hei,
olen jo jonkin aikaa miettinyt eroa renttumiehestäni ja pohtinut yksinhuoltajuutta.
kuulostaa ehkä tyhmältä,mutta tällä hetkellä yksi suurimmista syistä jatkaa miehen kanssa on tämän tarjoama taloudellinen tuki.
en ole töissä,vaan hoitovapaalla.työpaikasta ei ole tietoa,mutta olen aikeissa etsiä sellaisen syksystä,oli tilanne miehen kanssa mikä tahansa.
nyt mietinkin,että pärjäävätkö yht todella,ilman hirvittäviä pihistelyjä pelkillä tuilla ym.?
jos näin on niin uskallaudun minäkin nakkaamaan tuon retkun pihalle...
olen jo jonkin aikaa miettinyt eroa renttumiehestäni ja pohtinut yksinhuoltajuutta.
kuulostaa ehkä tyhmältä,mutta tällä hetkellä yksi suurimmista syistä jatkaa miehen kanssa on tämän tarjoama taloudellinen tuki.
en ole töissä,vaan hoitovapaalla.työpaikasta ei ole tietoa,mutta olen aikeissa etsiä sellaisen syksystä,oli tilanne miehen kanssa mikä tahansa.
nyt mietinkin,että pärjäävätkö yht todella,ilman hirvittäviä pihistelyjä pelkillä tuilla ym.?
jos näin on niin uskallaudun minäkin nakkaamaan tuon retkun pihalle...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei raha kasva puussa. Todella tiukoille joutuu, mutta siinä on laitettava puntariin raha ja henkinen/fyysinen rauha kasvattaa lapsiansa. Minä ainakin nautin suunnattomasti, kun saa pään tyynyyn painaa, eikä tarvinnut pelätä, että joku tulee repimään ylös...
Ja arvoista.
Mitä kukakin pitää elämässään tärkeimpänä.
Minulle tärkeintä on lasten hyvinvointi.
Se, että niillä on ruokaa ja tasapainoinen lapsuus.
Yh,nä minulla on kyllä rahat riittänyt, kun niitä vähiäkin järkevästi käyttää.
Jostain tieten joutuu joskus luopumaan, mutta mielellään sitä lastensa eteen luopuukin.
Minulla on vakituinen työ, mutta kyllä joudun laskemaan todella tarkkaan rahani. Tosin minulla on paljon asuntovelkaa. Mutta en mistään hinnasta vaihtaisi tätä vapautta ex:ni kanssa olemiseen. Edessä on varmaan vielä tiukemmat ajat, kun lapset tulevat siihen ikään, että lapsilisät loppuvat. Pakko pidentää laina-aikaa. Kai siitä lainasta sitten joskus pääsee eroon....
Aina on selvitty,sentit venyy ja paukkuu.Käyn kolmivuorotöissä ,ja sivussa toista työtä.Pariin vuoteen en ole saanut elatusapuja,toisesta enää lapsilisä.mutta on ystäviä ja sukua jotka lainaavat kun on tiukkaa,ja takaisinkin on velat maksettu..mutta onnellinen näistä lapsista ja siitä että hyvin onnistunut kasvatuksessa..Ja enpä ole hirveästi ketään vierasta ihmistä kotiimme kaivannut...
...ei sitä rahaa nytkään mihinkään ylimääräiseen jää,joten siltä kannalta ajatellen olen kyllä tottunut tilanteeseen että välillä on tiukkaakin tiukempaa.
huolestuttaa silti,että kuinka käy kun sitä toista aikuista ei olekaan...
toisaalta muutamat mainitsivatkin kyllä ihan asiaa,että sitä rahaa paljon tärkeämpää on oma,hyvä olo ja sitä kautta lapsen hyvä olo.
tsemppiä teille kaikille ja oikein iloista kevään jatkoa!:)
Riippuu tuloista tietenkin. Mutta kyllä tiukkaa tekee. Elatusvelvollinen kun maksaa saman rahan joka kuussa oli menot sitten millaiset tahansa, se ei heitä hetkauta, mutta äiti on tiukilla. Nytkin maksut on ollu monta vuotta samalla tasolla, vaikka eläminen on kallistunut.Kyllä joka vuosi pitäis nostaa tai sitten kerralla reilu summa, jos menee kolmekin vuotta ettei nouse. Siinä vaan toinen vanhemmista pääsee halvemmalla. Ja puoliksihan se on tarkoitus, muta se ei mene niin...!
pärjää,olen itse ollut yh jo 4 vuotta.hyvin olen pärjäillyt minimi rahoilla,vaikka elämä onkin muuttunut tarjousten perässä juoksemiseksi ja kirpputoreihin.hyvin menee ja menköön.renttu ulos niin minäkin tein tytön ja itseni hyvinvoinnin eteen.
Kyllä yh:t pärjää mutta tiukkaa tekee...
Kun elämästä tekee vaan sellaisen mihin on varaa ja katsoo vähän mitä ostaa ja miksi niin kyllä pärjää...
Itse olen miettinyt hoitovapaata (alkaisi syksyllä) olen yksin poikani kanssa ja olen ottanut selvää mitä tukia saisin niin kyllä niillä pärjää...
Eihän siinä ihan kaikkea saa mitä ehkä haluais mutta tärkeimmät saa ja jos fiksusti elää niin silloin tällöin voi saada vähän jotain itsellekkin... mutta kun laskee vähän mitä elämiseen oikeasti menee niin siihen lisää laskut ja katsoo sitten tulot niin kyllä sillä pärjää...
Kyllä sitä hieman joutuu "pihistelemään" mutta se on sen verran pieni aika niin kyllä se ajan jaksaa...
tai näin minä ainakin luulen... ja uskon...
Jos siltä tuntuu että yhteiselo ei suju niin pihalle vaan se mies tai sitten lähdet itse...
Kyllä se siitä... =)
Hyvää kevättä =)
Tuolla toisaalla oli juttua että YH:t pärjäävät hyvin kun hakevat ruokansa roskapöntöstä. Siinä hyvä keino säästää. En sitä kyllä itse tee, enkä hyväksy että lapsille syötetään pönttökamaa.
hyvin pärjään muksuni kanssa, vallan loistavasti oikeastaan! Renttu pihalle niin enemmän sitä rahaa sillon on kun ei tartte sitäkin elättää!
Aikalailla paljon on kirjoitettu siitä näkökulmasta, kuinka erilaisilla tuilla pärjää...No varmaan pärjää ja välillä tiukkaa tekee. Itse käyn töissä ja kävin jo parisuhteessa ollessani ja nyt voin sanoa päärjääväni hyvin, koska katson vain ja ainoastaan omin silmin mihin rahani pistän! Palkka tulee kerran kuussa, samoin lapsilisät ja elatusapu...Ei tässä tosin rahaa säästellä tai jemmaan pistellä, mutta eipä ole paljosta tarvinnut tinkiä eron jälkeen.