdessään. Se huutaa, vinkuu, kiljuu, pomppii, kiskoo ja koettaa saada toisen koiran luokseen tai itsensä tämän tykö.
Koiralle toinen koira on paras palkinto. Suurimmat herkutkin muuttuvat mitättömiksi toisen koiran edessä. Lelut eivät kiinnosta, (ei edes niinsanottu superlelu, joka on paras lelu kaikista) ja minä katoan olemattomiin, leikkini on yhdentekevää, ääntäni ei kuunnella, kosketuksella ei ole väliä. On vain tämä koira. Etäisyys on yhdentekevä asia, jos koira havaitsee toisen koiran haistamalla, kuulemalla tai näkemällä on jo konsertti pystyssä. Tähän mennessä tehokkain keino saada koirani hiljaiseksi on peittää silmät kädellä, mutten tahdo koko koiran elinikää toteuttaa tämmöistä käytöstä lenkeillä.. Toki seassa on sitä, että pennusta on vielä kyse ja leikki on koko elämä, mutta silti..
Lenkillä toisen koiran kohtaaminen on haastava asia itsellekin. Jos lähestytään toista koiraa on tämä jo itsessään koiralleni palkinto, vaikkei leikkimään päästäisikään. Huutamisesta ei tule loppua, vaikka koira olisi mennyt jo ohi, vaan koira koettaa kaikkensa saadakseen vieraan koiran huomion itseensä.
Miten ja/millaisia harjoituksia pitäisi pyrkiä tekemään, jotta tämmöisestä käytöksestä päästäisiin eteenpäin? Alan olla jo aika epätoivoinen, kun kaikki koiraoppaat neuvovat ottamaan etäisyyttä niin, että toinen koira lakkaa kiinnostamasta ja pikkuhiljaa siedätetään ja opetellaan käyttäyttymistä, kun ärsyke tuodaan lähemmäksi..
Tahtoisin pientä punaista lankaa, jota lähtä seuraamaan. Ongelmani on tämä: oma lapinporokoiraurokseni, ikää 8 kk, on todella sosiaalinen. Hän rakastaa toisia koiria ja niiden kanssa leikkimistä. Pidän tästä ominaisuudesta koirassani, ettei vieraat koirat aiheuta agressiivista- ja/tai pelkoreaktiota. Mutta... Nurjana puolena on sitten tämä. Oli tilanne mikä hyvänsä, koirani unohtaa aina minut toisen koiran nähdessään. Se huutaa, vinkuu, kiljuu, pomppii, kiskoo ja koettaa saada toisen koiran luokseen tai itsensä tämän tykö.
Koiralle toinen koira on paras palkinto. Suurimmat herkutkin muuttuvat mitättömiksi toisen koiran edessä. Lelut eivät kiinnosta, (ei edes niinsanottu superlelu, joka on paras lelu kaikista) ja minä katoan olemattomiin, leikkini on yhdentekevää, ääntäni ei kuunnella, kosketuksella ei ole väliä. On vain tämä koira. Etäisyys on yhdentekevä asia, jos koira havaitsee toisen koiran haistamalla, kuulemalla tai näkemällä on jo konsertti pystyssä. Tähän mennessä tehokkain keino saada koirani hiljaiseksi on peittää silmät kädellä, mutten tahdo koko koiran elinikää toteuttaa tämmöistä käytöstä lenkeillä.. Toki seassa on sitä, että pennusta on vielä kyse ja leikki on koko elämä, mutta silti..
Lenkillä toisen koiran kohtaaminen on haastava asia itsellekin. Jos lähestytään toista koiraa on tämä jo itsessään koiralleni palkinto, vaikkei leikkimään päästäisikään. Huutamisesta ei tule loppua, vaikka koira olisi mennyt jo ohi, vaan koira koettaa kaikkensa saadakseen vieraan koiran huomion itseensä.
Miten ja/millaisia harjoituksia pitäisi pyrkiä tekemään, jotta tämmöisestä käytöksestä päästäisiin eteenpäin? Alan olla jo aika epätoivoinen, kun kaikki koiraoppaat neuvovat ottamaan etäisyyttä niin, että toinen koira lakkaa kiinnostamasta ja pikkuhiljaa siedätetään ja opetellaan käyttäyttymistä, kun ärsyke tuodaan lähemmäksi..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.